Urheilukilpailut ja kauneuskilpailut ovat saaneet rinnalleen uusia kilpailumuotoja joilla meitä viihdytetään.
Televisiossa on lukemattomia laulukilpailuja. Kansa seuraa henkeä pidätellen miten pitkään oma suosikki pysyy mukana, miten kilpailijoiden pokka pitää.
Sitten ovat ruuanlaittokilpailut, joissa armottomilla kommenteilla ja kilpailijoiden kyykyttämisen kautta pyritään luomaan jännitettä ja katsoja seuraa henkeä pidätellen, kuka hermostuu, kuka ratkeaa, kuka korjaa voittopotin.
Luontodokumenteissa juonena on olemassaolon taistelu. Kauriinvasa eksyy laumasta ja kotka tulee ja nappaa sen. Leijona raiskaa emoleijonan ja tappaa sen pennut. Kuka selviää ja jatkaa elämäänsä, kenet syödään, kas siinä päivän dilemma.
Yhteiskunnassamme vallitseva kilpailuideologia on saanut ilmauksensa viihteessä, jota meille tarjotaan katsottavaksi sen jälkeen, kun emme työn, levon tai sairauden vuoksi pysty muuta tekemään. Viihde vahvistaa näkemystämme, että elämässä on kysymys kilpailusta. Ei kilvoittelusta itsensä kanssa vaan kilpailusta muita vastaan. Vain yksi voittaa, muut ovat häviäjiä, vaikka olisivat pärjänneet miten hyvin.
Kilpailut ovat levinneet viihteestä vakavasti otettujen ohjelmien puolelle, koska nykyään urheilukilpailujen ja laulukilpailujen ja muiden vastaavien kisojen voittoja ja häviöitä esitellään uutislähetyksissä.
Miettikää vähän millainen ilmapiiri meillä on tätä nykyä. Ja miltä tuntuu sellaisesta ihmisestä, joka tajuaa, että hän ei jaksa kilpailla. Koska mitä itua on kilpailla, jos heti kättelyssä tietää, ettei voi voittaa.
On ihan loogista, että ihminen ahdistuu ja masentuu. Sitten häntä hoidetaan ja hän saa syödä lääkkeitä. Ja lääketehtaat pullistuvat, mikä tavallaan minulle tietenkin sopiikin, koska isoisäni osti aikoinaan joskus ennen sotia erään lääkeyhtiön osakkeita, ja minullakin on niitä nyt, perintönä häneltä. Joten minullehan tietenkin sopii, että kilpailuyhteiskunnan uuvuttamia ihmisiä lääkitään lääketehtaiden innovaatioilla. Paitsi että ihan aikuisten oikeasti, herätkää. Maailma on sairas, mutta meidän ei ole pakko alistua siihen.
Televisiossa on lukemattomia laulukilpailuja. Kansa seuraa henkeä pidätellen miten pitkään oma suosikki pysyy mukana, miten kilpailijoiden pokka pitää.
Sitten ovat ruuanlaittokilpailut, joissa armottomilla kommenteilla ja kilpailijoiden kyykyttämisen kautta pyritään luomaan jännitettä ja katsoja seuraa henkeä pidätellen, kuka hermostuu, kuka ratkeaa, kuka korjaa voittopotin.
Luontodokumenteissa juonena on olemassaolon taistelu. Kauriinvasa eksyy laumasta ja kotka tulee ja nappaa sen. Leijona raiskaa emoleijonan ja tappaa sen pennut. Kuka selviää ja jatkaa elämäänsä, kenet syödään, kas siinä päivän dilemma.
Yhteiskunnassamme vallitseva kilpailuideologia on saanut ilmauksensa viihteessä, jota meille tarjotaan katsottavaksi sen jälkeen, kun emme työn, levon tai sairauden vuoksi pysty muuta tekemään. Viihde vahvistaa näkemystämme, että elämässä on kysymys kilpailusta. Ei kilvoittelusta itsensä kanssa vaan kilpailusta muita vastaan. Vain yksi voittaa, muut ovat häviäjiä, vaikka olisivat pärjänneet miten hyvin.
Kilpailut ovat levinneet viihteestä vakavasti otettujen ohjelmien puolelle, koska nykyään urheilukilpailujen ja laulukilpailujen ja muiden vastaavien kisojen voittoja ja häviöitä esitellään uutislähetyksissä.
Miettikää vähän millainen ilmapiiri meillä on tätä nykyä. Ja miltä tuntuu sellaisesta ihmisestä, joka tajuaa, että hän ei jaksa kilpailla. Koska mitä itua on kilpailla, jos heti kättelyssä tietää, ettei voi voittaa.
On ihan loogista, että ihminen ahdistuu ja masentuu. Sitten häntä hoidetaan ja hän saa syödä lääkkeitä. Ja lääketehtaat pullistuvat, mikä tavallaan minulle tietenkin sopiikin, koska isoisäni osti aikoinaan joskus ennen sotia erään lääkeyhtiön osakkeita, ja minullakin on niitä nyt, perintönä häneltä. Joten minullehan tietenkin sopii, että kilpailuyhteiskunnan uuvuttamia ihmisiä lääkitään lääketehtaiden innovaatioilla. Paitsi että ihan aikuisten oikeasti, herätkää. Maailma on sairas, mutta meidän ei ole pakko alistua siihen.
Tekstit
Miten tärkeä teksti, tämä, ja miten kiinnostava näkökulma nykyviihteeseen, joka todellakin tuntuu olevan yhtä kilpailua (väsyn jo katsomisesta).
VastaaPoistaMinusta tämä liittyy kokonaiseen ihmiskuvaan, jossa ajatellaan että ihminen voi vaikuttaa kaikkeen itse (myös terveyteensä, kuolemaansa tai kuolemattomuuteensa, tuleviin lapsiisa yms.) ja että on vain oma vika, jos ei pärjää kilpailussa toisia vastaan. Tämäkin ajattelu puskee nyt ihan kaikkialta.
Samaan aikaan olen huomannut, että näiden viihdeohjelmien mainoskatkoilla mainostetaan todella paljon lääkkeitä. Esim. ripulilääkkeestä puhutaan niin kuin sitä kannattaisi käyttää koko ajan ratkomaan turhia, elämän stressaavuuteen liittyviä ongelmia. Aika hurjalta kuulostaa.
Hei Laura, kiitos kommentista!
VastaaPoistaLääkkeitähän yleensäkin tarjotaan hoidoksi ongelmiin. Ja ylipäätään lääketieteellisiä ratkaisuja. On tietenkin hienoa, että meillä on lääkkeitä ja lääkäreitä, mutta silti on jotain pielessä, jos terveenkin ihmisen on koko ajan syötävä lääkkeitä.