Tiesin, että marjat ovat terveellisiä, mutta ei niitä vaan tullut niin kauheasti syötyä. Jotta marjat saisi alas, ne tuntuivat vaativan sokeria, rasvaa ja jauhoja kyytipojikseen, jolloin ne eivät enää olekaan niin terveellisiä.Joten sain tahtoni läpi, pakastimesta luovuttiin.
Mökillä vanhat viinimarjapuskat tuottavat uskollisesti satoa ja joka syksy marjojen kohtalo on noussut puheenaiheeksi. Mihin marjat, pitäisi olla pakastin. Minä sanon siihen, että antaa ropista maahan, ei kai siitä suurta vahinkoa synny. Mies siihen, että niin no joo. Ja on selvästi tyytymätön. Minä selitän että kaupasta saa, ostetaan sieltä. Voidaan ostaa juuri sen verran kuin tarvitaan, eikä niin että puskat poimitaan tyhjiksi, pakastin täytetään syksyllä, ja tyhjennetään seuraavana syksynä uusien marjojen tieltä. Niin no joo, mies siihen.
Eilen aamulla lähdin Hämeenlinnaan pitämään kirjoituskurssia. Soitin illalla hotellista, että miten on nyt kotona asiat sujuneet. Mies ilmoitti ostaneensa pakastimen. Siis on tämä nyt merkillistä, kun pitäisi aikuista ihmistä olla koko ajan vahtimassa. Heti kun en ole vieressä se menee ja ostaa pakastimen.
Tekstit
Sama juttu täällä - voitais perustaa Hallitsemattomien miesten vaimot -vertaistukiryhmä.
VastaaPoistaMarjat ovat kyllä paljon enemmän kuin marjoja. Ne ovat symboli jostain. (Tästä on keskusteltu ennenkin, muistaakseni.) Eihän ole ollenkaan sama ostaa mustikkapussia kaupasta (marjat ehkä Puolasta jonkin moottoritien varresta) kuin hakea pakastimesta itse poimittuja marjoja. Eikä kyse ole vain tuotteen puhtaudesta tai ekologisuudesta, vaan jostain alkukantaisesta varautumisesta, säilömisestä talven tai pahan päivän varalle. Ei siitä niin kauan ole, kun kaikki elintarvikkeet oli joka talossa yleensä hankittava kesällä ja varastoitava talveksi.
Kun lakkoja ei tänä kesänä tullut - pakkanen niitti kukat - ajattelin, ettei tarvitse käynnistää pakastinta. No, nyt siellä on kuitenkin muutama tötsä mustikoita. Kyllähän niille kilohintaa tulee jo pelkästä sähkölaskusta, mutta tunne on silti se, että aitassa on nyt edes jotain.
Ymmärtäväiset terveiset hallitsemattomalle miehellesi. Talo ilman pakastinta ostavaa miestä on kuin pilvinen päivä.
Että meni ja osti pakastimen?
VastaaPoistaOma ukkokultani on kulkenut kaksi viikkoa moottoripyöränkuvat silmissä. Katsotaan milloin sellainen on parkkiksella (ja valehtelisin jos väittäisin etten yhtään itse kannata sen hankintaa)
Meillä on ollut sellainen sääntö, ettei mitään isompaa hankita keskustelematta ja sopimatta toisen kanssa. Mies on impulsiviisempi ostaja, joka innostuu tarjouksessa olevista laitteista, joten usein tämä on merkinnyt, että hänen ostoaikeensa on viivästynyt, mutta sittenpä on tullut harkittua asiaa useampaan kertaan. Joskus hänestä tuntuu kyllä, että vaikka sääntö on yhdessä sovittu, se antaa minulle liikaa sanomista ...
