Minut on kutsuttu esiintymään Vaasan LittFestiin, seminaariin nimeltä Lukijan ilo ja vastuu. Onneksi huomasin tarkistaa mitä seminaarin järjestäjät oikeastaan mahtavat odottaa minulta. He tietenkin odottavat minun puhuvan bloggaamisesta. Mistäpä muustakaan. No mikäs siitä, blogit ovat suloisia, kyllä niistä kelpaa kertoilla.
Anja Snellman muotoilee lehdistötiedotteessaan blogeihin liittyvän pohjustuksen näin:
Blogien kirjallinen taso vaihtelee shoppailuholistisista vinkeistä ja deittailutunnustuksista vakavaan yhteiskunnalliseen pohdintaan ja sananvapauden rajojen koettelemiseen.
Blogit voivat saavuttaa miljoonia lukijoita ympäri maailmaa. Monille nuorille internet on se ainoa lukemisen tapa. Miten lukutapahtuma muuttuu ja kuka ottaa vastuun mahdollisesti vahingollisista sisällöistä netissä – kollektiivinen lukijakuntako?
Mitähän tuosta nyt irtoaisi?
Tekstit
Hienosta kirjasta hieno arvostelu.
VastaaPoistaKoskikaran arvostelu oli hyvä ja asiallinen, niin kuin muutkin bloggaajilta lukemani arvostelut kirjastasi.
VastaaPoistaEhkä sinä voisit puhua bloggaajien fiksuudesta siellä Vaasassa? Lukijan fiksuudesta?
Susu, en ainakaan aikonut valittaa siitä kunka blogeista ei syntynytkään varteenotettavaa kansalaisjournalismia.
VastaaPoistaNo niinpä niin Salme.
Täytyisi olla aika taikuri kirjoittaakseen huonon arvostelun tai arvion hyvästä kirjasta.
VastaaPoistaBlogeissa vaihdetaan paljon paljon muutakin kuin mitä A. Snellman pohjustuksessaan mainitsee. Niin tässä maailmassa kuin reaalissakin ihminen havaitsee sen mitä valitsee. Valitsee sen mikä kiinnostaa. Nuoren ihmisen kiinnostuksen kohteista kannattaa olla kiinnostunut, ja olla kiinnostunut siitä mitä nuori ajattelee sekä mitä puuhailee.
"Vahingollinen sisältö" blogeissa ei välttämättä todellisuudessa ole yhtään sen suurempi kuin muussakaan mediassa tai ylipäätään tässä maailmassa. Iltapäivälehtien lööpit on useimmiten just metrin mittaisten lukemaan oppineiden silmien korkeudella, kammottavan ja ala-arvoisen sisältönsä kanssa.
Niin, täytyy sanoa, että kirjallisuusarvostelujen taso on blogeissa ainakin korkeampi kuin printtimediassa, siitä voisi ehkä puhua.
VastaaPoistaMinäkin mietin tuota vahingollista sisältöä, että miten paljon sitä on blogeissa. Että onkohan se suurikin vaara.
Kymmenvuotias lähilapsi eksyi kerran sivuille, joiden jälkeen näki pahoja unia, mutta totesi itse ettei ole sellaisesta kiinnostunutkaan. Kyllä tavallinen lapsi tai nuori osaa myös valita, ja ellei osaa niin kaikissa koneissa ja laitteissa on se Off-nappula.
VastaaPoistaTuo vaarallinen sisältö, se on aika suureellisesti sanottu, suomalaisista blogeista. Sitä voisi kyllä "enbuskemaisesti" vähän kyseenalaistaa.
Minusta tuo alustuksen loppu oli sellaista ympäripyöreää maailmansyleilyä yhdistettynä iltapäiväjournalismin koukkuihin "netin vahingollisuudesta". Ja höpöhöpöä minusta laittaa kollektiivinen lukijakunta. Kuka tai mikä se on, kaikki kun ei lue kaikkea, mutta onko tämä kaikki jotain yhtenäistä massaa silti? Vastuun kiertelyä tai otsikoiden tavoittelua?
VastaaPoistaPaljon tsemppiä tilaisuuteen!!
Tuo minun tekstini oli kuin terrierin ärhentelyä, olisi sen kai lempeämminkin voinut sanoa.... Aamuäreyttä :) t: Lentsu
VastaaPoistaPakko tunnustaa etten ole Pappia kyydissä vielä lukenut. Nyt on rivi kirjallisuuden perusopintojen luettavaa odottamassa...mutta mahtunee siihen vielä fiktio väliin. Pakko mahtua.
VastaaPoistaTsempit täältäkin tilaisuuteen.
