... vaikkeivät keskoslapset kai ihan heti alusta haluaisikaan oppia elämää kantapään kautta. Olen Erikeeperin linjoilla, aika tyly, mutta ei ilkeä eikä linkolalainen.
Olen Kirsti Ellilä, päätoiminen kirjailija ja osatoiminen kirjoittamisen opettaja. Häiriöklinikka on henkilökohtainen blogini. Kuten nimikin osoittaa, käsittelen täällä kirjoittajaelämäni ongelmakohtia ja ärsytyksiä. Kun minulla menee hyvin, olen yleensä hiljaa. Kuten huomaatte, päivitän aika usein, joten ehkä minulla sitten menee usein huonosti. Samankin päivän aikana minulla voi mennä sekä hyvin, että huonosti. Joka tapauksessa täältä on turha etsiä mahtavia kirjailijaelämän menestystarinoita ja suurta sankaruutta. Toisaalta kaikkihan me olemme sankareita, eiks niin.
Voi, miten oletkaan oikeassa!
VastaaPoistaTämäkin on kaikessa lyhykäisyydessään hieman tyly (niinkuin joku aiempikin, olikohan pasanen?). Tyly, mutta tosi! Ytimekäs tosi
VastaaPoistaVaikean kautta oppiminen voi olla perusteellista oppimista.
VastaaPoistaKiitoksia kommenteista!
VastaaPoista... vaikkeivät keskoslapset kai ihan heti alusta haluaisikaan oppia elämää kantapään kautta. Olen Erikeeperin linjoilla, aika tyly, mutta ei ilkeä eikä linkolalainen.
VastaaPoistaOliskin kyllä tosi ilkeää olla ilkeä tällaisen aiheen yhteydessä. Mutta joo, kyllä tää tietysti on aika tyly.
VastaaPoistaJust niin, vaikeimman kautta.
VastaaPoistaYtimekäs runo, kiva näkökulma, mutta tokko keskosuus kertoo malttamattomuudesta ;-)
VastaaPoistaNo ei varmaankaan malttamattomuudesta Diina, mutta odottamisen vaikeudesta kuitenkin.
VastaaPoistaNiinpä, Salme.
Tykkäsin tästä. Odottaminen on vaikeata, malttamattomille.;)
VastaaPoistaei tyly, vaan toteava; näin on!
VastaaPoistaEi tämä minustakaan tyly ollut vaan sellainen "joskus käy näin"
VastaaPoistaKiitoksia Hirlii, Crane ja hdcanis!
VastaaPoistaMinusta tämä kuvaa innokkaan äidin malttamattomuutta hyvin. Ja tulee mieleen, mitä seuraa jos liikaa hosuu...
VastaaPoista