Päädyin isä Peterin syntymäpäiville. Ei ollut tarkoitus, mutta tuttava houkutteli, sanoi että siellä näkisin hienoa kitsiä.
Minusta tuntui, ettei kitsin näkeminen olisi oikea syy osallistua, mutta menin kuitenkin ja minulle lyötiin heti käteen väkevä ryyppy. Se oli makeaa, vähän karvasta, jonkinlainen likööri, joka humahti hattuun.
Sitten isä Peter sanoi haluavansa, että tutustun erääseen ihmiseen. Ujon ja estyneen persoonani mukaisesti vastustin hänen aikeitaan sanoen, että en halua tutustua kehenkään, minä vain katselen näitä hienoja tauluja joita hänellä on. Hän ei vaivautunut kuuntelemaan mutinoitani, vaan talutti minut kädestä pitäen erään naisen luo ja sanoi, että meillä on varmaankin puhuttavaa.
Nainen sanoi: Minä tunnen sinut, mutta sinä et muista minua. Sitten hän alkoi kertoa, miten tiemme olivat risteytyneet noin 35 vuotta sitten. Aloin vähitellen muistaa hänet. Ympäristö katosi, kun juttelimme. Sitten naisen piti lähteä, joten vaihdoimme puhelinnumeroita.
Postaan tästä siksi, että kiinnitin jälleen huomiota siihen miten varautunut ja vastahakoinen olen uusissa tilanteissa. Sitä mukaa, kun olen ymmärtänyt, että se on temperamenttipiirre eikä neuroosi, olen alkanut paremmin sopeutua itseeni tällaisena mörököllinä. Olen myös oppinut vastustamaan luontaista eristäytymistaipumustani ja annan ihmisten johdattaa itseni outoihinkin tilanteisiin, joista kuitenkin voi seurata jotain ihanaa, kuten tutustuminen tähän vanhaan tuttuun, jonka kanssa tuli kerran koettua jotain kummallista.
Minusta tuntui, ettei kitsin näkeminen olisi oikea syy osallistua, mutta menin kuitenkin ja minulle lyötiin heti käteen väkevä ryyppy. Se oli makeaa, vähän karvasta, jonkinlainen likööri, joka humahti hattuun.
Sitten isä Peter sanoi haluavansa, että tutustun erääseen ihmiseen. Ujon ja estyneen persoonani mukaisesti vastustin hänen aikeitaan sanoen, että en halua tutustua kehenkään, minä vain katselen näitä hienoja tauluja joita hänellä on. Hän ei vaivautunut kuuntelemaan mutinoitani, vaan talutti minut kädestä pitäen erään naisen luo ja sanoi, että meillä on varmaankin puhuttavaa.
Nainen sanoi: Minä tunnen sinut, mutta sinä et muista minua. Sitten hän alkoi kertoa, miten tiemme olivat risteytyneet noin 35 vuotta sitten. Aloin vähitellen muistaa hänet. Ympäristö katosi, kun juttelimme. Sitten naisen piti lähteä, joten vaihdoimme puhelinnumeroita.
Postaan tästä siksi, että kiinnitin jälleen huomiota siihen miten varautunut ja vastahakoinen olen uusissa tilanteissa. Sitä mukaa, kun olen ymmärtänyt, että se on temperamenttipiirre eikä neuroosi, olen alkanut paremmin sopeutua itseeni tällaisena mörököllinä. Olen myös oppinut vastustamaan luontaista eristäytymistaipumustani ja annan ihmisten johdattaa itseni outoihinkin tilanteisiin, joista kuitenkin voi seurata jotain ihanaa, kuten tutustuminen tähän vanhaan tuttuun, jonka kanssa tuli kerran koettua jotain kummallista.
Tekstit
Minä en ole erityisen hyvä tutustumaan ihmisiin, mutta tämä tutkimusprojektini on karaissut. Nykyään tuntuu jo melkein normaalilta mennä vieraassa maassa soittelemaan tuntemattomien ihmisten ovikelloja.
VastaaPoistaMinä soittelisin ihmisen ovikelloja vain äärimmäisessä hädässä, mutta ehkä halu saada jokin tieto voisi jossain tapauksessa olla se äärimmäinen hätä. Aika rajulta karaisulta kuitenkin kuulostaa tuo touhusi.
VastaaPoistaVanhan tutun yllättävä kohtaaminen 35 vuoden takaa se vasta sentimentaalisuudessaan hienoa kitschiä onkin, eli vierailu oli selvästi onnistunut :)
VastaaPoistaKävelit Kirsti kerran ohitseni Turun kirjamessuilla. Olit silloinkin jotenkin huolestuneen ja hukassa olevan näköinen. Ajattelin mielessäni, että tuolle ihmiselle pitäisi tarjota pari lasillista kuohuviiniä, mutta kun en tiennyt maistuuko sinulle ylipäätään join ne itse. Tulin siitä hyvin sosiaaliseksi. Suosittelen sinullekin.
VastaaPoistaKuohari olisi maistunut hyvin, harmi että meni parempiin suihin Vanha Erkki.
VastaaPoistaHdcanis, en huomannut ajatella sitä kitsiksi, mutta totta puhelet:-)
No äläs nyt, Kirsti, odotan jo innolla sitä, että pääsen kesäkuussa Lontooseen soittelemaan yhden tsekkiemigrantin ovikelloa. Aiomme keskustella koko päivän. :D
VastaaPoistaJa minä odotan innolla, että mitä siitä seuraa tarinan kannalta.
VastaaPoista