Tuli mieleen, että onkohan yhteiskunnallinen ilmapiiri huomaamatta kiristynyt entisestään. Joskus tuntuu, että suurin unelma mikä ihmisillä on, liittyy siihen, että he saavat vanhoina ja sairaina kuolla kivutta silloin kun heitä huvittaa.
***
Kati linkkasi tärkeään puheenvuoroon.
Tekstit
No ei se nyt ihan noin mene, että 'kuollaan kun huvittaa', vaan on puhuttu tapauksista, joissa ihmisillä ei ole mitään toivoa, vaan he joutuvat kärsimään ties kuinka pitkään ennen kuin pääsevät pois. Tai sitten vaihtoehtona, että hoidot lopetetaan milloin he joutuvat kuolemaan hitaasti nälkään ja janoon. Tämän perusteellahan ilmapiiri on muuttumassa pehmeämmäksi. Kun siis sallitaan pehmeä lähtö.
VastaaPoistaMutta kaippa tätä voi ajatella monesta kulmasta, joillekin tämä on murha ja joillekin kuolema.
Tuossa yksi kiintoisa puheenvuoro, joka muistuttaa, miten kauaskantoisten ja suurten asioiden äärellä eutanasiakeskustelussa ollaan, olipa itse asiasta mitä mieltä tahansa:
VastaaPoistahttp://tuomastuure.puheenvuoro.uusisuomi.fi/106404-mist%C3%A4-puhumme-kun-puhumme-eutanasiasta
Anne, päätös sallia eutanasia voi hiukan pidemmällä aikavälillä tuottaa yhteiskuntaan yllättäviä seuraamuksia, joita kukaan ei tarkoittanut päätöstä tehtäessä. Itse ajattelen, että kysymys on eräänlaisesta Pandoran lippaan kannen raottamisesta.
VastaaPoistaKiitos linkistä Kati.
Kyllä, tuollainen päätös on ns. oven avaus. Mutta keskusteluissa ei useinkaan mainita sitä, että passiivinen eutanasia on jo todellisuutta. Ja tämä kuulostaa nyt vähän kamalalta... mutta oikeastaanhan tässä on kyse uuden, armeliaamman, "lopettamistavan" lisäyksestä käytäntöön. Eli ihmiset ovat valmiita hyväksymään sen, että hoidot lopetetaan ja ihmisen annetaan kitua loppuun, mutta eivät sitä, että joku auttaa toista kuolemaan nopeasti.
VastaaPoistaDignitas-klinikka Sveitsissä on auttanut yli tuhat ihmistä kuolemaan. Siitä on paljon tietoa netissäkin. Kirjoitin asian tiimoilta ajankohtaisen dekkarin muutama vuosi sitten Vainajat nauravat kuorossa. En tästä klinikasta vaan armomurhasta. On vaikea asia, ajatteli sitä miten päin tahansa. On helppo olla jotain mieltä asiasta mutta yksinkertainen asia ei ole. Itse en ole asiasta enää yhtään mitään mieltä. Hyvä, että siitä keskustellaan.
VastaaPoista"Anne, päätös sallia eutanasia voi hiukan pidemmällä aikavälillä tuottaa yhteiskuntaan yllättäviä seuraamuksia, joita kukaan ei tarkoittanut päätöstä tehtäessä."
VastaaPoistaJos yhteiskunta on mennäkseen siihen, että ns. ei-toivottu elementti nitistetaään pois kuleksimasta, se mennee siihen ilman eutanasian sallimistakin.
Murha kuitenkin on, ja tulee myös jatkossa olemaan, aivan eri asia kuin eutanasia. Voihan tässä asiassa spekuloida kaltevalla pinnalla tai vaikka pystysuoralla syöksyllä, mutta niin se on vähän joka asiassa. Esim. se, että meillä on armeija- ja poliisivoimat, tuottaa riskin että jonain päivänä asevoimat ottaa vallan ja Suomesta tulee sotilasjuntta - se on sitten eri asia, kuinka todennäköistä tämmöinen on. Ei kovin, mutta silti mielestäni todennäköisempää kuin että eutanasia johtaa murhan laillistamiseen.
"Jos yhteiskunta on mennäkseen siihen, että ns. ei-toivottu elementti nitistetaään pois kuleksimasta, se mennee siihen ilman eutanasian sallimistakin."
VastaaPoistaVoipa ollakin noin. Vaan ei minusta tämä ole silti kovin hyvä peruste hyväksyä eutanasiaa.
Itse ajattelen, että pelkkä eutanasian vastustaminen ei riitä, vaan tarvitaan muitakin toimenpiteitä.
Kiinnostava juttu Arja. Ja samaa mieltä, on helppo olla jotain mieltä asiasta, vaikeampaa on, kun joutuu tilanteeseen, jossa asia tavalla tai toisella on itselle ajankohtainen.
