maanantai 15. heinäkuuta 2013

Silta

Silta rikossarjassa on nuori vähän autistinen naispoliisi, jonka alkoi kesken murhatutkimusten tehdä mieli seksiä. Hän lähti kapakkaan, iski miehen ilman normaaleja iskemiseen liittyviä piruetteja ja vei tämän kotiinsa. Seksin jälkeen nainen haki läppärin vuoteeseen ja jatkoi töitä. Kapakasta isketty mies katseli hänen kanssaan kuvia murhan uhreista.

Kohtaus häiritsi, koska minun oli vaikea uskoa, että poliisi antaisi satunnaisen panokaverin katsella murhatutkimukseen liittyviä kuvia. Toisaalta olihan meilläkin pääministeri, joka kävi korkean tason poliittisia neuvotteluja puhelimessa samalla kun netistä isketty nainen kuunteli vieressä. Jotenkin olisin kuitenkin odottanut, että kuvien katselu olisi jollakin tavalla huomioitu, mutta ehkä se tapahtuu seuraavassa jaksossa.

Autistinen poliisihahmo on hauska efekti. Sitä seuraa kiinnostuneena, että saako autistinen käytös selityksen, vai onko hän tosiaan sellainen. Olen kuullut juttuja aviomiehistä, jotka ovat avioliittoja solmittaessa olleet ihan tavallisia kommunikaatiokykyisiä miehiä, mutta iän myötä he ovat vetäytyneet omiin maailmoihinsa.

En tiedä miksi tästäkin taas piti kirjoittaa, mutta tuo poliisisarja on ihan katsottava joka tapauksessa.


Share/Bookmark

11 kommenttia:

  1. Olen niin koukussa Siltaan! Nyt tuli kokonaisen tv-sarjan poikkeus siihen, että suvella on muutakin tekemistä kuin katsoa televisiota.

    Minusta se sänkykohtaus oli hyvä. Jos henkilöllä on jossain lehdessä mainittu geenipoikkeama, niin välittäisikö hän siitä, että joku jota hän on vähän aikaa sitten 'tarvinnut' katselee murhakuvia...Toisaalta naispoliisi on kyllä mielettömän tarkka, että kaikki menee sääntöjen mukaan, joten tässä oli kiinnostava poikkeus. Jotenkin virkistävää oli nähdä, miten hän meni baariin, valitsi, otti ja käytti...Näinhän kautta aikain on mennyt miesten toiminta ilman, että sitä yhtään ihmtellään ja menee edelleenkin ympäri maailmaa. Kerrankin nainen tekee miehestä seksiobjektin. Tunnetasolla tässä ei ole mitään ihailtavaa, mutta kunhan nyt mainitsin;)

    En kovasti pysty analysoimaan sarjaa, sillä vain nautin tästä sarjan kovasta tasosta. Yksi tekijöistä on Hjoth, joka oli aikoinaan mukana kirjoittamassa Varustamoa ja nyt hän kirjoittaa yhdessä Rosenfeldtin kanssa pohjoismaiden parasta dekkarisarjaa, josta olemme saaneet lukea jo Mies joka ei ollut murhaaja sekä Oppipoika.

    VastaaPoista
  2. Kiinnitin huomiota samaan asiaan. Hiukan tuntui kököltä, että poliisi katselee ruumiita yhdessä satunnaisen rakastajan kanssa olkoonpa kuinka autisti. Hän kuitenkin esiintyy sarjassa sellaisena aika pätevänä poliisina ja tuo ei tuntunut pätevältä.

    VastaaPoista
  3. Katselin Sillan täysin koukuttuneena silloin kun se tuli ensimmäisen kerran, taisi olla femmalta. Sosiaalivammainen naispoliisi, liekö asperger tai autistinen, on aivan loistava tyyppi. Hyväksyin kaiken, kysehän on kuitenkin leffasta, ei tosielämästä. Nainen tulkitsee kaiken kirjaimellisesti.

