Mietin taas sitä, kuinka tärkeä olisi osata brändätä itsensä ja kirjansa oikein. Niin että oikeat ihmiset voisivat löytää ne. Minähän olen kirjoineni suoranainen varoituskolmio jokaiselle, joka ottaa ensi askeliaan kirjallisuuden jäisillä poluilla. Pelkään, että moni viihdehöttöä etsivä pettyy kirjojeni parissa, koska niiden romantiikka on niin kyseenalaista ja kimuranttia.
Onneksi on kirjastoja, joissa huomiottakin jääneitä kirjoja säilötään, ja joku voi ne sieltä löytää ja lukea ja ilahtua.
Tekstit
Ahjoo, pitäisikö mainita että luin vastikään kirjat Usko, toivo ja kuolema ja Nainen joka kirjoitti rakkausromaanin.
VastaaPoistaJa ymmärrän kyllä sen näkemyksesi että olet väliinputoajakirjailija, koska eivät ne mitenkään perinteiseen viihdekaavaan kuulu, mutteivät myöskään tosiaankaan siihen romaanityyppiin jolla saadaan palkintoja ja apurahoja.
Mieleen tuli tyyppipiirteenä että näiden kirjoittaja blogaisi hyvin, koska sitä kärjistystä ja karrikointia löytyy, ehkä liikaakin romaanimuotoon...ainakin tuosta jälkimmäisestä tuli sellainen "viva la causa"-olo...ja pystyisitköhän edes kirjoittamaan kokonaista Gisela-Mikael-Martin-tyyppistä kirjaa :)
Mutta viihdyin kyllä näiden parissa.
Kiitti palautteesa hdcanis. Niin, ennen vanhaan oli sellaisia "lukuromaaneja" ja olen ajatellut, että se on mun genre, niin hölmöltä kuin se nimitys kuulostaa. Se olisi mun mielestä ihan hyvä kaatoluokka yleisen kaunokirjallisuuden rinnalle, ja erikseen noista selkeistä gerneistä dekkari, scifi, fantasia, spefi, romantiikka. Et jos sais toivoa, sellainen luokka pitäis mua varten perustaa.
VastaaPoistaMitä tohon Nainen joka jne tulee, niin itse asiassa Kolmiokirjaan kirjoittelin tuollaisia Gisela-tyyppisiä pokkareita varsinkin alkuvuosina, siis 90 luvun alussa. Mutta olet ihan oikeassa, enää ei taittuisi multa se.
Hei Kirsti. Tunnustan heti, etten ole lukenut kirjojasi. Mutta olen seurannut blogiasi ja taidan mennä kirjastoon etsimään (jostakin hyllyluokasta) nyt noita kirjojasikin :) Minua nimittäin viehättää kovasti, jos joku määrittelee itsensä väliinputoajakirjoittajaksi.
VastaaPoistaMinä en ole kirjailija, mutta kirjoitan toki omaa kässäriäni niin kuin monet muutkin. Olen elänyt oman Kolmiokirja-nuoruuteni, niin kuin ilokseni aika moni muukin. Olen sekä toiminut editoijana että kirjoittanut novelleista lähtien kaikkea mahdollista yalon lehtiin. Minun käsikirjoitukseni on joka tapauksessa väliinputoaja. Olen miettinyt kovasti, olisiko ollut helpompi tie valita selkeästi viihde tai jokin muu. Mutta yrityksistäni huolimatta se ei tuntunut luontevalta eikä työ editynyt, ennen kuin annoin itselleni luvan olla väliinputoaja.
Jos kirjoittamisesta ei muuta jää käteen, niin aikakin tukku printtiä ja helkutinmoinen kokemus. Kaipa lapsetkin muistelevat sitten joskus, että äiti oli enemmän tai vähemmän hajamielinen sen yhden kevään erityisesti :)
Ai, oletko ollut Kolmiokirjan kanssa noin naimisissa Vaivanpalkka. Niin, kai sitä on pakko vain kirjoittaa oman luontonsa mukaisesti. Luokitukset tulevat sitten perässä, jos tulevat. Toivottavasti saat kirjoittamisen vaivastasi jokus palkan:-)
VastaaPoistaHei vielä. Kolmion kanssa naimisissa? Ehei, minulla on ollut sen kanssa oikein iloinen vuosikausia kestänyt romanssi. Olen etenkin yhdelle päätoimittajalle hyvin kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen häneltä oppinut.
VastaaPoistaKirjoittamisen vaiva palkitsee itsensä jo kirjoittamisvaiheessa. Julkaiseminen taitaa olla niin vaikea asia, että jos sitä ajattelee, ei maksa vaivaa edes alkaa kirjoittaa (siis muuta kuin töitä).
Ai, sinulla oli siis sivusuhde. Minä olin naimisissa, eikä ilosta tosiaan voinut enää loppuvaiheessa puhua. Mutta ehkä minustakaan ei olisi tullut kirjailijaa ilman Reginan, ym lehtien päätoimittajaa. Hän oli kyllä tärkeä mentor.
VastaaPoista