Koska en ole poliitikko, pidätän itselläni oikeuden olla kampanjoimatta puoleen tai toiseen. Vaikka minullakin siis on asiasta oman vakaumukseni mukainen mielipide.
"Itse ajattelen, että pelkkä eutanasian vastustaminen ei riitä, vaan tarvitaan muitakin toimenpiteitä."
VastaaPoistaÖööö... niinkun mitä toimenpiteitä?
Oletko muuten koskaan seurannut lähietäisyydeltä ihmistä, joka kärsii valtavasti ja mikään ei auta (eikä lääkärit voi antaa tarpeeksi kipulääkettä, koska liian iso annos tappaa), rukoilee ja toivoo kuolemaa koska tietää, että se on ainoa tie pois pohjattomasta kärsimyksestä?
Enkä kysy tätä kettuilumielessä vaan ihan vilpittömän uteliaasti :)
Sitten kysyn - edelleen uteliaisuudesta - että onko myös eläinten eutanasia mielestäsi väärin? Ottaahan siinäkin ihminen viikatemiehen tehtävän omiin käsiinsä, vaikka jokainen lemmikki kuolisi myös luonnollisesti ennen pitkää.
"Öööö... niinkun mitä toimenpiteitä?"
VastaaPoistaSiis resursseja saattohoitoon jne.
Kysymys eläimen eutanasiasta on hiukan koominen tässä yhteiskunnassa joka tuottaa teollisesti lihaa, maitoa ja kananmunia ja siis perustuu eläinten massatuhoamiseen.
Olen seurannut lähietäisyydeltä ihmisiä jotka kärsivät ja jotka etsivät kuolemaa, vaikka mitään fyysistä sairautta ei edes ole.
"Kysymys eläimen eutanasiasta on hiukan koominen tässä yhteiskunnassa joka tuottaa teollisesti lihaa, maitoa ja kananmunia ja siis perustuu eläinten massatuhoamiseen."
VastaaPoistaToisaalta kysymys ihmisen eutanasiasta on myös hiukan koominen tässä maailmassa, jossa nuoren miehen yhä useimmiten oletetaan menevän armeijaan, jossa yksi tuottoisimpia bisneksiä on mahdollisimman tehokkaiden surmaamisvälineiden valmistaminen, ja jossa ihmiset tappavat toisiaan läjäpäin ja lupaa kysymättä milloin milläkin "hyvällä syyllä".
Täälläkin käydään tätä keskustelua. Kopsaan nyt pari omaa mietettäni Facebookin puolelta, koska tämä eittämättä on mielenkiintoinen aihe.
VastaaPoistaMinusta tuntuu, että monet myös liitottelevat: ikään kuin eutanasiasta tulisi jokin liukiuhihnatoimenpide, jota aktiivisesti ehdotellaan yhdelle sun toiselle. Aloitteen pitäisi kuitenkin aina tulla henkilöltä itseltään ja siitä pitäisi keskustella perusteellisesti ennen päätöstä.
Tällä voisi jopa olla vähentävä vaikutus itsemurhiin. Enkä tarkoita sitä, että itsemurha muuttuisi eutanasiaksi, vaan sitä, että moni sen sijaan että vetäisi itsensä kaulakiikuun, keskustelisi asiasta ensin. Ja voisi tulla jopa toisiin ajatuksiin. Ihan puhdasta spekulointia tämä, niin kuin muutkin arvomietteet tämän asian tiimoilta.
Ehkä voisi olla systeemi, jossa voisi varata itselleen oikeuden eutanasiaan. Se ei tarkoita sitä, että se tulee käyttää. Se olisi just in case, vähän niin kuin hoitotahto ja elintestamentti.
Eli jos minä vaikkapa halvaantuisin ja olin rekisteröitynyt tmv. eutanaisarekisteriin, minulla olisi mahdollisuus keskustella tästä vaihtoehdosta. Se ei silti tarkoita sitä, että minun pitäisi se valita. Sitähän ei voi tietää, miten sopeutuisi elämään esim. liikuntakyvyttönämä. Jos en sopeutuisi, kuolisin mieluummin kuin makaisin päivät pitkät sängyssä kattoon tuijottaen.
Kuolema on aina ISO ratkaisu. En usko, että kukaan siihen kovin herkästi päätyy - ei edes silloin, kun on sairaus kyseessä. Jos olisi ns. eutanasiarekisteri vapaaehtoisille, ei tarvitsisi myöskään huolehtia siitä, että "painostetaan" kuolemaan.
Eutanasiarekisteriin liittyminen siis avaisi oven, josta ei ole pakko kulkea. Ne, jotka eivät tuota ovea edes halua elämäänsä, eivät liity.
