sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Turvapaikan hakijoita

Taloyhtiömme pihaan ei saa pysäköidä autoja. Muutamana viikonloppuna keittiömme ikkunan alle on kuitenkin jostain ilmestynyt rapistunut Toyota. Auto on meidän kukkamaamme päällä. Meillä ei kylläkään ole kukkamaassa kukkia, eikä mitään muutakaan. Kesällä siinä kasvoi takiainen, mutta mies niitti sen matalaksi sitten kun se alkoi ränsistyä. Silti kiristää pinnaa ruma autonhökötys siinä ihan nenän alla.

Mies näki syyllisen hakevan autosta jotain, avasi keittiön ikkunan ja huomautti, että taloyhtiön pihassa ei saa pitää autoja. Nainen alkoi hätääntyneenä kertoa elämäntarinaansa. Minulle ei kokonaisuus oikein hahmottunut, mutta ymmärsin, että Ahvenanmaan rekisterissä olevaa autoa ei voi Turussa jättää kadun varteen, koska se potkitaan heti muusiksi.

Meillä on tuossa vieressä Mikaelin kirkko, joka on noussut valtakunnan julkisuuteen tarjoamalla turvapaikkoja pakolaisille. Meidän taloyhtiömme tarjoaa turvapaikan ahvenanmaalaisautoille, jotka voisivat tuntea olonsa muualla uhatuksi.

No ehkä tämä ei ollut hauska juttu, mutta en keksinyt parempaakaan, ja jotain teki taas mieli kirjoittaa.

Share/Bookmark

8 kommenttia:

  1. Meidän taloyhtiömme majoittaa jo toista vuotta asuntovaunun rakkinetta toisella parkkipaikkamme vieraspaikoista. Se ilmeisesti kuuluu naapuritaloyhtiön vähemmistökansaperheelle, jonka parkkipaikka on aivan eri puolella kerrostalokeskittymää.

    Muistelisin sen rotiskon hievahtaneen kerran kesän aikana, mutta nyt näyttää taas siltä, että se on tullut jäädäkseen. Ei silti, ystävät on helppo ohjata kääntymään oikeaan pihaan, kun neuvoo kaartamaan tieltä siihen ruman ruskean asuntovaunuviritelmän viereen jos tilaa vain löytyy.

    VastaaPoista
  2. Mutta meidän talomme ainoa maahanmuuttajaperhepäs osti täysin uudet huonekalut! Tämä n. 8v kotoutuksessa ollut perhe ei kuitenkaan jaksanut viedä vanhoja mööpeleitään kaatopaikalle ja nyt tuo monen kuution rovio on jo monta kuukautta lojunut kellarin käytävällä.Mutta menepäs sanomaan!

    VastaaPoista
  3. Minusta on aivan käsittämätöntä ja surullista, jos on oikeasti niin, että ihmiset potkivat ahvenanmaan rekkareissa olevan auton. Kyllä on kova viha ahvenanmaalaisia kohtaan jollakin, jos pelkkä auto herättää moisen tarpeen tuhota ja tehdä kiusaa.

    VastaaPoista
  4. Jalala, minä kyllä yllätyin tästä tiedosta, ja sitten toisaalta taas en.

    Nils Aslak, ehkä kuitenkin kammattaisi jotenkin ystävällisessä hengessä yrittää huomauttaa asiasta...?

    Jannina, hiukan kinkkiseltä kuulostaa tuo teidänkin tilanteenne.

    VastaaPoista
  5. Heh, olihan se aika hauska juttu. Tai ainakin ajatuksia herättävä, koska siinä vaiheessa kun asiaa ajatteli, lakkasi huvittamasta. Luin ääneen miehellekin.
    (olen yksi tarinahautomolaisesi, se joka luulee kirjoittavansa nuortenkirjan)

    VastaaPoista
  6. Hei Sugar! Hauska nähdä sinua täällä!

    Niin, ei se kyllä huvita, jos asiaa enemmän ajattelee.

    Ja miksi blogisi on salasanan takana....

    VastaaPoista
  7. Ei ole olemassa blogia, vaan eräs ystävätär oli äikänmaikkojen verkkokurssilla ja perustivat harjoitustyönä blogin. Merkkasi minut yhdeksi kirjoittajaksi. Aion kyllä perustaa ihan oikeankin blogin, mutta olen kypsytellyt asiaa vasta 2 vuotta ;)

    VastaaPoista
  8. Ahaa. No suuret päätökset luonnollisesti aina vaativat kypsyttelyä:-)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!