Minäkin olen siellä paneelissa keskustelemessa Kirjailijakoulutuksesta.
Ehdin ihmetellä sanaa Kirjailijakoulutus, millä mielellä se on pistetty tuohon ohjelmaan. Joskus alkuvuodesta lupauduin mukaan tapahtumaan. Kyselin silloin, että mitä ajatuksia järjestäjällä on, lupasivat palata asiaan kun ajatukset täsmentyvät...
Aina kun olen itse ollut jotain järjestämässä, muistutan monta kertaa, että silloin ja silloin, siellä ja siellä, onko asia nyt selvä. Siksi on vaikea suhtautua, kun kukaan ei puoleen vuoteen puhu mitään, mutta jossain nettisivulla lukee pienillä kirjaimilla minun nimeni jossain harmaan tekstin joukossa. Entä jos ei olisi tullut mieleen googletella, olisinko tajunnut, että festari tosiaan toteutuu?
Mutta turha näitä jossitella, minähän kuitenkin muistin ja googlettelin. Eli tavataanko Kirjakahvilan liepeillä sunnuntaina? (Ja saatte te sinne muutenkin mennä, ei tarvitse tulla juuri silloin kun minä olen lauteilla)
Tekstit
Onkos tästä irrottelusta tulossa jonkinlainen muoti? Meinaan vähän aikaa sitten kohkattiin tapahtumasta, jonka nimi taisi olla "Pimppini on irrallaan" tai sitten se oli kirjan nimi. Käsitin, että joukko naisia oli irroittanut pimppinsä, päästänyt sen vapaalle ja kertoi asiasta koko maailmalle kovin tärkeästi.
VastaaPoistaEntäs kun kirjakin nyt on irti? Lähteekö se hiippailemaan kirjahyllystä ties minne? Näemmekö tyhjät hyllyt mennessämme kirjastoon? Entä jos irrallaan olevat pimpit ja kirjat kohtaavat? Mitä irrallaan olevat pimpit sanovat irrallaan olevalle "Huorakatu"-kirjalle? Käskevätkö häipyä hintoja polkemasta?
Entä jos Laasasen falangi järjestää tapahtuman "Kikkelini on irrallaan?" Millainen kaaos siitä tulee, kun ne kohtaavat kirjat ja pimpit? Meneekö kaikki päin Brinkkalaa?
Kysyn vaan.
Kikkelit ovat aina olleet irrallaan! Muista edesmenneen valtakunnansovittelijan kikkelikortti. Mutta kiinnostavaa pohdintaa tähän irtipäästämiseen liittyen. Olen ollut huomaavinani, että sitoutumisen trendikkyys on ollut laskusuunnassa viime vuosina.
VastaaPoistaTotta. Enää ei sitouteta (mikä sana! kuin liikkeenjohtajia lupaamalla heille miljoona tai kaksi siitä hyvästä, etteivät irtaudu.
VastaaPoistaTuo tapahtumajuttusi on minullekin tuttua tavaraa. Lupasin viime syyskuussa mennä puhumaan eräisiin avajaisiin tulevassa heinäkuussa, enkä ole kuullut asiasta sen jälkeen risaustakaan. Netistä sitten kuitenkin löysin nimeni ja puheeni aiheen. Että kiitos nyt sitäkin.
Kun itse järjestän jotain, muistuttelen laillasi puhujia ja muita osallistujia moneen kertaan. Siitä huolimatta aina joku unohtaa tai laistaa. Enää en järjestä edes omia synttäreitäni. Hautajaisetkin saavat muut hoitaa.
Tämä tapa järjestää tapahtumia varmaan toimii niin pitkään, kun on vanhoja hyvinkoulittuja ihmisiä jotka tunnollisesti muistavat mitä ovat luvanneet ja pitävät kunnia-asiana myös pitää lupauksensa. Itse tunsin kiusausta sopivasti unohtaa tämän jutun, sillä viikonlopusta on tulossa kesäinen ja oikeastaan olisin voinut viettää aikaa mökillä, siellä kielot kohtapuoliin ryhtyvät kukkimaan.
VastaaPoistaHei! Lähetin sinulle sähköpostia Kirja irti! -tapahtumasta. Olen todella pahoillani, jos järjestelyt ovat jääneet epäselviksi. Toivon todella, että päätät silti tulla paikalle. Pyydän anteeksi kömpelöä toimintaa.
PoistaNiin siis totta kai olen tulossa, siksihän minä tätä mainostan. Pistin jo vastauksen sähköpostiisi:-)
VastaaPoistaSinä Kirsti et ole mikään huithapeli. Kun sanot joo, homma hoituu. Ruotsalaiset muuten aina varmistelevat ja varmistelevat, pitää soitella ja vakuutella, mutta suomalaiselle ei tarvitse kuin kerran sanoa, niin se on siinä sitten. Minua kyllä pitää vähän joskus muistuttaa, senverran on lounaisrannikolle päässyt läntisiä vaikutuksia leviämään.
VastaaPoistaTeemulle kymmenen pistettä ja iso irtojätski! Aniharvoin näkee tai kuulee jonkun pyytävän anteeksi pikku möhläystään.
VastaaPoistaTosi on.
VastaaPoistaKerran kirjamessuilla haastattelija ei tullut lainkaan paikalle. Kukaan ei pahoitellut, ketään ei kiinnostanut hiukkaakaan. Niitä uran huippuhetkiä sekin.