Ennen vanhaan sanottiin vain, että olet yliherkkä. Se oli moite. Nykyään käytetään lempeämpää sanaa, puhutaan erityisherkistä. Mutta sitähän tämä semanttinen hienosäätö ei poista, että erityisherkkyys on riesa
Nytkin heräsin kesken yötä miettimään asiaa, joka sattui viime kesänä lomamatkalla. Eräs ihminen pyysi, että lukisin hänen käsikirjoituksensa. Me olimme olleet samassa kirjallisuupiirissä kymmenen vuotta sitten ja hän muisti minut sieltä. Minä sanoin, että kyllä se sopii. Se on 150 euroa jos ei ole kovin pitkä. Ja paperityöt voisimme hoitaa Kirjan talon arvostelupalvelun kautta. En varmaan koskaan unohda hänen katsettaan. Ihan kuin olisin lyönyt häntä ruoskalla kasvoihin. Hän melkein juoksi pois luotani.
Suhtaudun käsikirjoituksiin vakavasti ja toivon, että voisin löytää uuden omaperäisen tekijän Suomen kirjallisuustaivaalle. Ja olisi hienoa löytää erilaisia käsikirjoituksia. Valitettavasti jokin ajan henki ja yleinen ilmapiiri ja kuviteltu tietoisuus siitä millaisia kirjoja halutaan ohjaa ihmisten kirjoitusprosesseja. Yritän kursseillani vinkua, että älkää nyt kaikki tähdätkö dekkarin tai fantasiaromaanin tai synkeän ja vaikeatulkintaisen taideromaanin kirjoittamiseen vaan ajatelkaa avarammin. Esimerkiksi romanttisia kirjoja voisi kannattaa kirjoittaa ja sellaisia lastenkirjoja joissa on aarteita ja salakäytäviä ja joissa lapsilla on aina hyvät eväät. Voisi myös kirjoittaa lohdullisia, toivoa vahvistavia tarinoita eikä aina ajatella kuin Jari Tervo, joka sanoi äskettäin, että kirjallisuuden tehtävä on repiä, ei rakentaa. Minä nimittäin ajattelen, että kyllä se rakentaminenkin voisi olla kirjallisuuden tehtävä. Ehkä voisi siis olla erilaisia tehtäviä erilaisilla kirjoilla, joskin tämä ajatus ei oikein koskaan ole mahtunut totalitaarisen kulttuurimme ajatustapaan.
Mutta ei minun pitänyt tuohon nyt mennä, vaan siihen, että poden syyllisyyttä huomatessani miten loukkaan ihmisiä puhumalla rahasta silloin kun pitäisi olla valmis rakkauden tekoihin, siis lukemaan ja kommentoimaan heidän käsikirjoituksiaan ilmaiseksi.
Nytkin heräsin kesken yötä miettimään asiaa, joka sattui viime kesänä lomamatkalla. Eräs ihminen pyysi, että lukisin hänen käsikirjoituksensa. Me olimme olleet samassa kirjallisuupiirissä kymmenen vuotta sitten ja hän muisti minut sieltä. Minä sanoin, että kyllä se sopii. Se on 150 euroa jos ei ole kovin pitkä. Ja paperityöt voisimme hoitaa Kirjan talon arvostelupalvelun kautta. En varmaan koskaan unohda hänen katsettaan. Ihan kuin olisin lyönyt häntä ruoskalla kasvoihin. Hän melkein juoksi pois luotani.
Suhtaudun käsikirjoituksiin vakavasti ja toivon, että voisin löytää uuden omaperäisen tekijän Suomen kirjallisuustaivaalle. Ja olisi hienoa löytää erilaisia käsikirjoituksia. Valitettavasti jokin ajan henki ja yleinen ilmapiiri ja kuviteltu tietoisuus siitä millaisia kirjoja halutaan ohjaa ihmisten kirjoitusprosesseja. Yritän kursseillani vinkua, että älkää nyt kaikki tähdätkö dekkarin tai fantasiaromaanin tai synkeän ja vaikeatulkintaisen taideromaanin kirjoittamiseen vaan ajatelkaa avarammin. Esimerkiksi romanttisia kirjoja voisi kannattaa kirjoittaa ja sellaisia lastenkirjoja joissa on aarteita ja salakäytäviä ja joissa lapsilla on aina hyvät eväät. Voisi myös kirjoittaa lohdullisia, toivoa vahvistavia tarinoita eikä aina ajatella kuin Jari Tervo, joka sanoi äskettäin, että kirjallisuuden tehtävä on repiä, ei rakentaa. Minä nimittäin ajattelen, että kyllä se rakentaminenkin voisi olla kirjallisuuden tehtävä. Ehkä voisi siis olla erilaisia tehtäviä erilaisilla kirjoilla, joskin tämä ajatus ei oikein koskaan ole mahtunut totalitaarisen kulttuurimme ajatustapaan.
Mutta ei minun pitänyt tuohon nyt mennä, vaan siihen, että poden syyllisyyttä huomatessani miten loukkaan ihmisiä puhumalla rahasta silloin kun pitäisi olla valmis rakkauden tekoihin, siis lukemaan ja kommentoimaan heidän käsikirjoituksiaan ilmaiseksi.
