Sitten kerroin, miten hän oli kerran sanonut minulle "hienot housut" siihen sävyyn, että olin ymmärtänyt miten typerät ne olivat. Olin hävennyt housujani pitkään. Pikkuserkku ei luonnollisestikaan muistanut tapausta, mutta arveli, että hän oli saattanut oikeasti pitää housuistani. Ne olivat vaaleanpunaiset, ja niissä oli takapuolen päällä frilloja. Olin silloin ehkä noin kuusivuotias.
Minulle ei ollut koskaan tullut mieleen se mahdollisuus, että hän olisi pitänyt housuistani. Olin ilmeisesti aika kompleksinen tenava ulkonäköni suhteen. Mutta nyt tajusin, että se on ihan mahdollinen tulkintahorisontti. Yllättäen minustakin alkoi tuntua, että ehkä meillä olikin aika hauskaa niihin aikoihin. Mitä yksistä housuista.
Eri ihmiset voivat kokea samat tapahtumat hyvin eri tavalla. Mutta myös ihminen itse voi nähdä elämänsä aika tavalla eri valossa siitä riippuen, minkä painoarvon hän antaa jollekin yksittäiselle tapahtumalle, ja miten hän sen tulkitsee.
Harmi, että olin jo lapsena niin vaikea, enkä osannut iloita silloin kun oli hauskaa, vaan surin housujani, vaikka ei ehkä olisi tarvinnut.
Tekstit
Mitä ovat frillat, kysyy Salme
VastaaPoistaJotain röyhelöntapaisia.
VastaaPoistaHyvin kuvattu kokemus siitä kuinka toinen voi ”korjata”, eräällä lailla rekonstruoida omaakin historiaa. Että se oma tulkinta tai pikemminkin kokemus tai havainto kertoo jotakin, muttei mitenkään koskaan kaikkea.
VastaaPoistaKatselin viikonvaihteessa Matti Ijäksen haastattelua ja hän kertoi minusta hienosti sen miten suhde elettyyn muuttuu ja elää, koko ajan. Liikkuu, on dynaaminen (ei välttämättä kasvava vaan muuttuva).
Se onkin mielenkiintoinen asia, se mikä muuttuu, ei ehkä niinkään se mikä jää paikoilleen tai pysyy. Kirjoittajalle nyt ainakin.
Onnittelut kivasta kritiikistä Aamulehdessä!
VastaaPoistaLehtiarvostelut ovat yhä vain harvinaistuvampi herkku.
Ai Aamulehdessä. Minkä päivän? Jee! Kiitos tiedosta. Joo, eipä niitä usein ole meikän kohdalle rapsahdellut.
VastaaPoistaTänään!
VastaaPoistaSiis kioskille tieni käy.
VastaaPoistaHirlii, sitä minäkin juuri yritin hiukan kuvata, että mikä on sitä todellisuutta, mikä on totuus jostain menneisyyden tapahtumasta. Olen vähän yksisilmäisesti ajatellut, että oman totuuden ehkä voisi jostain asioista tavoittaa, mutta nyt aloin epäillä ettei sekään ole välttämättä löydettävissä. Aina kun jokin asia palautuu mieleen, sille antaa jonkin vähän uuden tulkinnan, ja koko juttu muuttuu.
Toisen totuus on toisen valhe, tai toisinpäin. Kuitenkin näin aikuisena uskon siihen, että jokaisen ihmisen kokema tunne on juuri siinä hetkessä totta, vaikkei absoluuttinen totuus olisikaan. Ja kukahan sen absoluuttisen totuudenkin määrittää...?? Niin tutultu tuntui Kirsti tuo lapsuuden tarinasi, että oikein vatsan pohjasta otti;).
VastaaPoistaNiinpä Tirlittan, kyllä se oma kokemus tietenkin todellinen on. Ja se oli ainakin totta, että housujen aiheuttama mielipaha tuli kärsittyä hiljaa itsekseen.
VastaaPoistaAi röyhelöitä. Varmaan oli hienot housut. Juhana herttuan jalkavaimosta sanottiin, että hän oli "Johans frilla", lisää Salme.
VastaaPoistaTutun tuntuinen kokemus Kirsti. Lapsuus on mennyt häpeän ja surun tunteen kanssa painiskellessa. Surullista se on, eikä siitä pidä itseään piiskata! Lapsi ei ole vaikea, eikä lapsi voi sellaisesta olla vastuussa. Häpeän tunne ja suru jättää väistämättä sieluun jälkensä. Toisaalta tietysti aikuisena tehty uusi tulkinta helpottaa tätä päivää. Vahva itsetunto olisi ollut oiva työväline lapsuuden vuosina. Frillakin olisi sen avulla saanut helposti positiivisen tulkinnan omassa mielessä ja sehän se olisi ollut ihanaa, ehjänä pitävää ...
VastaaPoistaMirja, sinä sen sanoit. Vahva itsetunto olisi ollut tarpeen lapsuusvuosina. Jos se olisi ollut, olisin ehkä pystynyt tekemään frilloistakin vähän realistisemman tulkinnan, eikä olisi tarvinnut hautoa mielipahaa turhanpäiten. Mutta turha sitä on tietysti jossitella. Kun itsetuntoa ei ollut, sitä ei ollut.
VastaaPoista