Pointtini siis on, että eutanasian sallimisen katsotaan herkästi tuovan vain jotain kamalaa muassaan eikä edes uskalleta/haluata ajatella voisiko sillä olla oikeasti ihan hyviäkin vaikutuksia.
VastaaPoistaAnu, sodat ovat valitettavan yleisiä ja ihmisiä kuolee niissä turhaan, mutta vaikka kyyninen olenkin, en silti usko että missään ihmisiä tapetaan (toistaiseksi) yhtä surutta kuin eläimiä.
VastaaPoistaElegia, ymmärrän kyllä pointtisi. Ja siis tässähän nyt liikutaan alueella, josta kukaan ei ehdottoman varmasti voi todistaa, että mitä eri ratkaisusta tulevaisuudessa ihmiskunnalle seuraisi. Tämä on pohjimmiltaan mitä suurimmassa määrin ideologinen kysymys ja siksi se niin kuohuttaa.
Itse suhtaudun epäilevästi tuohon esittelemääsi malliin, koska minusta siinä kuitenkin astutaan tärkeänä pitämäni rajan yli.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaPoistin tuon toisen kommenttini, koska siinä oli niin paljon typoja. Tässä se korjattuna:
PoistaNiin, pointtihan onkin se, että kukin saa valita ne itselle sopivat rajat. Ketään ei pakoteta tekemään mitään eutanasia-optiota.
Minun mummoni muuten näännytetiin nälkään saattohoidossa. Ei meinannut millään kuolla. Olisi varmasti ollut arvokkaampaa nukkua pois eikä kärsiä ihan pallo hukassa viimeiset kuukautensa.
Mikä oikeus meillä on päättää toisten puolesta ne rajat, mietin.
Ihan pakko sanoa kaksi asiaa:
VastaaPoistaVarmaan jokainen toivoo, että kuolisi kivutta ja silloin kun on siihen valmis, ei liian aikaisin eikä liian myöhään, silloin kun itseä huvittaa. Mielestäni tämä on aika normaalia.
Toinen asia on se, että tiedän vanhuksia, jotka ovat vain näännytetty nälkään ja janoon siinä terminaalivaiheessa. Tiedän myös henkilön, joka on ollut valmis pistämään morfiinit itse kuolevan äitinsä suoneen omista varastoistaan, jos tämä kärsisi kivuista. Onneksi tämä äiti kuitenkin sai kuolla nukkuessaan, ilman kipuja.
En oikeasti ymmärrä, mitä eroa on elämän päättämisellä lääkkeiden avulla ja nykykätännöllä, jossa vaan näännytetään ravinnon puutteeseen. Se ei ainakaan ole eutanasia, eli alkuperäismerkityksessään "hyvä kuolema".
"En oikeasti ymmärrä, mitä eroa on elämän päättämisellä lääkkeiden avulla ja nykykätännöllä, jossa vaan näännytetään ravinnon puutteeseen."
VastaaPoistaNo katsos kun nälkään nääntyminen on luonnollinen kuolema, eikä siinä kukaan murhaa ketään. Kärsimyksistä viis, nehän vaan jalostaa.
Anu, en kyllä itse ole kuullut kenenkään käyttävän sitä argumenttia, että kärsimys jalostaisi, enkä itsekään ole sellaista käyttänyt joten vähän turha tuoda sitä tähän keskusteluun.
VastaaPoistaJohanna, eutanasiaa tosiaan varsin vetoavasti puolustetaan humaanisuudella. Ja itsekin saattaisin toivoa eutanasiaa, kun joutuisin kovan paikan eteen. Silti ajattelen, että kaunis, inhimillinen ajatus todennäköisesti käytännössä tulee kääntymään itsään vastaan. En siis vastusta eutanasiaa sen vuoksi, että mielestäni joidenkin pitää joutua kärsimään epäinhimillisiä tuskia, vaan koska epäilen, että eutanasian salliminen tulee aiheuttamaan paljon suuremmalle ihmisjoukolle vakavia ongelmia.
Elegia, oikeastaan tuossa jo Johannalle kirjoitin sen, mitä minulla on sanottavaa tästä asiasta.
Eutanasia on monimutkainen asia, en halua ottaa siihen kantaa.
VastaaPoistaSuomessa toteutetaan mm "avusteista kuolemaa" - en tiedä oikeata termiä, mutta käytännössä tarkoittaa sitä, että vakavasti ja vaikeasti kuolemansairas saa riittävästi lääkitystä joka jouduttaa kuoleman tuloa ja lievittää tuskia ja kipuja.
