Maeve Binchyn Valkeiden kukkien lehto oli ensimmäinen romaani pitkään aikaan jonka ilman taukoja jaksoin lukea alusta loppuun ja lopussa jopa liikutuin.
Kirja oli siinä mielessä vanhanaikainen, että siinä oli hyvyyteen ponnistelevia ihmisiä, joiden elämä ei sujunut kovin mutkattomasti, mutta lopussa lukijalla oli luottamus siihen, että heille kävisi elämässä hyvin. Pahat saivat näpäytyksensä, mutta heidänkin kohdallaan lukija pystyi toivomaan, että hekin eräänä päivänä ryhtyisivät vielä kunnon ihmisiksi.
Binchyn kirjassa saivat kysymykset hengellisyydestä, taikauskosta, traditiosta, kirkosta, kansanuskosta ja pakanuudesta elää levollisesti tarinan kudelmissa. Itse en lukijana voinut olla varma miten Pyhän Annan lähteen kävisi, mikä olisi kirjailijan lopullinen viesti ihmiskunnalle. Vaikka romaani kertoi ihmissuhteista, erityisesti rakkaussuhteista, sen taustalla oli kysymys Pyhän Annan lähteestä. Oliko se vain taikauskoa ja menneisyyttä ja joutaisi pyyhkiytyä pois uuden moottoritien ja tien mukana tulevan edistyksen, kehityksen, uuden ajan tieltä. Vai oliko se sittenkin lähde joka pitäisi säilyttää, koska se edusti traditiota, ja siitä pulppusi ihmisten elämään toivoa ja voimaa ponnistella hyvyyden puolesta.
Googlettelin Binchyä, löysin blogikirjoituksia ja vastaavia, joissa oli tätä tuttua anteeksipyytelyä:
Tämä on toki hömppää, mutta pidän näistä kirjoista.
ja
Näistä kirjoista on turha etsiä mitään ajatuksia tai kielen hienouksia, mutta ah miten rentouttava näitä on lukea.
ja
Eihän näitä voi mitenkään tosissaan ottaa, mutta matkalukemistona menettelevät vaativamman ja korkeatasoisemman proosan välipaloina.
En käsitä miksi naiset vinkuvat tietävänsä, että tämä on hömppää, mutta tykkäävät tästä silti. Olisi ilmeisesti todella kauheaa jäädä kiinni Binchyn kirjoista nauttimisesta niin, että ei tietäisi niiden olevan hömppää. Niistä saa siis nauttia, jos tietää niiden olevan hömppää. Jos ei tiedä, on tyhmä.
Mutta hei, puolet ihmiskunnasta on joka tapauksessa keskivertoa tyhmempää. Sori, mutta tämä on tilastollinen fakta. Tyhmilläkin on silti oltava ihmisarvo.
Minä kannan oikein ylpeänä tyhmän ihmisen viittaa. Pikin lainaustilastojen perusteella Binchyn romaanit kiertävät ahkerasti. Jos ensi syksynä ilmestyvä viihderomaanini kiertää yhtä ahkerasti, minulla on syytä olla tyytyväinen.
Kirja oli siinä mielessä vanhanaikainen, että siinä oli hyvyyteen ponnistelevia ihmisiä, joiden elämä ei sujunut kovin mutkattomasti, mutta lopussa lukijalla oli luottamus siihen, että heille kävisi elämässä hyvin. Pahat saivat näpäytyksensä, mutta heidänkin kohdallaan lukija pystyi toivomaan, että hekin eräänä päivänä ryhtyisivät vielä kunnon ihmisiksi.
Binchyn kirjassa saivat kysymykset hengellisyydestä, taikauskosta, traditiosta, kirkosta, kansanuskosta ja pakanuudesta elää levollisesti tarinan kudelmissa. Itse en lukijana voinut olla varma miten Pyhän Annan lähteen kävisi, mikä olisi kirjailijan lopullinen viesti ihmiskunnalle. Vaikka romaani kertoi ihmissuhteista, erityisesti rakkaussuhteista, sen taustalla oli kysymys Pyhän Annan lähteestä. Oliko se vain taikauskoa ja menneisyyttä ja joutaisi pyyhkiytyä pois uuden moottoritien ja tien mukana tulevan edistyksen, kehityksen, uuden ajan tieltä. Vai oliko se sittenkin lähde joka pitäisi säilyttää, koska se edusti traditiota, ja siitä pulppusi ihmisten elämään toivoa ja voimaa ponnistella hyvyyden puolesta.
Googlettelin Binchyä, löysin blogikirjoituksia ja vastaavia, joissa oli tätä tuttua anteeksipyytelyä:
Tämä on toki hömppää, mutta pidän näistä kirjoista.
ja
Näistä kirjoista on turha etsiä mitään ajatuksia tai kielen hienouksia, mutta ah miten rentouttava näitä on lukea.
ja
Eihän näitä voi mitenkään tosissaan ottaa, mutta matkalukemistona menettelevät vaativamman ja korkeatasoisemman proosan välipaloina.
En käsitä miksi naiset vinkuvat tietävänsä, että tämä on hömppää, mutta tykkäävät tästä silti. Olisi ilmeisesti todella kauheaa jäädä kiinni Binchyn kirjoista nauttimisesta niin, että ei tietäisi niiden olevan hömppää. Niistä saa siis nauttia, jos tietää niiden olevan hömppää. Jos ei tiedä, on tyhmä.
Mutta hei, puolet ihmiskunnasta on joka tapauksessa keskivertoa tyhmempää. Sori, mutta tämä on tilastollinen fakta. Tyhmilläkin on silti oltava ihmisarvo.
