keskiviikko 24. lokakuuta 2012

MInulla oli taas mielipide

Luulin, että minun pätkäni oli leikattu pois Ylen Varsinais-Suomen uutisista, koska asiasta ei kuulunut mitään, mutta pikkulintu kävi kertomassa, että eilen pätkä oli tullut ulos televisiosta. Pääsen uutisessa ääneen joskus kuuden minuutin kohdalla.

Osuuteni on varmaankin alle minuutin. Sen vuoksi minun piti jännittää ja siivota ja vielä paistaa toimittajalle pinaatti-fetapiirakoita.

Näytän ryppyiseltä, mikä johtuu tietenkin siitä, että olen ryppyinen. Toimittajan sihdatessa kirjahyllyäni kamerallaan huomasin hyllyni sekamelskan sekä tomuiset sormenjäljillä kirjotut lasiovet. Keittiön pöydän ääressä mukamas kirjoitan. Moni kirjallinen luomukseni on  syntynyt juuri tuossa kohdassa. Kirjoittaessa minulla on taipumus painaa lapaluun vieressä olevaa lihaskovettumaa tiskipöydän kulmaa vasten, saan siitä säväreitä.  Viime aikoina olen priorisoinut olohuoneen sohvaa.

Share/Bookmark

17 kommenttia:

  1. Heh, nauratti tuo otsikko.

    Ihan hyvä, että siivosit, niinhän sitä usein tekee vasta viime tipassa, kun joku on tulossa käymään.
    Hmm, tännekin pitäisi jonkun tulla, huomaan...

    Hyvän värinen pusero sinulla! Ja hyvin meni haastattelu.

    Joskus 70-luvulla lastenkirjamarkkinoille tulvahti informatiivisia lastenkirjoja. Muistan sellaisen kuin "Peukun äiti lopettaa tupakoinnin", sekin taisi olla alunperin ruotsalainen. Äärettömän tylsä aihe mielestäni. Pidän enemmän vähemmän alleviivatusta tekstistä.

    VastaaPoista
  2. Joo puseron ostin viime syksyn kirjamessujen aikaan Helsingistä.

    Toimittajan lähtökohtana oli ajatus, että kirjoissa pitäisi käsitellä lasten ongelmia enemmän. Minä taas ajattelen, että hyvä varmaan on sellaisiakin kirjoja tehdä, mutta vielä tärkeämpää on tarjota tarinoiden avulla lapsille iloa ja lohtua ja yrittää rakentaa luottamusta elämään.

    VastaaPoista
  3. Minäkin repeilin otsikolle :D Enkä muuten huomannut sormenjälkiä lasiovissa. Ehkä olin liian innostunut itse kirjahyllysä. Idylliseltä näytti näin taviksen silmään kotisi.

    Oho, kaikkea muuta tuli huomioita. Kuuntelin kyllä myös mielipiteesi ja muutkin lastenkirjallisuuteen liittyvät kommentit. Ihan asiaa juttelit.

    Pinaattifetapiirakat alkoivat kyllä houkuttaa. Saanko haastattelun sinulta? Saat tehdä piirakoita mullekin! :D

    VastaaPoista
  4. Ilman muuta teen sinulle fetapiirakat, tervetuloa vaan tänne:-)

    VastaaPoista
  5. Kommentti meiltä: Kirsti oli kiva eli tyylikäs ja toi toivon pilkkeen karmeaan aiheeseen. Hienostunut asu.

    Onko YLEn Areenalla arkisto, ts säilyvätkö haastattelut jossain?

    VastaaPoista
  6. Kirsti on aina kuvauskunnossa. Pitäisikö katsoa uudestaan filminpätkä ja tarkastaa ne sormenjäljet. Jos joku näkee tiedotusvälineissä luurangon Atso Almilan kainalossa, niin se olen minä, anonymus.

    VastaaPoista
  7. Peesaan muita, näytit tyylikkäältä, enkä erottanut sormenjälkiä, vaikka tarkkaan syynäsin.

    VastaaPoista
  8. Anna, jonkin aikaa on nähtävissä, mutta enemmästä säilymisestä en tiedä.

    Ahaa anonymus, pitääkin tarkkailla.

    Heidi, jos sinä et nähnyt sormenjälkiä, luotan etteivät muutkaan näe. Teet aina niin tarkkoa havaintoja.

    VastaaPoista
  9. Tyylikäs olemus, hyvin siivottu koti ja Täällä Pohjantähden alla hyllyssä = erittäin kultturelli persoona.

    Mutta että toimittajalle leivoit! Ihanaa!

    VastaaPoista
  10. Ihan vakavasti: koti ei ollut hyvin siivottu! Mutta hyvä jos näytti siltä. Ja tokihan sitä nyt harvinaiselle toimittajavieraalle haluaa jotain leipaista:-)

    VastaaPoista
  11. Oh, hienostihan tuo haastattelusi meni! Sitä paitsi se oli kiinnostava :) Ja minunkin mielestäni makea paita.

    VastaaPoista
  12. Sinulla on tummempi ääni kuin kuvittelin :D Pusero oli kiva, minä kyllä katselin keittiötä ja huuvaa :)

    VastaaPoista
  13. Kiitos kiitos, pitäisikö tässä nyt mainostaa paitaa. Täytyisikö tehdä jokin sopimus tekijän kanssa...

    VastaaPoista
  14. Olipa kiva juttu ja niin rehellinen, uutisointia en nähnyt valitettavasti.

    VastaaPoista
  15. Minäkin kävin katsomassa haastattelun, kiva kun linkitit niin löytyi :) Ja hyvinhän se meni (eikä edes pölyt ja rypyt pistäneet silmään) :)

    VastaaPoista
  16. Mieskin sanoi, ettei nähnyt sormenjälkiä:-)

    VastaaPoista
  17. Kiva kun linkitit, oli helppo käydä katsomassa. Äänesi ja puheentapasi yllättivät minutkin (vaikka en niitä ollutkaan erityisesti kuvitellut). Pölyt eivät olleet päässeet kuvaan mukaan. Pusero hieno.

    Olen ehdottomasti samaa mieltä siitä, että kirjan tarinan pitää tuoda lapselle lohtua ja turvaa. Toivoa ei saa viedä vaan sitä on tuotava lisää sellaisellekin lapselle, jonka arkielämä on karua ja lohdutonta.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!