Eilen hehkutettiin Sanaston korvauksia, jotka kilahtelivat kirjailijoiden tyhjenneille pankkitileille. Mikäli summittainen matikkapääni on oikeassa, viitisen tuhatta kertaa kuukaudessa on meikäläisen kirja lähtenyt kirjastosta kotiin viime vuonna.
Lainausmäärissäni on tapahtunut notkahdus, vaikka maksettava summa onkin vähän kasvanut korvaussumman tuplaannuttua kuuteentoista senttiin. Notkahdusta selittää, että lähdin muutama vuosi sitten harhailemaan kirjallisen itseilmaisun puolelle ja tuotin maailmaan pari kirjaa, joihin pusersin jotain syvästi henkilökohtaista. Tarkoitan Kaivattuja 2013 ja Tuntemattomia 2015. Toisaalta Tuntemattomat myös ilmestyi vuoden lopulla, joten sillä en ehtinytkään vielä kovin paljon kerryttää korvaussummaa. Toinen selittävä syy arvatenkin on, että romaanien lukeminen ylipäätään on laskusuhdanteessa. Muitakin selityksiä varmaan löytyy.
Odotan mielenkiinnolla vuoden 2017 marraskuuta, koska silloin nähdään vetääkö Arpapeliä talouteni kuiville tuolloin.
Sitä ennen pitäisi tietenkin taas saada jotain uuttakin valmiiksi, mutta mutta.
Suoraan sanoen koen tällä hetkellä tilanteeni aika tukalaksi. Henkinen railo on repeytynyt minun ja valtaväestön välillä. Tai ehkä on väärin puhua valtaväestöstä, kun oikeasti tarkoitan omaa somekuplaani. Miten ihmeessä minä olen tullut luoneeksi somekuplan josta olen niin kaukana henkisesti. Missä on minun oma heimoni, ymmärtäjäni? Ei ainakaan somessa, se on varma.
Lainausmäärissäni on tapahtunut notkahdus, vaikka maksettava summa onkin vähän kasvanut korvaussumman tuplaannuttua kuuteentoista senttiin. Notkahdusta selittää, että lähdin muutama vuosi sitten harhailemaan kirjallisen itseilmaisun puolelle ja tuotin maailmaan pari kirjaa, joihin pusersin jotain syvästi henkilökohtaista. Tarkoitan Kaivattuja 2013 ja Tuntemattomia 2015. Toisaalta Tuntemattomat myös ilmestyi vuoden lopulla, joten sillä en ehtinytkään vielä kovin paljon kerryttää korvaussummaa. Toinen selittävä syy arvatenkin on, että romaanien lukeminen ylipäätään on laskusuhdanteessa. Muitakin selityksiä varmaan löytyy.
Odotan mielenkiinnolla vuoden 2017 marraskuuta, koska silloin nähdään vetääkö Arpapeliä talouteni kuiville tuolloin.
Sitä ennen pitäisi tietenkin taas saada jotain uuttakin valmiiksi, mutta mutta.
Suoraan sanoen koen tällä hetkellä tilanteeni aika tukalaksi. Henkinen railo on repeytynyt minun ja valtaväestön välillä. Tai ehkä on väärin puhua valtaväestöstä, kun oikeasti tarkoitan omaa somekuplaani. Miten ihmeessä minä olen tullut luoneeksi somekuplan josta olen niin kaukana henkisesti. Missä on minun oma heimoni, ymmärtäjäni? Ei ainakaan somessa, se on varma.
Tekstit
Olen lukenut useita kirjojasi, ja Tuntemattomista pidän eniten. Se on todella hyvä ja tärkeä kirja, jossa yhdistetään onnistuneesti nykyaika ja vuoden 1918 tapahtumat. Toivottavasti se on saanut kirjastossa runsaasti lukijoita tänä vuonna.
VastaaPoistaEnnen vanhaan sanottiin, että hitaasti hyvä tulee. Vieläköhän pitää paikkansa. Siis hissuksiin sitäkin lainaillaan, edelleen. Kiitos kommentista Hanne!
PoistaMinulle taas Kaivatut on se tärkein, jonka olen myös lukenut monta kertaa (harvoja kirjoja luen toista kertaa). Siinä kirjassa on jokin merkillinen harmonia niin kielessä kuin juonessa. Siinä on mystiikkaa, eksotiikkaa ja realismia. Kirjassa mikään ei tökkää eikä tunnu tehdyltä. Taidan lukea sen taas jouluna. Sissi
VastaaPoistaHei Sissi! Mukava kuulla. Minulle Kaivatut on ehkä se rakkain kirja. Tosin se ei ole paljon sanottu, koska yleensä vähän inhoan vanhoja kirjojani...
PoistaPakko tuoda tähän keskusteluun myös Majavakevät, joka on tiivistunnelmainen ja puhutteleva lukukokemus aikuisellekin!
VastaaPoistaKiva sitä oli kirjoittaakin, ja minäkin olen aikuinen! Kiitos ano!
PoistaMinä nykytuntemilla lukemistani rankkaisin Kaivatut tähän mennessä parhaaksi, eli hyvä että kirjoitit.
VastaaPoistaJa nämä Birgitta- ja Hemming-kirjat eivät varmaan valtavia lainauskorvauksia tuo...
Ja totean täälläkin pitäväni somekuplastasi, se on mukavan myrskyinen. Omat tuttuni eivät lähde niin kovin helposti puukkohippasille, anteeksi, väittelemään, vaikka olisivatkin eri mieltä :)
No eivät tosiaan tuo. Mutta kyllä Kaivatutkin on aikuiskirjoistani varmaan se vähiten lainatuin. Vaan eihän tuollaisiin asioihin kannattaisi niin paljon tuijottaa.
VastaaPoistaNo ehkä siitä voisi olla jotenkin ylpeäkin, että oma somekupla on sellainen, että ihmiset kokevat voivansa turvallisin mielin väittää minulle vastaan.
En kadehdi sinulta someheimoasi,jännä kyllä, paljolti kaikkea muutahan kadehdin sinulta. Sinulle menee täti lujaa! Mutta onhan sinulla hyvin merkittävä someheimo. Sellaisen tuntee jo siitä, etteivät he koskaan pitkällä tikullakaan kommentoi minun juttujani. Tulee mieleen lapsuusajat, kun niin sanotuista paremmista piireistä tuli herkästi leikkikielto jo ennen kuin heillä oli mitään syytä kieltää omaa lastaan leikkimästä minun kanssani. Että kyllä sulla mun mielestäni on nää someheimoasiat hienosti kunnossa, korkeaa laatua piisaa. Jos et tunne heimoosi yhteyttä etkä saa ymmärrystä, niin voihan olla, ettet ole kovin korkealaatuinen? Ymmärtäjän löytäminen kuitenkin edellyttää sitä, että ymmärtää ensin sen missä on, jotta tietää mihin mennä.
VastaaPoistaOsuit naulan kantaan, en tosiaan ole kovin korkealaatuinen. Sehän on uran aikana tullut enemmän kuin selväksi ja edelleenkin kirkastuu. Mutta näillä mennään.
VastaaPoista