.JPG)
Samaan saumaan osui Kirjava kettu ja eräs toinen huomionosoitus, josta en voi kertoa koska se julkistetaan vasta kesällä. Olin äimän käkenä, kun kuulin siitä. Että tiedon saaminen osui samalle viikolle näiden kahden muun suuren elämäntapahtuman kanssa niin onhan se ihmeellistä. Ja sen lisäiksi vielä valtakunnan päätotuuden julistaja Helsingin sanomat noteerasi kirjani Majavakevät antamalla palstatilaa Päivi Heikkilä-Halttusen tekemälle kirja-arviolle. Kiitoksia oikein paljon!
Voiko ihminen enempää vaatia? Ehkä voisi sanoa niinkuin kirjeenvaihtoilmoituksissa ennen vanhaan: Valokuva olisi kiva yllätys. Kun Turun sanomat julkaisi kirja-arvostelun kuvan kanssa, todella moni ihminen reagoi tapahtuneeseen sanomalla, että olin oikein lehdessä ja hieno homma. Hesariinkin pitäisi saada kerran naama mukaan, niin voisi ratketa moni ongelma. Mitä isompi kuva naamasta, sitä useampi ongelma ratkeaisi.
Kuvan kulttuurissa tässä elätään kaikesta tekstiviestien ja blogitekstien näpyttelystä huolimatta.
Monien epäröintien ja arveluiden jälkeen päädyin kuitenkin järjestämään pikkuruiset juhlat keittiössämme. Alkuruokana vadillinen marinoitua parsaa ja lohipastramia.
Blogin kuvitus Salmelta.
Tekstit
Onnittelut palkinnoista, mediahuomiosta ja muista tapahtumista, ilmeisesti olemme sitten nyt samaa hiippakuntaa.
VastaaPoistaNäin pääsi käymään:-)
VastaaPoistaOnnentyttö, Kirsti, kyllä olet ansainnut huomiosi! Mukava, että henki kulkee ja tekstiä syntyy hiippakunnista riippumatta edelleen.
VastaaPoistaIhanaa että on noin paljon juhlimisen aihetta! :) Nami, parsaa...
VastaaPoistaNyt kihisen uteliaisuudesta, että mikä se kesäinen huomionosoitus mahtaa olla ;)
Onnittelut palkinnosta, huomiosta ja hiippakunnastakin.
PoistaSaat minulta kaiken kunniaksi blogitunnustuksen:
http://elamankulkija.blogspot.com/2012/05/sydamellinen-blogitunnustus.html
Hienoa, onnittelut kaikkien rintamien osalta myös Pagistaanista!
VastaaPoistaOnnittelut minultakin! Kokemiasi huomionosoituksia ja arvostusta ei tyhjästä anneta. Ne on ansaittava. Ja millä ne ansaitaan? - Työllä ja ahkeruudella!
VastaaPoistaTerveisin
Liisu
Kiitos teille kaikille!
VastaaPoistaHei Kirsti, olin juuri kiertänyt kolmena päivänä katolisia kirkkoja Prahassa, kun huomasin uutisen Sinun liittymisestäsi Suomen katoliseen kirkkoon. Onneksi olkoon tästä ja muusta hyvästä, jota olet näinä päivinä kokenut.
VastaaPoistaLuvassa kansainvälisiä yhteyksiä, pitkä perinne ja kiehtova historia - ja ihan uudet virkistävät ongelmat.:)
Kun näin uudet veitsesi, haarukkasi ym (kuvat niistä) ajattelin, että ne näyttivät keskiaikaisilta. Ihmettelin, että miksiköhän. Kaunis juhlapöytä.
Kuulin jokin aika sitten vastaavanlaisita juhlista, jotka joku nuori nainen järjesti ravintolassa liittyessään luterilaiseen kirkkoon. Ovatko tällaiset juhlat nykyään muotia?
Hei Anna, en tiedä muodista, mutta koin niin isona siirtymäriittinä, että pakko oli juhlistaa ja kietaista huiviin muutama skumppa + syödä hyvin.
VastaaPoistaOikein hyvä idea. Olihan Sinulla muutakin juhlimisen aihetta.Vaikuttaa kivalta koko juttu. Nyt tulee hyviä uusia ideoita kirjoittamiseesikin.
VastaaPoistaMieheni sanoo aina, että kirjailijat eivät osaa arvostaa itseään ja omaa työtään, riippumatta siitä arvostavatko muut.
Terveisiä pikku Myyrän maasta.
Joo, en minäkään osaa arvostaa, mutta päätin yrittää käyttäytyä ikään kuin osaisin...
VastaaPoistaSiellä on varmaan vielä enemmän kesä kuin täällä...
Olin tuota siirtoa jo aavistellutkin. Hyvä matkaa eteenpäin :) Joskus vain jotkut palat loksahtavat paikoilleen.
VastaaPoistaOnnittelut Kaikista Suurista Jutuista, joita olet kohdannut ja kohtaat. Hengessä ja hengessä kuljen mukana. Tunnistan toisen sosiaalisen erakon. Se ei edes aina näy ulospäin.
Samaan tapaan itsekin menin muutaman kaverin kanssa ravintolaan syömään tapahtuman jälkeen...muodista en tiedä mutta kyllähän siirtymäriitti tosiaan ansaitsee juhlistamista.
VastaaPoistaHeh mm, ei taida näkyä. Ja kiitos onnituksista.
VastaaPoistaHdcanis, aivan:-)
Ehkäpä saamme tulevaisuudessa lukea "Köyliönjärven tarinoita", kirjoittanut Kirsti Ellilä. Olethan lukenut Canterburyn tarinoita, ajalta jolloin eurooppalaiset olivat kaikki katolisia eli katolisuus ei ollut mikään valinta tai mitään erikoista.
VastaaPoistaKatolisuus muuttaa nykyajan kirjailijat. Ajattelen tässä nyt lähinnä englantilaisia kirjailijoita, jotka ovat kääntyneet katolisuuteen. Olen miettinyt, ovatko he itse muuttuneet vai onko vain lukijoiden ja kriitikoiden asenne heihin muuttunut niin, että heitä katsellaan täysin uudesta näkökulmasta.