olen pullottanut itseeni
salaisia toiveita
sydän on pingottunut
ahdas
kaipauksen mato
kairaa minut reikiä täyteen
vuodan kuin seula
tuuli tarttuu unelmiini
riepottaa niitä yhdessä
makkarapaperien kanssa
nakkikioskin takapihalla
naurakaa minulle
olen houkka
**
runotorstai
Tekstit
Hyvä, hyvä! Jättäisin kuitenkin tuon loppukaneetin pois, siis kaksi viimeistä riviä. Jos runon minä on houkka, anna lukijoiden päätellä se itse. Jos he tuntevat sääliä, he tekevät sen pyytämättä. Runo on paljon vaikuttavampi, jos se loppuu makkarapapereihin nakkikioskin takapihalla. Lukijan ajatus lähtee tuulen ja papereiden mukaan. Loppukaneetti turhaan pysähdyttää lukijan ajatukset.
VastaaPoistaAivan samoin sanoisin, anna lukijan päättää onko runon minä houkka vaiko ei. Kelpo runo.
VastaaPoistaKiitoksia rakentavasta kritiikistä Riitta ja Hirlii:-)
VastaaPoistaRiitalta ja Hiirliltä saitkin jo hyvää kritiikkiä. Joten minulle jää vain kehut: Pateettinen alku ja humoristinen loppu. Oikein hauska ja onnistunut muutos runossa. Tuo toisiksi viimeinen säe on oikein helmi alun jälkeen.
VastaaPoistaKiitos Ilona:-)
VastaaPoistaElä elä unelmia makkarapapereihin.. ;)
VastaaPoista