Eutanasia on askel sellaiseen suuntaan jolla on kuten edellä todettiin, myös vakavia ongelmia. Keskityttäisiin mieluummin siihen, että kukin saisi hyvän ja arvokkaan kuoleman, silloin kun se on mahdollista - kuolema voi tosin tulla arvaamattomasti ja ennakoimattomastikin...
Nykyään on mahdollista myös saada sedaatio eli kevyt anestesia, käytännössä horrostila, jolloin ihmisen tajunnan taso laskee niin paljon ettei hän enää tunne kipuja tms., eikä tunne "kuolevansa" vaan hän käytännössä nukkuu. Sedaation voimakkuutta voidaan säädellä kevyestä voimakkaaseen ja sitä on mahdollista pitää yllä niin kauan kunnes ihmisen elintoiminnot loppuvat ja ihminen kuolee. Tällöin ihminen ei "tunne" kuolevansa eikä tunne kipuja tms., vaan käytännössä nukkuu pois. Minusta näitä, jo olemassaolevia, keinoja pitäisi käyttää enemmän saattohoidossa eikä turvautua kuolinpiikkeihin! Ottakaa asioista selvää ihmiset! Miettikää myös niitä lääkäreitä, jotka joutuvat käytännössä antamaan sen kuolinpiikin... Olisittako te siihen itse valmiita? Niinpä.
VastaaPoistaEi kai niitä kuolinpiikkejä käytetä kuin teloituksissa. Siis maissa, joissa rangaistuksena voi olla kuolemantuomio.
PoistaLääkärihän avsutaa eutanasiassa samaan tapaan kuin nytkin potilaan ja/tai omaisten tahdon mukaisesti. Esim. aivokuolleen potilaan hengityskone pysäytetään jne.
Ja ihan sama juttu se on muuten tuossa mainitsemassasi esimerkissäkin. Onhan sekin eräänlainen eutanasia. Olen samaa mieltä kanssasi, että jo olemassa olevia kenoja voisi hyödyntää.
Eutanasia ei ole ensisijaisesti mielipideasia. Se on ensisijaisesti eettinen kysymys johon liittyy monimutkaisia asioita, liittyen erilaisiin potilasryhmiin, ihmisiin ja heidän tilanteisiinsa.
PoistaOma läheiseni sai kuolemansairaana (vaikea laajalle levinnyt syöpä) hyvää kipulääkitystä ja muita lääkkeitä, jotka veivät kivut. Hän ei kärsinyt. Kuoli rauhalliseen uneen kun elintoimminnot loppuivat.
"Minusta näitä, jo olemassaolevia, keinoja pitäisi käyttää enemmän saattohoidossa eikä turvautua kuolinpiikkeihin."
Ensin olisi kyettävä järjestämään terveydenhoito sellaiselle mallille, että lääkärit voivat harjoittaa ammattieettisesti hyvätasoista hoitoa ja potilaat saavat sen avun ja hoidon mitä he tarvitsevat.
Vasta senjälkeen voi minusta keskustella kuolemanpiikeistä.
Tilanteessa jossa koko terveydenhuoltoa ollaan ajamassa alas, ja on osin ajettukin, ei voi ottaa keskeiseksi "hoidolliseksi" kysymykseksi eutanasiaa.
Onko joku väittänyt sellaista (että kyseessä olisi ensisijaisesti mielipideasia)?
PoistaVastaan itse: ei ole.
Ei kärsimyksten jalostavaa vaikutusta tietenkään ääneen sanota, mutta kyllä kivunlievityksessä pihistellään valitettavan usein, enkä keksi siihen muuta syytä kuin -ttumaisen asenteen. Vedotaan esimerkiksi siihen, että morfiinista voi tulla riippuvaiseksi, niin kuin sillä nyt terminaalivaiheessa olisi yhtään mitään väliä. Ja sitten varsinkin, jos potilas on nuori ja on eloonjäämismahdollisuudet olemassa, epäillään juuri tuota riippuvuuden muodostumista, jos tämä yrittää sanoa, että se ja se lääke tehosi kipuihin.
VastaaPoistaNiin, ja edelleenkään en ymmärrä, miksi näännyttäminen on täysin oikein ja laillista, mutta tuskista päästäminen ei. Tarkennettakoon, että oma kantani eutanasiaan on varovaisen optimistinen, ei mikään yltiöliberaalia lakia ajava, vaan pikemminkin toivoisin keskustelua siitä, miten nyt toimitaan kuolevien kanssa ja miten kuolema voisi olla tulevaisuudessa mahdollisimman hyvä.
Ja mainittakoon vielä, että minua sieppaa kaiken maailman timosoinien ja päiviräsästen tapa demonisoida ne, jotka asiasta haluavat edes keskustella. Jos heidän maailmankuvansa ei salli sitä, että ihminen pääsee kovista kivuista, niin muiden ei annettaisi asiasta edes puhuttavan. Sellainen lähestymistapa on aina umpikuja, joka lähtee siitä, että minun maailmankatsomukseni on tämä, ja kaikkien muidenkin pitää elää - tai tässä tapauksessa kuolla - saman vakaumuksen mukaan.