VastaaPoistaPakastin pelastaa monesta pulmatilanteesta, varsinkin täällä kesäasunnossa, jossa on tullut vietettyä tänä kesänä erikoisen tiiviisti aikaa. Tulee vieraita: hae pullaa pakastimesta! Siellä on myös leipää, jos se sattuu loppumaan. Ja on ainakin kolmelta vuodelta marjoja, joissa ei ole päivämääriä merkitty, ovat vapaasti siis syötävissä milloin tahansa :)
VastaaPoistaElen sieltä löytyi jätskitikkuja, ties kuinka vanhoja (maistuivat pahalta), niin ja eilen illalla syötiin mämmiä (maistui hyvältä).
Marjoja on tänä vuonna pensaissa erityisen paljon, ja ne on suuria. Ollaan jonkin verran kerätty. Onneksi meillä on ahkeria pikku (tai aika isoja) apulaisia. Rastaat! Ne tyhjentävät hyvin tehokkaasti pensaita. Mustia ne eivät näy syövän. Karviaiset maistuvat parhaiten taas ampiaisille, ne ovat syöneet puolikkaiksi melkein kaikki "hillanmäen keltaiset". Kilpasyöntiä siis täällä harrastetaan. Onneksi pakastimessa on jo valmiiksi marjoja!
Meillä oli tänä aamuna pieni erimielisyys matonpesusta. No, vähän aikaa mietittyäni kallistuin vastaväittäjän kannalle. Olen huomannut, että se selvittää tilanteet parhain päin. Niinpä nytkin. Ei tarvitse etsiä painepesuria, olkoon missä on. Ja onhan se kovaa puuhaa, matonpesu. Ilman sitäkin tulee toimeen. :)
Turkkilaista/kreikkalaista jogurttia, marjoja ja sokeria/makeutusjauhetta/hunajaa, leseitä tai mysliä halutessa, niin kyllä lähtee. Meinaan pakastin tyhjenemään ikuisista marjaroposista parempiin suihin. On ekologista, tervellistä ja taivaallista. Marjasorbetit vaativat vähän vaivaa, mutta maku on niin hyvää, ettei sanotuksi... (anon näppis tilttasi kuolaan)
VastaaPoistaMiehesi teko on yksiselitteisen kauhea, Kirsti, mutta voit suoda sen hänelle anteeksi, sillä hän ei ehkä ymmärrä, mitä teki. Tätä mieltä minä olen.
VastaaPoistaYllynpä vielä näistä pakastimista: Jos vieraita tunkee kylään etukäteen ilmoittamatta, olkoot ilman pullaa. Omapa on vikansa. Pakastimen tehtävä ei ole pelastaa naisia hädässä eikä miehiäkään. Pakastimetta elämä on vapaata, kun ei tarvitse pysähdellä pitkin viikkoa pohtimaan, mikä on pakastimen vieraspullatilanne ja olenko hyvä emäntä.
(No on minullakin kääpiöpakastin. Se on sotkuinen ja ylijäinen. Jossain siellä on ehkä jauhomatoja kääpiösiilille ja jäätelöä ihmisille.)
Joskus muinaisuudessa luin Veikko Huovisen mainion kirjan Hamsterit. Tunnistin itsessäni samankaltaisuutta katsellessani pakastimen kauniita mansikka-,mustikka- ja vadelmatölkkirivistöjä. Ja vielä pääsen lisäämään sinne omenasosepurkit. Samoin vadelmahillopurkit jääkaapissa hivelevät silmää.
VastaaPoistaKiitos Helmi tästä: "Talo ilman pakastinta ostavaa miestä on kuin pilvinen päivä."
VastaaPoistaNäköjään tämän keskustelun ainoana miehenä saanen kertoa, että varautuminen tulevaisuuden vaikeuksiin on miehellä geeneissä. Olen pannut merkille, että yleensä perheissä mies on se, joka pistää vähän rahaa sivuun pahan päivän varalle, ostaa ehkä osakkeita tai obligaatioita tai hankkii säästövakuutuksen. Usein tämä on tehtävä vaimon tietämättä, sillä hänellä on rahalle aina käyttökelpoisia kohteita.
