Jos blogini lukijoiden joukossa on porilaisia, niin tietäkää, että minut ilmeisesti voi tavata huomenna torstaina 13.12 klo 17.30 lähtien Ravintola kirjakaupassa Antinkatu10.
Kirjoittajayhdistys Manuscript on kutsunut minut kertomaan Majavakeväästä. Kutsu esitettiin puoli vuotta ennen kuin Lydecken -ehdokkuudesta oli hajuakaan. Aloin maanantaina miettiä, että olisihan se mainiota, jos saisi vierailusta pienen jutun Satakunnan kansaan. Toimittajaystävä neuvoi, että soita toimittajalle ja pidä palopuhe lastenkirjallisuuden valtavasta merkityksestä, niin toimituksessa saavat heti kärjen juttuunsa. Tein työtä käskettyä ja voilá, siellä se juttu nyt tänään oli, Satakunnan kansassa. Äitini soitti riemastuneena juuri äsken.
Hiukan nikottelin, kun jutussa sanottiin että kerron torstaina kotikaupungin merkityksestä kirjailijantyölleni. Niinhän minä tietenkin toimittajalle lupasinkin, koska ajattelin että se lisäisi kiinnostavuuttani lehden silmissä. On tietysti totta sekin, että kotikaupungilla on iso merkitys. Nyt pitäisi varmuuden vuoksi osata pukea se myös sanoiksi siltä varalta, että joku tosiaan haluaa kuulla siitä aiheesta kuolemattomia viisauksiani.
Kirjoittajayhdistys Manuscript on kutsunut minut kertomaan Majavakeväästä. Kutsu esitettiin puoli vuotta ennen kuin Lydecken -ehdokkuudesta oli hajuakaan. Aloin maanantaina miettiä, että olisihan se mainiota, jos saisi vierailusta pienen jutun Satakunnan kansaan. Toimittajaystävä neuvoi, että soita toimittajalle ja pidä palopuhe lastenkirjallisuuden valtavasta merkityksestä, niin toimituksessa saavat heti kärjen juttuunsa. Tein työtä käskettyä ja voilá, siellä se juttu nyt tänään oli, Satakunnan kansassa. Äitini soitti riemastuneena juuri äsken.
Hiukan nikottelin, kun jutussa sanottiin että kerron torstaina kotikaupungin merkityksestä kirjailijantyölleni. Niinhän minä tietenkin toimittajalle lupasinkin, koska ajattelin että se lisäisi kiinnostavuuttani lehden silmissä. On tietysti totta sekin, että kotikaupungilla on iso merkitys. Nyt pitäisi varmuuden vuoksi osata pukea se myös sanoiksi siltä varalta, että joku tosiaan haluaa kuulla siitä aiheesta kuolemattomia viisauksiani.
Tekstit
Hauskaa. Laita linkki, sitten kun haastattelun voi lukea netistä. Olen todella iloinen siitä, että olet tunkeutumassa tylyn suomalaisen kirjallisen maailman betoniseinän läpi valoon.:)
VastaaPoistaLounais-Suomi pitää hyvää huolta kirjailijoistaan. Helsingissä on toisin. Esimerkiksi minun kirjoistani on ollut vain kahdesti pieni arvio, yleensä vain nimi uusien kirjojen luettelossa. Mutta minähän olen kirjoittanut vähän. Ei menestyneistä nuortenkirjailijoistakaan kirjoiteta Hesarissa.;)
(Olen ollut vain kahdesti Hesarissa ja silloinkin ihan muualla kuin kirjallisuuspalstalla: etusivulla Kyproksen sodan aikana ja kaupunkiosastossa, kun Aurora-kirjoista oli näyttely Rikhardinkadun kirjastossa. Silloinkin vetonaulana olivat kauniit nuket, jotka kansalaisopiston opettajakollegani oli tehnyt kirjojeni henkilöistä lahjaksi sisarelleen. Minä pääsin nuken viereen, ja kun nukke ei osannut puhua, minä sain suunvuoron. Haastattelu oli hyvä. Se pitäisi laminoida.)
Mukavaa häppeninkiä! :) Ja sylillinen onnea ehdokkuudesta! :D
VastaaPoistaAnna, eikös se laminointi onnistuisi aika helpostikin;-)
VastaaPoistaKiitos Anu!