Anonyymi/anonyymit puhuvat asiaa.
VastaaPoistaJohanna, se on kyllä totta, että kipulääkkeissä helposti pihistellään, minulla on siitä itselläkin kokemusta. Muistan joskus raivonneeni sairaalassa, ja sitten lempeä hoitaja lässytti, että ei lääkkeen kuulukaan viedä kaikkea kipua, vaan sen verran vain että juuri sietää sen olemisensa. Mutta en ajatellut, että siinä olisi taustalla usko kärsimyksen jalostavaan vaikutukseen, vaan nimenomaan pelko riippuvuuden muodostumisesta. Huumehysteria on välillä aika suurta.
Demonisointi on tietenkin aina väärin, myös Soinin ja Räsäsen demonisointi, vaikka itsekin syyllistyn välillä kumpaankin.
Mutta miksi hoitamatta jättäminen on sallittua, aktiivinen tappaminen ei? Olet itsekin omissa tutkimuksissasi saanut perehtyä ihmismielen pimeämpiin puoliin. Minusta et suinkaan ole varovaisen optimistinen, vaan suorastaan yltiöoptimistinen, jos ajattelet etteikö ihmiskunta pystyisi kääntämään tuollaista hurskasta päätöstä ja pyrkimystä vastakohdakseen, jos tarve niin vaatii.
"Miettikää myös niitä lääkäreitä, jotka joutuvat käytännössä antamaan sen kuolinpiikin... Olisittako te siihen itse valmiita?"
VastaaPoistaJos kuvittelen että joku rakkaani kieriskelisi valtavissa tuskissa, huutaisi ja itkisi ja haluaisi kuolla pois, pienintäkään toivoa tilanteen paranemisesta ei olisi, lääkehoito olisi tehotonta ja tuskat voisivat jatkua vielä pitkään ilman kuolinapua - kyllä, olisin valmis antamaan "kuolinpiikin" vaikka itse. Tietysti se olisi kamalaa, hirvittävää, surullista, mutta mielestäni se olisi sellaisessa tapauksessa myös suurin ja epäitsekkäin rakkauden teko.
Ja jos itse päätyisin vastaavaan tilanteeseen, toivoisin että lähelläni olisi joku joka rakastaisi minua yhtä paljon.
"Muistan joskus raivonneeni sairaalassa, ja sitten lempeä hoitaja lässytti, että ei lääkkeen kuulukaan viedä kaikkea kipua, vaan sen verran vain että juuri sietää sen olemisensa."
VastaaPoistaVoi hyvänen aika!!!
Minusta eutanasia tuntuisi hyvältä ratkaisulta, jos pyytäisin sitä sydämestäni itse saada.
VastaaPoistaMutta pelottaisi ajatus, että joku toinen ehdottaisi, että ehkä olisi aika ottaa nyt piikki.
Eilen tuli telkkarista dokumentti hollantilaisista lääkäreistä ja heidän potilaistaan eutanasiatilanteessa. Ajatuksia herätti eikä saanut minua muuttamaan kielteistä kantaani. Olisi kauheaa ja raskasta joutua olemaan eutanasialääkäri. Tosin Hollannissakaan se ei ole lääkärille pakollista.
VastaaPoistaSedaatio sen sijaan tuntuu armolliselta. Sen valitsi oma ystäväni viimeisiksi, tuskallisiksi päivikseen.
Miksi muuten Suomessa vanhuksia näännytetään nälkään ja janoon vastoin heidän tai omaisten toivetta? Sairaalapaikkakin saatetaan kuulemma jo luvata seuraavalle, vaikkei potilas ole vielä kuollut. Sen jotenkin ymmärrän, jos joku potilas itse valitsee nääntymisen. Tunsin itsekin erään niin tehneen henkilön. Omaisen mukaan pari viikkoa jatkunut kuivuminen oli kammottavaa katseltavaa. (Silti omainen sen hyväksyi, koska se oli potikaan tahto sietämättömässä tilanteessa.)
"Miksi muuten Suomessa vanhuksia näännytetään nälkään ja janoon vastoin heidän tai omaisten toivetta? Sairaalapaikkakin saatetaan kuulemma jo luvata seuraavalle, vaikkei potilas ole vielä kuollut".
VastaaPoistaTai dementoituneen, mutta fyysisesti terveen ja hyväntuulisen vanhainkotiasukkaan omaisia painostetaan siirtämään asukki Kurjenmäkikotiin kuivatukseen(ei ole vitsi), koska vanhainkotipaikoista on pula.