Lentsu, ihan hyvä välillä ärhennellä. Virtuaaliin minusta liittyy paljon kaikkea ihmeellistä uhkakuvailua.
VastaaPoistaReine, ensin työ, sitten leikki:-)
Snellmanin tiedotteen lopussa kaikuu hätäinen kärjistämis-kysymysasettelun pakko aika läpinäkyvästi tai ainakin kehnosti toimivana. Ei hän itsekään voi ajatella noin, - kollektiivin vastuu, joopatijoo, semmoinenhahn on tietysti olemassa.
VastaaPoistaJoten kaipa se nimimerkkikuvio siellä vähän reunoista pilkistelee. Vastuun ohella voisi myös miettiä sitä, haluavatko kaikki bloggaajat välttämättä kirjoittaa ollakseen julkisuudessa, esillä. Minä kirjoitan kiinnostuksesta kirjoihin ja kirjallisuuteen, en siksi että hankkisin sillä henkilökohtaisia ansioita.
Blogit ovat mainio paikka esittää epävarmoja ideoita. Jyvät ja akanat erottuvat kyllä, ja blogit keräävät lukijakuntansa samoista aiheista kiinnostuneiden ja tietävien ihmisten parista. Se on ainoa kollektiivi mitä voi olla.
Hannah, minä aloin miettiä sitä kollektiivista vastuuta, että onko sellaista ja mikä se voisi olla. Mutta sehän tuossa tosiaan saattaa olla takana, kysymys siitä saako kirjoittaa nimimerkillä ja seuraako siitä jotain kauhean kyseenalaista, jos ihmiset eivät ole omalla nimellään "blogijulkisuudessa."
VastaaPoistaNämä tällaiset alustukset tuntuvat kumpuavan jostain sellaisista uhkakuvista, jotka eivät ole itselle tuttuja. Siis kun en itse ole koskaan kokenut blogeja uhkaaviksi ja ongelmallisiksi on jotenkin vaikea ymmärtää mistä nyt taas on puhe.
Hirlii, niin minäkin ajattelisin, että lukeminen ainakin on sen verran hidasta puuhaa, että lapsi vaihtaa sivua ennen kuin on kovin pitkälle jaksanut lukea itselleen haitallista sisältöä. Kuvat ovat suurempi ongelma.
"Kirjallinen taso" , johon tuossa pohjustuksessa myös viitataan, vaihtelee, koska blogiin ei välttämättä liity sellaisia (kauno- tai korkea-)kirjallisia ambitioita kuin päätoimekseen kirjailijan ammattia harjoittavalla. Ja tarvitseeko sellaista nyt edellyttäkään? Herramunjee, tämä on hyvin harvoille ansiotyöhön verrattavissa oleva paikka. Useimille ihan muuta.
VastaaPoistaKuten tuolla edellä sanottiinkin: samoista asioista kiinnostuneet jakavat asioita julkisesti. Ja saattavat jopa jatkaa näitä keskusteluja privaattistikin. Itselleni tämä on sitä, kuin myös sellaisen tiedon saamista sekä jakamista, jota ei ehkä muuten saisi tai sellaisten kontaktien luomista jotka jäisivät ilman verkkomaailmaa syntymättä.
Blogit ovat muuttaneet myös kuvaa ammattikirjailijoiden työstä, aika monethan keskustelevat (ja mielellään jopa) lukijoidensa ja kolleegoidensa kanssa. Runoja ja muitakin kirjallisia töitä on "esiluetettu" verkossa. Että ketä tai mitä tämä nyt varsinaisesti vahingoittaa?
Enemmäkseen tästä on ollut iloa ja hyötyä itselleni ainakin, haittatekijät ovat oleet satunnaisia ja hyvin ohimeneviä.
Antoisaa reissua marraskuiseen ja ehkä hyiseen Vaasaan !
Olen huomaavinani, että jotkut kirjailijat suhtautuvat blogeihin hyvin kielteisesti. Blogit ovat "väärin kirjoitettu".
VastaaPoistaOlisiko se jonkinlaista pelkoa, että kaunokirjallisuuden lukemiseen jää ihmisiltä vähemmän aikaa, jos he lukevat blogeja? Tai jos lukemista saa vapaasti netissä, kirjojen tekeminen käy vielä vähemmän taloudellisesti kannattavaksi - tai arvostetuksi? Pelätäänkö, että ei enää jakseta paneutua "hyvin kirjoitettuun" tekstiin?
Kiitos Hirlii, hyistä silloin varmaan on jo kaikkialla Suomessa.