    VastaaPoista
  4. 'Silta' näyttää elokuvana rakennetun irrallisista juonen palasista,joiden liittymistä toisiinsa saa odottaa. Valtava mainosrummutus etukäteen loi kovat odotukset eikä toteutus toistaiseksi ole niihin vastannut. Kauhistuttavista murhista on tehty tunteettoman ja elämästä vieraantuneen naispoliisin avulla vastenmielistä - miestyöpari joutuu ikään kuin tuntemaan naispoliisinkin puolesta. Joviaali ja inhimillinen tanskalaispoliisimies pelastaa tarinan. Mieskatsoja huomautti meillä, että poliisien sukupuoliroolit ovat vaihtuneet. Tavallaan se on kiinnostava lähtökohta, mutta poliisinaisen aleksitymia estää katsojaa samastumasta ja nauttimasta sitä kautta rikoksen selvittäjän ammattitaidosta, joka sekin horjahtelee. Paljasta pintaa näytetään muuallakin kuin patologin pöydällä - sekö tässä nyt on niin 'kovatasoista'?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellinoora, meillä miespuolinen katsoja totesi aivan samaa;) Minulle tosin juuri näinpäin, roolit vaihtuneina, sarja menee päähän kuin häkä...

      Poista
    2. Ellinoora,

      Nähtävästi elokuvat vaikuttavat nykyään romaaneihin. Koin kuvaamasi tekniikan häiritsevänä, kun luin eilen Camilla Läckbergin rikosromaanin "Saarnaaja" (2007, alkuteos 2004), joka kertoo huijarisaarnaajan suvusta. Sain jatkuvasti tehdä sivulle merkinnän 'kuka?', kun tuli jatkuvasti uusia henkilöitä ja palasia juoneen.

      Poista
  5. Alkuun tökki, erityisesti tämä tunteeton naispoliisitutkija, ja tuli tunne että tämähän on kuin mikä tahansa amerikkalainen perus-väkivaltasarja. Muttei se ihan niin olekaan, tämän sarjan suhteen.

    Jos tämä naispollarirooli olisi miehellä, siis että hän olisi mies, niin senkaltainen ensireaktio ei olisi noussut mieleeni. Aha, hoksasin oman asenteeni, ja sarja alkoi tuntua hyvin mielenkiintoiselta. Etenkin kun naisrooli on tietoisesti rakennettu niin että hän on hyvä ja pidetty ja taitava poliisi siitä huolimatta että hän on autistinen.

    Luin lehdestä, että Ruotsin Autismiliitto on kiitellyt hahmon uskottavuutta. - On tärkeää, että yhteiskunnassa voi toimia huonommillakin sosiaalisilla kyvyillä" roolia näyttelevä Helin sanoo.

    Se on tärkeä viesti, että vammaisuus tai puutteellisuus joissain asioissa ei tee ihmisestä työkyvytöntä tai taidotonta.

    Minusta astelema on kiintoisia. Samoin rikos mitä he tutkivat. Jäin koukkuun siis. Haluan seurata miten se kehittyy, hahmojen sekä tarinan osalta.


    VastaaPoista
  6. Kiinnostavia kommentteja, kiitos kaikille kommentoijille. Aion kyllä itsekin seurata sarjaa ja koin autistisen henkilön kiinnostavana.

    VastaaPoista
  7. Kirjoitit aiheesta todennäköisesti siksi, että naispoliisi muistuttaa sinua itseäsi. Kiihottavaa on kirjoittaa siitä, mikä kiihottaa.

    VastaaPoista
  8. Ai niinkö meinaat, että minua muistuttaa. Onhan hän tosiaan aika hemaiseva.

    VastaaPoista
  9. Huomasin, että Fox-kanavalta tulee The Bridge-niminen sarja, joka vaikuttaa samankaltaiselta kuin tämä pohjoismainen Silta-sarja, jota en ole katsonut.

    Toinen lienee toisen esikuva?

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!