Tekstit
Hyvä puheenvuoro siitä, että työnteosta on aina maksettava palkka!
VastaaPoistaSiitä olisi tullut vielä parempi, jos olisit samalla osoittanut solidaarisuutta kaikkia muitakin ammattikuntia ja ammattitaitoisia kanssaihmisiä kohtaan.
Jos postinkantajat olisivat antaneet periksi, heiltä olisi leikattu palkasta 30%. Monilla ammattialoilla osan ammattitöistä hoitaa jo ihminen jonka palkka on pienempi kuin mitä yleissitovuus sanoo. Palkkojen leikkauksia ja työsuhteiden heikennyksiä on ehdottanut myös maamme hallitus.
Elämme hurjia aikoja palkansaajien kannalta.
Ja vieläkin parempi olisi tullut, kun olisin osoittanut solidaarisuutta myös maailman lapsityövoimalle, ihmiskaupan uhreille jne.
VastaaPoistaHuoh. Näin se menee. Kirjoitin aiheesta blogiin lähes samoin sanoin kuin sinä:
VastaaPoistaKirjailijalta toivotaan esiintymisiä, vierailuja, neuvoja, opettamista, palautetta käsikirjoituksista, tekstejä, kolumneja. Aika usein toivotaan talkootyötä. Kirjailijan on ylitettävä häpeän kynnys palkkiota tiedustellessaan, sillä vastauksena voi olla järkyttynyt hiljaisuus ja sen jälkeen epäuskoinen: “Siis sä haluat tästä RAHAA?”
Ahneeksi paskiaiseksi siinä itsensä tuntee, kun pyytää parin päivän työstä suorastaan palkkiota.
Anneli
Nämä asiat voidaan myös ihan auvoisesti esittää suurina mahdollisuuksina. Jota ne toki ovatkin. Mutta tietyt elämän realiteetit on pakko ottaa huomioon ja siksi joutuu jättämään nämä mahdollisuudet käyttämättä.
VastaaPoistaNo montako 150 euron käsikirjoituslukukeikkaa on kohdallesi tullut? Voisihan sitä kun lopputuloksen melko varmasti etukäteen tietää sanoa, ettei kiinnosta. Olisi vielä jotain mahdollisuuksia olla kysyneen kanssa tekemisissäkin. Sellaista on sosiaalisuus.
VastaaPoistaJari Tervo tarkoitti varmasti sitä, että pitää repiä, jotta jotain rakentuisi. Ihminen toimii niin, että kun ajetaan jotain alas eli tehdään alasajo, niin tulee tilaa ylösajolle eli uusille ajatuksille. Poikkeuksena ovat ainakin lahkolaisista lakihenkiset uskonnolliset, jotka pyrkivät puuttumaan toisten elämään. Ihminen puolustaa vakaumustaan järjenkäytön edellä. Esim. yhdessä testissä, kun ihmiselle annetaan kaksi kuvaa ja kysytään kumpi kasvokuva miellyttää enemmän ja vastauksen jälkeen otetaan pois se enemmän miellyttänyt ja kysytään vastaajalta, miksi tämä kuva miellyttää enemmän, niin hyvin harva tajuaa puolustavansa väärää kuvaa ja perustelee tarkastikin, miksi hänen kädessää oleva kuva, jota hän ei valinnut on parempi kuin se toinen.
Erityisherkkyysilmiö liittyy siihen, että ihmisillä on nykyisin suuri tarve luokittua jotenkin ja tuntea kuuluvansa johonkin. Monet hakevat itsestään diagnoosejakin isolla kaipauksella, koska se tuntuu turvallisemmalta olla jonkinlainen, jonka pohjalta sitten voisi elää elämäänsä, vaikka sitten olisi tarkasti luokitellusti tietynlainen sairas.
Erityisherkkyyden määritelmä on itsensä syövä ja turha. Heikko itsevavhvuus toki voi johtaa erityiskompleksisuuteen minkä voi sekoittaa erityisherkkyytteen, mutta hyvään itsevahvuuteen aito herkkyys lopulta liittyy. Erityisherkän määreellä toki saadaan herkyydesta puhuttua ja kirjoitettua, koska pelkkä herkkyys aiheena ei olisi tarpeeksi rohkaisevaa tai avaavaa. Nykyään pitää kaikessa olla erityistä.
Sieltä tulikin taas totuuksia anonyymin kaikkitietävän kertojan varmuudella. Mutta mitä noin 150 keikkoihin tulee, niin kyllä niitä aina tämän tästä tulee eteen. Tälläkin hetkellä pari kässäriä kommentoitavana.
VastaaPoistaNo, en halunnut loukata enkä vaatia mitään, halusin vain sanoa että kovat on ajat ja että tarvitsemme nyt kaikenpuolista solidaarisuutta, yli ammattirajojenkin.
VastaaPoistaHyvää Joulukuuta sinulle!
- Anonyymi 1 klo 8.03
Kovat on ajat kieltämättä. samoin hyvää joulukuuta!
VastaaPoista