Marraskuussa on tanskalaisten mielestä lupa harrastaa vain hyggeä. Hygge-trendi antaa luvan jäädä sohvannurkaan, kun kaamos kourii sielua.
Kiitos synninpäästöstä tanskalaisille. Täällä Suomessahan ihmistä kannustetaan ylös, ulos ja lenkille, tuntui miltä hyvänsä.
Minä teen työnikin sohvannurkassa tätä nykyä. Muutama vuosi sitten keksin jonakin kylmänä talviaamuna, että en kyyhötäkään läppärin kanssa pöydän ääressä, vaan menen sohvalle lepäämään, kääriydyn vällyyn ja kirjoitan. Näin olen toiminut siitä lähtien. Hyvin on sujunut toistaiseksi.
Marraskuu antaa luvan hyggeillä, mutta minulla on hygge ympäri vuoden.
Tähänkin uutiseen on silti tuotu suomalaisen asiantuntijan varoittava sana.
Työterveyspsykologi Tuuli Viranta-Naulapää muistuttaa, että jos ihminen on jo valmiiksi alavireinen, sohvalle jääminen ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
---
Työterveyspsykologi antaa lisääkin ohjeita: Työpaikoilla voisi esimerkiksi päättää, ettei lounastuntikeskusteluissa vellota ikävissä asioissa.
Lisäksi hän ehdottaa, ettei kotonakaan puhuttaisi ikävistä asioista. Kuulostaa tutulta. Minun nuoruudessani suomalaisia moitittiin siitä, että ikävistä asioista ei puhuta. Se oli huono asia, kun asiat pidettiin vain sisällä. Mutta nyt se onkin taas tavoiteltava asia.
Kiitos synninpäästöstä tanskalaisille. Täällä Suomessahan ihmistä kannustetaan ylös, ulos ja lenkille, tuntui miltä hyvänsä.
Minä teen työnikin sohvannurkassa tätä nykyä. Muutama vuosi sitten keksin jonakin kylmänä talviaamuna, että en kyyhötäkään läppärin kanssa pöydän ääressä, vaan menen sohvalle lepäämään, kääriydyn vällyyn ja kirjoitan. Näin olen toiminut siitä lähtien. Hyvin on sujunut toistaiseksi.
Marraskuu antaa luvan hyggeillä, mutta minulla on hygge ympäri vuoden.
Tähänkin uutiseen on silti tuotu suomalaisen asiantuntijan varoittava sana.
Työterveyspsykologi Tuuli Viranta-Naulapää muistuttaa, että jos ihminen on jo valmiiksi alavireinen, sohvalle jääminen ei välttämättä ole paras vaihtoehto.
---
– Passiivisessa jättäytymisessä sohvalle on se riski, että masennus vaan valtaa mieltä eikä olo parane, hän sanoo.
Se on kumma, että tanskalaiset voivat ilman masennusvaaraa lepäillä pimeään aikaan sohvalla. He voivat pitää hyvinvointivaltionsa pystyssä ilman, että koko ajan suorittavat elämää hampaat irvessä. Mutta sama ei onnistu Suomessa, aina pitää pelätä. Ei tämä elämä ole mitään hyggeä kuulkaa.Työterveyspsykologi antaa lisääkin ohjeita: Työpaikoilla voisi esimerkiksi päättää, ettei lounastuntikeskusteluissa vellota ikävissä asioissa.
Lisäksi hän ehdottaa, ettei kotonakaan puhuttaisi ikävistä asioista. Kuulostaa tutulta. Minun nuoruudessani suomalaisia moitittiin siitä, että ikävistä asioista ei puhuta. Se oli huono asia, kun asiat pidettiin vain sisällä. Mutta nyt se onkin taas tavoiteltava asia.
Tekstit
Hygge on hykerryttävä asia. Väittäisin, että Suomessa on paljon ihmisiä, joille sen kokeileminen tekisi aivan hyvää.
VastaaPoistaTästä tulikin mieleen taannoin lukemani laulaja Juha Tapion kommentti downsiftauksesta (joka kai kuuluu hyggen kanssa samaan sukupuuhun). Juha Tapio piti hidastamisajatusta hirveän vaarallisena. Aatteena joka uhkaa järjestäytyneen yhteiskunnan pystyssä pysymistä. Samassa jutussa kerrottiin laveasti Tapion perheen tehokkaasta elämäntavasta, jossa myös etelän lomilla jumpataan, joogataan ja juostaan, jotta maallinen temppeli ei pääse repsahtamaan.
En ota enempää kantaa, kuin että ehkä se joku keskitie olisi taas useimmille terveellisin, vähän hyggeä ja riittävästi hypeä. Mutta joskus kun koittaa katsoa tätä kaikkea vähän etäänpää, valtaa mielen ajatus: voi meitä ihmisiä. t. Hemuli
Ai semmoisetko on toimintamallit Juha Tapiollakin. No kuulostaa aika tavanomaiselta. Väitän, että sohvalla makaaminen voi tietenkin lisätä masennusvaaraa, jos ei pääse irti syyllisyydestä ja huonommuudentunteesta ja kokee koko ajan, että pitäisi tehdä jotain muuta kuin maata sohvalla.
VastaaPoistaSilloin, kun minulla oli vielä kissoja, ihailin niiden tapaa maata velttona päiväkausia. Ja sitten yhtäkkiä, kun jotain jännittävää tapahtui, tai kun pitkästyminen oli huipussaan, niin sitten yhtäkkiä otukset olivat täynnä sähköä ja pörräsivät ympäriinsä tuntikausia.
Niin, kultainen keskitie. Mutta eiköhän yhteiskunta useimpien kohdalla pidä huolen siitä, että välillä on pakko nousta sohvalta suorittamaan asioita. Kultainen keskitie lankeaa meille luonnostaan. Harva voi kovin pitkään viettää pelkästään sohvan nurkassa.
minua tuo hygge-uutinen vain ärsytti, vaikka noin yleisesti ottaen olenkin kaikenlaisen lötköttelyn vankkumaton kannattaja. Mutta koska elämässäni on ollut muutama todella kaamosahdistunut talvikausi, eikä silloin auttanut sen paremmin villasukat, viltti kuin lämmin teekään.
VastaaPoistaMikäs semmosessa auttoi? Kevät?
Poistakevätpä hyvinkin :) - maaliskuussa olo alkoi olla taas normaali
PoistaTunnistan lisääntyvään pimeyteen liittyvän alavireen tai melankolian, mutta varsinaista kaamosahdistusta en ehkä ole kokenut. Tuntuuko se samalta kuin jonkinasteinen masennus yleensä vai jotenkin erilaiselta? Olen käsittänyt, että vaikka aiemmin ei olisi asiasta kärsinyt, voi se jonain vuonna yllättää. t. Anne
VastaaPoistaJos se johtuu kaamoksesta, niin ainakin se kai menee sitten ohi, kun valo lisääntyy. En ole asiantuntija. Itse olen vähän pysähtynyt tyyppi erityisesti kaamosaikaan, mutta toisaalta myös kesäisin voi tulla pysähtyneitä tiloja, ja oikeastaan milloin vaan :-)
Poista