Minä kannan oikein ylpeänä tyhmän ihmisen viittaa. Pikin lainaustilastojen perusteella Binchyn romaanit kiertävät ahkerasti. Jos ensi syksynä ilmestyvä viihderomaanini kiertää yhtä ahkerasti, minulla on syytä olla tyytyväinen.
Tekstit
Vastaavaa selittelyä ei esiinny elokuvien yhteydessä. Ihmiset katsovat vailla noloutta Bondeja ja Mission Impossibleja tai romanttisia komedioita. Ei liioin tarvitse puolustella viihdemusiikin kuuntelua, että kyllä minä ymmärrän Jari Sillanpään olevan viihdettä eikä klassista, mutta on se silti kiva... Miksi kirjallisuus on eri asemassa? Toisekseen, viihde käsittelee ihan yhtä isoja kysymyksiä kuin vakavampikin taide, mutta tekee sen toisella tavalla. Vaikkapa Veikko Lavin tai Juha Watt Vainion sanoitukset. Anneli
VastaaPoistaOlen itse olettanut, että kirjallisuus on musiikkia ja elokuvia enemmän valjastettu kansanvalistuksellisiin tehtäviin ja siitä jollakin tavalla seuraisi vaikeus luontevasti suhtautua kirjallisuuden viihteellisempiin muotoihin. Mutta osittainhan tämä selitteleminen on selvästi sukupuolisidonnainen ilmiö, koska juuri naiset harrastavat tätä "tiedän kyllä että tämä on paskaa ja enimmäkseen luenkin jotain tosi fiksua, mutta joskus on pakko rentoutua hömpän parissa, älkää tuomitko liian ankarasti" tyyppistä selittelyä.
VastaaPoistaNainen sentään voi vastuuvapauslausekkeen kirjoittamisen jälkeen kirjoittaa kirjasta varsin perusteellisestikin.
VastaaPoistaJollain ilmaisulla, että "luin tämän syyntakeettomassa tilassa" sentään saadaan jotain mielipidettä ja kritiikkiä ihmisistä ulos, joten on vain syytä olla kiitollinen selittelyistä.
Mutta ajattelepa miehen tilannetta? Miestä ei voida vapauttaa vastuusta millään lausekkeella. Joo, mies voi kirjoittaa hyväksi tunnustetusta historiallisesta romaanista, Ilkka Remeksestä, Juha Vuorisesta, Tex Willeristä ja Suomi taisteli opuksista ym., mutta voinko minä julkisesti kirjoittaa pitäväni/lukevani satukirjoja, hevostarinakirjoja, Tenavia tai mitä kauheinta jotain Twilightia? No en voi. Toisaalta kuka asian nyt juuri minun kohdallani huomaisikaan, kun kansansuosio on alle mukin vetoisuus litroina eikä toimintani ketään kiinnosta, mutta tämä "väärin" valittujen kirjojen tilanne koskenee muitakin miehiä.
Aattelin tässä, että olisin somekuollut vuoden 2016. Ehkä edes minä itse oman poissaoloni kuitenkin huomaan. Luulen niin.
Haaveilen itsekin somekuolemasta.
VastaaPoistaMukava kuulla, että pidät satukirjoista ja hevoskirjoista ja Twilightista, jota tosin en tunne, mutta josta olen kuullut. Hyvä, kun sentään tänne kirjoitit asiasta, eli pystyy siitä asiasta näköjään hiukan avautumaan mieskin. Ehkä voisit kannustaa muitakin ponikirjoja lukevia miehiä. Kyllä heitä todennäköisesti on sinun lisäksesi muitakin.
Kai kenen tahansa ponikirjojen lukeminen riippuu siitä pystyykö hän ylittämään ennakkoluulonsa ja kokeilee? Olen ollut yllättynyt ponikirjallisuudessa esim. kauhuaineksista ja yliluonnollisista kokemuksista. En odottanut sellaista.
PoistaEnpä usko että ihmisiä voi kannustaa mihinkään. Olen erittäin rutoinoitunut siihen, että voin vaikka sanoa jollekin, että lue joku kirja X ja tiedän jo sanoessani, ettei se sitä koskaan kuitenkaan lue. Sama asia kaiken muun kanssa. Ihmettelen jo siinä sanoessani, miksi edes puhun asiasta, koska tiedän jo etukäteen sen olevan täysin turhaa.
Samaan asiaan liittyy ajatus somekuolemasta. Teen somessa jotain mikä on turhauttavaa. Yleensä kukaan ei tykkää mistään, ei kommentoi mihinkään, ei vastaa mihinkään ainakaan niin, että aiheessa pysyttäisiin, ei anna uusia ajatuksia, en tule hyvälle tuulelle. Olen ollut pitkään usein jo valmiiksi helvetin pahalla tuulella, koska tiedän jo etukäteen, miten täysin pieleen asiat menevät, jos somessa jostain avaudun. Sitten on näitä ääliöitä, jotka luulee, että ihmisen somekäytös korreloi erinomaisesti siihen minkälainen ihminen on oikeassa elämässä. Pelkkä ajatuskin heistä vituttaa. Jaha, pitää vissiin huimapyörää hidastella ja lopetella.
Sitä tekee mitä voi ja sitten tilanne on se mikä on. :-)
Uskon ihmisen vapaaseen tahtoon. Joskus ihmiset voivat yllättää meidät, myös positiivisesti. Ja meilläkin on mahdollisuus uudistua, yllättää itsemme siinä, ja ilahtua yllätyksestä.
VastaaPoista