Meidän edistyneessä, valistuneessa yhteiskunnassamme on tehty paljon työtä sen eteen, että elämä olisi mahdollisimman oikeudenmukaista. Siitä pyritään huolehtimaan lainsäädännöllä ja erilaisilla ohjeistuksilla.
Olen ajatellut, että taide on sellainen elämänalue, jossa oikeudenmukaisuudella ei ole merkittävää sijaa. Oikeudenmukaisuus voi toteutua vain siinä, että kaikille kirjailijoille maksettaisiin tekijänpalkkioina suurin piirtein sama prosentti, mutta se on aika vaatimatonta oikeudenmukaisuutta kun toinen myy sata kappaletta ja toinen satatuhatta. Mikä ratkaisee, että toinen myy sata ja toinen satatuhatta? Ei siihen voi puuttua oikeudenmukaisuuteen pyrkivällä lainsäädännöllä.
Käytäntö on osoittanut ettei tuo alkeellisinkaan oikeudenmukaisuus toteudu. Kaikille kirjailijoille ei makseta samanlaisia prosentteja kirjan myynnistä. Paljon myyvä voi kiristää prosentteja ylöspäin, vähän myyvä pissaa ilosta housuun jos joku ylipäänsä kiinnostuu sen verran hänen kirjastaan, että ottaa sen listoilleen.
Omalla kohdalla koenkin merkittäväksi kehitystehtäväksi luopua sisäänrakennetusta oikeudenmukaisen kohtelun kaipuustani, ainakin silloin kun on kysymys omasta työstäni. Yritän hyväksyä, että maailmassa on alueita, joihin oikeudenmukaisuusvaatimukset eivät ulotu ja kirjailijantyö kuuluu suurelta osalta tällaiselle alueelle.
Olen miettinyt mistä tämä oikeudenmukaisuuden kaipuu ihmiseen yleensä kasvaa. On kummallista, ettei sitä ole saatu kitkettyä pois, vaikka ihmiskunnan historiaa kun ajattelee, tuntuu, ettei sen aikana muuta ole tehtykään kuin nuijittu ihmisistä pois uskoa oikeudenmukaiseen kohteluun.
ps. olin SusuPetalin haastateltavana
Tekstit
Kiitos haastattelusta, oli mielenkiintoista ja antoisaa.
VastaaPoistaIlo oli kyllä minun puolellani.
VastaaPoistaHahhah, siitä et voi olla varma :)
VastaaPoistaMinä pidin siitä haastattelusta, mielestäni olennaista asiaa kirjailijan työstä ja elämisehdoista.
VastaaPoistaSylvi
Susul oli hyvät kysymykset
VastaaPoistaMaailma on oikeudenmukainen, jos uskomme jälleensyntymiseen:
VastaaPoistasilloin jatkamme siltä tasolta, johon edellisessä elämässä jäimme - ja olemme itse (sielumme) valinneet, mitä haluamme kokea tässä elämässä.
Eli mitä paremmin elämme nyt, sitä helpompaa on ensi elämässä (karkea johtopäätelmä, josta voi tietty vetää kaikenlaisia lisäajatuksia, mutta mihin asti kukakin ymmärtää)
Jokatapauksessa, jos lännessäkin jälleensyntyminen kuuluisi virallisiin uskontoihin ja se opetettaisiin valtaosalle jo lapsest, maapallon sotkeminen ja luonnonvarojen tuhlaus olisi luultavasti nykyistä säästeliäämpää, koska ihmiset uskoisivat riistävänsä näitä itseltään. Haluaako joku kuvitella syntyvänsä tappelemaan puhtaasta juomavedestä?? Lisäksi olisi turha vieroksua jotakin kansaa tai rotua, koska hyvin saattoi edellisessä elämässä sitä olla tai seuraavassa voi syntyä sellaiseksi.
Kristinusko on pitkään ollut päällepäsmärinä ihmiskunnalle. Nykyinen "nauti tästä ainoasta elämästä" on mennyt kamalaksi. Helvetilliseksi.
itsekseeen ajattelija
Just tuli juttua Intian historiasta, että millaista veristä melskausta on sekin ollut. Eli en ihan tältä istumalta osta ajatusta jälleensyntymisopin ihmiskuntaa jalostavasta vaikutuksesta.
VastaaPoista