Näin kävi eräälle tututlle hiljattain.
Yksi tuttu vanhus vietiin vanhainkodista sairaalaan, kun oli jotain kremppaa sydämessä. Kun hänet parin päivän päästä palautettiin vanhainkotiin, huomattiin että huone olikin jo tyhjennetty ja kamat jätesäkissä. Siinä esimerkki kuinka ihmisarvoisesti tässä hyvinvointivaltiossamme saatetaan joskus vanhuksia kohdella.
VastaaPoistaNiin, siis sanoin olevani varovaisen positiivinen (en optimistinen) tämän eutanasian suhteen, en pidä sitä erityïsenä mörkönä. Olisi hirveän tärkeää, että nyt kunnolla perehdyttäisiin siihen, mitä nykylakien raameissa jo tehdään sekä perusteellisesti otettaisiin selkoa, miten eutanasian sallivissa maissa homma toimii. Olen hirveän kyllästynyt siihen, että tässä maassa nykyään ei saisi edes keskustella, kun heti aletaan syyttelemään kuoleman puolella olijaksi tai ties miksikä. (En siis viittaa sinuun, Kirsti, vaan juurikin noihin edellä mainitsemiini poliitikkoihin. :))
VastaaPoistaMinusta muuten näännyttäminen on aktiivista tappamista, niissä totalitaarisissa hallinnoissa, joihin olen tutustunut, sitä sanotaan kidutukseksi. Täällä kai joksikin pehmeäksi lääketieteeksi tms.
Muuten, ihan samanlaisia pelkoja on herättänyt myös aborttilaki aikanaan, samoin ehkäisyn tulo markkinoille. Irlannissahan abortit hoituvat pääosin rajan takana Britanniassa ja kondomit myy pubinpitäjä tiskin alta. Ehkä tämä eutanasiakin muuttuu yhä enemmän rikkaiden yksinoikeudeksi, menevät muualle kuolemaan, ja me köyhemmät sitten näännytetään ilman vettä ja ravintoa kuoliaaksi.
Tuntuu se retoriikka olevan sinullakin hallussa...
VastaaPoistaTässä keskustelussa on vakava ongelma, siinä sekoitetaan eutanasiakeskusteluun asioita, jotka eivät siihen kuulu, esim sota.
VastaaPoistaKuulin TV:stä Päivi Räsäsen haastattelun. Ainakaan siinä hän ei demonisoinut ketään, vaan puhui lääkärinä, asiantuntijana saattohoidon ja kipulääkityksen puolesta.
Eutanasiassa lähdettäisiin vaaralliselle tielle.(Vai onko sille jo lähdetty vanhusten nälkään näännyttämisessä, josta en ole edes kuullut aikaisemmin. )
Eutanasia on vastenmielinen ehdotus, kun kipulääkkeitäkin on, jos niitä vain käytetään. On täysin absurdia, että kipulääkkeen antamista kuolevalle rajoitetaan riippuvuuden pelossa. Sairaanhoitajaparat ovat saanet käskyt ylempää. Onko siinäkin kysymys säästöistä?
"Tässä keskustelussa on vakava ongelma, siinä sekoitetaan eutanasiakeskusteluun asioita, jotka eivät siihen kuulu, esim sota."
PoistaJa esim. murha.
Eutanasiasta on hankala keskustella, kun toiset pohtivat asiaa periaatteellisella kantilta ja ajattelevat pitempää aikaperspektiiviä ja kaikkia ihmisiä. Toiset puhuvat siitä rakkaasta, jolle on langennut niin surkea kohtalo, että mikään kipulääke ei tehoa. Siinä sitä sitten saa löytää itsensä sen julmurin saappaista, joka ei haluaisi yhtä viatonta päästää tolkuttomista kärsimyksistään.
VastaaPoistaEiköhän nuo kokemukset ole esimerkkejä - kai niitäkin saa keskusteluissa esiintyä? Se ei kuitenkaan estä ajattelemasta ja pohtimasta asiaa enemmänkin ja laajemminkin. Se, ettei kuitenkaan kaikesta huolimatta esim. käänny sinun kannallesi ja piirrä rajoja samaan kohtaan kuin sinä, ei tarkoita ettei olisi kykenevä asiaa ajattelemaan ja ottamaan huomioon monia näkökulmia.
PoistaKoen että kommentillasi nostat itsesi toisten yläpuolelle. Korjaa toki, jos olen väärässä.
Kokemukset ja esimerkit ovat tärkeitä, mutta jos keskustelu menee sellaiseksi, että toinen osapuoli puhuu asiasta pelkästään periaatteen tasolla, ja toinen osapuoli pelkästään esimerkkien tasolla, niin silloin tavallaan kumpikin käy ihan eri keskustelua.