VastaaPoistaBlogien antoisuus, ja yleensä virtuaalin, on juuri siinä, että sen kautta saa kontaktin samoista asioista kiinnostuneisiin, voi jakaa kokemuksia. Tämä onnistuu vähän aremmalta ja hidasliikkeisemmältäkin ihmiseltä. Muutenhan pitäisi jaksaa haukkana olla menossa joka paikassa ja järjestämässä jos jonkinlaista pippaloa, jos haluaisi tutustua ihmisiin. Virtuaalielämän kautta sosiaalinen elämä tulee myös vähemmän sosiaalisten ulottuville.
MuuKala, myös toimittajissa on paljon blogeihin liittyvää varauksellisuutta.Ja toisaalta on myös ihan "tavallisia" ihmisiä, jotka suhtautuvat virtuaaliin kielteisesti. Olen miettinyt mistä tämä pelokas asenne johtuu.
Minulla on yksi teoria, josta en suinkaan kuvittele, että se selittäisi kaiken. Mutta epäilen, että kontrollifriikkien on vaikea sulattaa nettiä. Paperimediaa voi hallita, radiota ja televisiotakin voi hallita ja ohjata, vaan kuinka hallitset internettiä. Et kuinkaan, paitsi kaatamalla koko internetin ja rikkomalla koneet.
Aina on tiedetty, että rahvas on omapäistä ja moitiskelee eliittiä omassa keskuudessaan. Nyt netti tuo tämän arvostelun aivan eri tavalla näkyville.
Niin, kontrolli menee niiltä, joilla on asema ja "asiantuntemusta". Vaarallista.
VastaaPoistaTuo "väärin kirjoitettu" selitys tuntuu tosiaan nousevan tasaisesti esille, ja sitten se käsitys että blogit ovat joko shoppailuselostuksia joita kirjoittavat julkisuudenkipeät teinitytöt ja tulevat BB-kilpailijat, tai sitten vakavahenkistä kansalaisjournalismia, mitään välimuotoja ei ole olemassa.
VastaaPoistaTai ylipäänsä se että kansalaisjournalismi olisi ihan samanlaista kuin se tavallinen lehtijournalismi ja käsittelisi samoja aiheita samoilla tavoilla, että tuhat innokasta bloggaajaa punnitsevat nyt harkiten ja tasapainoisesti Vanhasen talonrakennusta tai Nobelin kirjallisuuspalkinnon seuraavaa voittajaa, eikä esimerkiksi sitä miten hoiti imetyksessä rohtuneita nännejä tai kannata Carl Philipin kutsumista Suomen kuninkaaksi jotta juorulehtiin saataisiin parempaa luettavaa (jälkimmäinen on minun viimeisin kontribuutioni poliittisen bloggauksen alalla).
Ja julkisuushausta...toisaalla joskus totesin ainakin itse olevani Internet-versio siitä hyypiöstä joka istuu metrossa jupisten itsekseen. Kuulijoiden määrällä ja jupinan määrällä tai laadulla ei ole havaittavaa korrelaatiota, sisältöön voi ehkä marginaalisesti vauikuttaa.
Epäselväksi jäi kyllä minullakin se että mitäköhän se vahingollinen materiaali mahtaa tarkoittaa...lapsipornoako vaiko sitä että joku neuvoo hoitamaan niitä rohtuneita nännejä lipeällä?
Niinpä, Muukala.
VastaaPoistaRohtuneiden nännien hoitaminen lipeällä kieltämättä kuulostaa aika extremeltä, hdcanis.
Tuota kansalaisjournalismin ihannetta minäkin olen miettinyt. Tasaisin väliajoin aina nousee journalisti tms. joka ilmoittaa, ettei blogeista ole noussut merkittävää kansalaisjournalismia, blogit ovat siis pettäneet odotukset. Mietin aina, että onko niin, ettei noilla tietyillä kansalaisjournalismi laseilla tihrustellessa yksinkertaisesti vain nähdä millä tavalla blogit ovat vaikuttamassa meidän elämäämme.
Kirstin sitaattipala on laatimastani LittFestin ensimmäisestä lehdistötiedotteesta viime keväältä. Kysymys ei siis ole alustus, tai mikään muukaan kaunokirjallinen avaus. Kysymyksessä tekstiä pressitilaisuuteen( yhä harvemmin )vaivaantuville toimittajille.
VastaaPoistaSiksi kärjistykset ja yksinkertaistukset.
Tervetuloa myös kaikki kommentoijat Vaasaan!Ohjelma löytyy jo kokonaisuudessaan netistä ja Facebookista.
Anja Snellman
Vaasan festarien taiteellinen johtaja