Kun eilen poljin kirjoittajatrefeille, rinnassa tuntui sydänmuljahduksia ja oli kireä jännittynyt olo. Tajusin, etteivät yövalvomiset portfolion äärellä ole ehkä menneet ihan jälkiä jättämättä.
Jätin portfolion sähköisen version jo tarkastukseen ja tänään pitäisi hakea vielä printtiversio Multiprintistä. Yritän riisua tutkinnon vastaanottajat aseista käyttämällä huumoria. Varsinainen tutkintotilaisuus on viikon kuluttua.
Olen miettinyt miksi jaksan piirtää viisi tuntia putkeen kelloa vilkuilematta, mutta kun kirjoitan, katson kelloa vartin välein. Pitäisikö siitä päätellä jotain? Ja nytkin minä siis käytän aikaa aikaa bloggaamiseen sen sijaan että työstäisin käsikirjoitusta joka... Äääääää, en jaksa selittää, tulee migreeni kun ajattelenkin sitä vihulaista.
Jätin portfolion sähköisen version jo tarkastukseen ja tänään pitäisi hakea vielä printtiversio Multiprintistä. Yritän riisua tutkinnon vastaanottajat aseista käyttämällä huumoria. Varsinainen tutkintotilaisuus on viikon kuluttua.
Olen miettinyt miksi jaksan piirtää viisi tuntia putkeen kelloa vilkuilematta, mutta kun kirjoitan, katson kelloa vartin välein. Pitäisikö siitä päätellä jotain? Ja nytkin minä siis käytän aikaa aikaa bloggaamiseen sen sijaan että työstäisin käsikirjoitusta joka... Äääääää, en jaksa selittää, tulee migreeni kun ajattelenkin sitä vihulaista.
Nostan sulle hattua, Kirsti, kun olet noin monipuolisesti lahjakas. Tuo Helmi-täti näytättää just sellaiselta voi ei -tapaukselta, mutta hän voi olla oikeasti tosi näppärä julkaisugraafikko. :D
VastaaPoistaKiinnitin ensimmäiseksi huomion ihanaan ruusupaitaan. Mutta surullista kun tietää, että ihmiset luokitellaan niin nopeasti ulkonäön perusteella.
VastaaPoistaRisa, kiva kuitenkin että huomasit ruusupaidan, koska minulle oli suuri elämys oppia tekemään tuollainenkin pikku temppu.
VastaaPoistaKiitos Johanna, en tiedä monipuolisuudesta, mutta piirtäminen on vanha rakkaus, jonka hylkäsin neljäksikymmeneksi vuodeksi. Kyllä Helmi-täti pärjää hyvin positiivisella asenteellaan. Joka minulta taas puuttuu, ja silti olen pärjännyt...
Tuo kelloon vilkuilu on vinha juttu. Itselläni on harrastus, jonka parissa saattaa mennä kymmenen tuntia niin, ettei edes tiedä kellon olevan olemassa. Vasta nälkä palauttaa maan pinnalle.
VastaaPoistaMutta sinä onnekas voit yhdistää lahjasi! Helmi-täti on valmis romaanihenkilö, pyöreäposkinen, harmittoman oloinen nainen, jonka kaapissa piilee kaamea salaisuus. Näen jo mielessäni otsikon: "Helmi-täti ja vaalenevien luiden arvoitus."
Ei tiennyt graafikkokurssin vetäjä totisesti, mihin pisti lusikkansa, kun hyväksyi Helmin kurssille.
"Helmille oli tirskuttu selän takana ja kurssin tauoilla nuoret naiset kiusasivat häntä aivan avoimesti. Kun Helmi-täti oli avannut suuren kassinsa ja ottanut esiin .......... luokkaan levisi jäätävä,pelokas hiljaisuus."
Ihana Helmi-täti :D
VastaaPoistaEikö olekin Helmi-Maaria:-)
VastaaPoistaVanha Erkki, onnekasta on, että on jotain tekemistä, johon voi uppoutua niin ettei tarvitse ajatella kelloa. Kyllä Helmi-tädissä on aihetta tarinaan, selvästikin.