PoistaOikea tapa olisi tietenkin, että kumpikin jaksaisi nivoa omiin kommentteihinsa ne kummatkin puolet, sekä periaatteellisen pohdinnan, että käytännön esimerkit, mutta sitten viestit helposti venyvät kilometrien pituisiksi. Voi olla, että muut ovat jaksaneetkin keskustella asiasta kummatkin puolet huomioiden, mutta itse en ole jaksanut. Ei siis ollut tarkoitus nostaa itseäni muita ylemmäksi, vaan todeta, etten jaksa nyt ryhtyä käymään kovin yksityiskohtaista keskustelua, vaan pidättäydyn periaatteen tasolla.
Okei, ehkä tulkitsemme eri tavalla. Minusta täällä sinun blogissasi on ollut hyvää keskustelua enkä ole huomannut kommentoijien kohdalla jakoa pelkkiin esimerkkeihin omasta elämästä TAI yleisellä periaatteelisella tasolla keskusteluun. Molempia on limittäin.
PoistaNo hyvä jos on tuntunut siltä. Itse koen nuo "kieltäisitkö tosiaan armopiikin rakkaaltasi" kommentit hiukan uuvuttavina, koska jos vastaisin niihin samassa moodissa, joutuisin syövereihin joihin en halua joutua blogini kommenttilaatikossa.
PoistaKun sisareni kuoli onnistuneen syöpähoidon jälkeen sydämen ja keuhkojen yllättäen pettäessä, hänet oli elvytetty kerran, hän sai kipulääkkeitä ja sai tavata meitä omaisia ja ehti kuulla puhelimessa omaisen, joka ei ehtinyt paikalle toiselta puolen maapalloa. Kaikki nuo hetket olivat tärkeitä jäähyväisiä. Mutta vahvempia kipulääkkeitä piti pyytää ja pyytää, mikä oli todella järkyttävää. Ennen kuolemaa tapahtuu paljon, kuoleva voi nukahtaa välillä, nähdä unta, kuulla tärkeitä sanoja.
VastaaPoistaOlisi vaarallista antaa yhteiskunnalle lupa eliminoida ihmisiä.
Kuten edellä viitattu bloggaaja kirjoittaa, pahankin masennuksen jälkeen ihminen voi löytää elämisen arvon, vaikka olisikin pahasti vammautunut.
Kälyni kuoli syöpään saattohoitokodissa. Kävimme häntä päivittäin katsomassa parin viikon ajan. Parina viimeisenä päivänä lopun lähetessä hän vain nukkui ja nukkuen hän myös kuoli. Hän sai riittävästi lääkitystä kivun torjumiseen. Yritetäänkö sairaaloissa kipulääkkeitä panttaamalla tavoitella säästöjä? Onko nyt esiintuodulla eutanasiakeskustelulla tarkoitus ratkaista jotain muutakin kuin mikä ensiksi tulee mieleen?
VastaaPoistaEikö joku aika sitten puhuttu terveyskeskusten vuodeosastojen lopettamisesta? Eikö muutama vuosi sitten alettu kotiuttaa mielisairaaloista potilaita ns. avohoitoon, mikä käytännössä monien kohdalla tarkoitti heitteillejättöä? Pois alta risut ja männynkävyt!? Niinkö?
Minusta eutanasiakeskustelua kannattaisi aina tarkastella suhteessa siihen suureen trendiin, joka on ollut käynnissä tuolta 80-luvun lopulta asti ja viimeistään 90-luvun lamasta asti. Hyvinvointivaltion alasajoa toisaalla, toisaalla kulttuurin arvoperustuksen jatkuvaa aika voimallista kyseenalaistamista ilman, että kyettäisiin tuomaan tilalle jotain sellaista uutta ja kestävää, joka pystyisi suojaamaan niitä, jotka ovat heikoimmassa asemassa.
VastaaPoistaKirsti, olen aika järkyttynyt Suomen nykytilanteesta. Olen ollut juuri kaksi ja puoli viikkoa ns. itä-Euroopan maissa, köyhissä maissa, jonne suomalaiset firmat menevät ja nuoret suomalaiset perässä töihin.
VastaaPoistaKohtasin Tsekissä ja Puolassa samaa ystävällisyyttä, hyvää käytöstä ja lämpöä kuin kahdella Balkanin matkallakin. Suomi näyttää siistiltä ja rikkaalta, mutta tuntuu kovalta ja kylmältä. Mitä meille on tapahtumassa? Rikas maa, joka pistää sairaat kadulle ja haluaa päästä eroon vanhuksista?
Olen miettinyt suomalaista tunneilmastoa lapsuudesta asti. Kuvittelin aina, että se johtuu kovasta historiastamme. Mutta nyt olen tutustunut puolalaisiin, vietnamilaisiin, irakilaisiin ja siis kyllä on ollut kovaa historiaa siellä, kovempaa kuin meillä, mutta ihmiset ovat lämpimiä, kohteliaita jne. Maailmankuva on koetteella nyt;-)
VastaaPoistaSamaa ajattelin Krakowassa. Niin paljon kärsimystä, mutta silti ihmiset ovat lämpimiä ja ystävällisiä, iloisia ja kohteliaita.
VastaaPoistaUskonto selittää paljon, mutta onhan olemassa myös iloisia, kohteliaita ja ystävällisiä ateisteja.
Mutta sitä ei kukaan voi kieltää, että marksilainen ateismi on jo perustaltaan, dogmissaan kovaa ja katkeraa, ja sitä on tarttunut suomalaiseen synkkyyteen aika paljon ja jäänyt siihen asumaan. Meillä kapitalistinen ajattelukin on kovaa, sillä siihen ei liity anteliaisuutta, joka on oleellista esimerkiksi amerikkalaiselle kapitalismille. Mutta ne ihmiset ovatkin yleensä uskonnollisia.
No en tiedä tuosta marksilaisuudesta, siinähän oli kuitenkin idean tasolla tarkoitus tuoda paratiisi jokaisen ihmisen ulottuville. Ei se minusta ole kova ja katkera ajatus. Harmi ettei onnannut, paremminkin sanoisin.
VastaaPoistaJuu juu, kaikkialla muualla on ihanaa ja inhimillistä, vain Suomessa kylmää ja kovaa.
VastaaPoistaAvatkaa nyt ne silmänne edes raolleen. Muilla mailla on omia suuria ongelmiaan, ja varsin monet asiat puolestaan Suomessa ovat todella hyvin.
Missä piireissä te oikein pyöritte, kun näköjään tapaatte vain kovia, ahneita, itsekkäitä ja katkeria ihmisiä?
No minä puhuin tunne-ilmastosta, joka on vähän eri asia kuin ihmisten kovuus, ahneus, itsekkyys ja katkeruus. Harmi, etten Anu voi järjestää sinulle kiertoajelua esimerkiksi Cygnaeksen kansakouluun Porissa 60- luvulla.
VastaaPoista"No minä puhuin tunne-ilmastosta, joka on vähän eri asia kuin ihmisten kovuus, ahneus, itsekkyys ja katkeruus."
VastaaPoistaOnko?
No on totta mooses sentään. Samalla tavalla, kun joskus me voimme puhua miten patriarkaatti sortaa naisia, mutta ei silti sitä tarkoita, että meidän omat kultamussukkaukkomme sortaisivat meitä.
VastaaPoistaMutta ei kai se tunneilmastokaan tyhjästä synny? :) Okei, Kokoomus haali taas ääniä jne. mutta mä en silti näe mitään kauhean pessimististä Suomea edelleenkään.
VastaaPoistaTilastojen valossa ollaan silti aika itsemurhaherkkää ja väkivaltaista kansaa verrattuna moneen muuhun euroopan maahan.
VastaaPoistaMutta alkuperäiseen asiaan, Tuula-Liina Varis kirjoitti uusimmassa Kansanuutisten Viikkoliitteessä todella viisaasti eutanasiasta. Olisin linkittänyt sen, mutta en löytänyt netistä.
Kirsti, kirjoitit; "siinähän oli kuitenkin idean tasolla tarkoitus tuoda paratiisi jokaisen ihmisen ulottuville. Ei se minusta ole kova ja katkera ajatus." Ideana oli saada aikaan muutos luokkataistelulla ja väkivallalla, tuhoamalla vastustajat. Vankileirien saaristot olivat tuhomisleireijä, joihin vastustajat laitettiin. Ei mitään pehmoilua. Vedottiin ihmisten katkeruuteen.
VastaaPoista"Ideana oli saada aikaan muutos luokkataistelulla ja väkivallalla, tuhoamalla vastustajat."
PoistaNiin, tätähän ei ihmiskunta noin yleensä harrasta juuri lainkaan :)
Kommunismin uhreja on ollut ainakin 100 miljoonaa, tapetut, joukkomurhatut, hengettömiksi kidutetut tai raiskatut miehet, naiset ja lapset. Taitaa olla ennätys maailmanhistoriassa. Tapahtui lisäksi sivistyneen 1900-luvun aikana ja sama harrastus jatkuu edelleen muutamassa maassa. Eikö olisi jo korkea aika avata silmät ja lopettaa puheet paratiisin rakentamisen ideologiasta? Vihan ja väkivallan ideologia se on.
VastaaPoistaAinakin olisi korkea aika avata silmät ja lopettaa jo tämä jauhaminen.
VastaaPoista