Pakastin kuuluu tähän samaan sijoitusajattelu-sarjaan. Vaikka se nykyoloissa ja pienessä yksiössä on monesti älytön hankinta se kuitenkin antaa miehelle mielenrauhaa. On jotakin omassa aitassa! Ja tosiaan, on ero suomalaismetsästä poimituilla ja Puolan maanteiden varsista kootuilla marjoilla. Olen syönyt marjoja monissa maissa ja voin vakuuttaa, että meillä on Siperian jälkeen parhaat.
Mielestäni pakastimen hankinta ilman vaimon nimenomaista lupaa kuuluu pienten syntien sarjaan, niihin, joista selviää kahdellakymmenellä Ave Marialla ja parilla kynttilällä. Synnin takana oleva hyvä tarkoitus saattaa vähentää Avemarioiden määrän jopa viiteen. (Tarkistakaa rippi-isiltänne tai -äideiltänne, kun nyt taidan poltella muutenkin näppejäni emansipoituneessa joukossa.)
Menisin jopa niin pitkälle, etten hyvittelisi naistani kukilla, samppanjalla ja kynttiläillallisella kaupungin parhaassa ravintolassa vain siksi, että olen ostanut pakastimen. Suokaa anteeksi, hyvät, rakkaat naiset, mutta olen todella vanhanaikainen henkilö.
van Vaari
Kauhea teko.
VastaaPoistaVaarin kanssa täytyy siinä mielessä olla samaa mieltä, että jos parisuhteessa pahalta synniltä tuntuu se, että mies ostaa pakastimen "ilman lupaa" niin ei kai silloin kuitenkaan järin suurista asioista puhuta.
Jos minulla olisi kesämökki, tai edes oman talon edessä piha, olisipa edes oma piha (hyvä kun on edes oma osake) ottaisin mielihyvin vastaan pienehkönkin marjasadon siitä. Syön marjoja päivittäin, sillä olen ymmrätänyt, että niistä saa kivan ja monipuolisen pikku pläjäyksen vitamiineja (joita tunnun tarvitsevan, jotta kirjoitustyö ei kärsi palkkatyön ohella). Jääkaappimme yhteydessä on pakastin. Minä haalin sinne roimalla alennuksella myytyä jauhelihaa ynnä muuta ruoka-ainetta. Kuten myös marjoja, jotka muuten maksavat yllättävän paljon! Olen sellaisessa käsityksessä, että pakastinta varhaisempi kehitelmä Maakellari, on toiminut juuri näistäkin syistä: oma sato, että saa murua rinnan alle nälän tunteen sijasta, on täytynyt saada säilöön. Jos rahaa on tarpeeksi, niin ei kai pakkasella mitään tee edes - hankkii eineksensä ja lihansa tuoreena. Itse koen, että pakkasen tarpeettomuus = köyhyysrajan yläpuolella eläminen.
Toisaalta, jos marjoja ei syö, eikä halua niitä muutenkaan, niin kun repii puskat juurineen irti maasta, ei synny myöskään kiusausta marjojen turhanpäiväiseen varastoimiseen.
-Teemu
Ei se ole tottelemattomuutta, miehesi on kärsinyt liian kauan hamsterintuskaa, marjojen ripistessä maahan. Hän ei enää jaksanut ilman pakatinta :) Anna hänen täyttää ja tyhjentää pakastin. Ehkä hän sitten jakaa mielipiteesi asiasta.
VastaaPoistaMarjojenropinatuska ei kuitenkaan ole kai niin miehillä kuin naisillakaan sisäsyntyinen ominaisuus, omalle äidillenikin on täysin mahdoton ajatus että jos niiden marjojen nyt vaan antaisi olla siellä pensaassa, ei niitä ole ihan välttämätöntä noukkia kaikkia.
VastaaPoistaSe vielä onnistuu että ne liiat marjat noukitaan ja annetaan sitten jollekulle muulle (tai ne muut tulevat itse noukkimaan ne) mutta se että antaisi vain olla...ennemmin kivi veden päällä pyörii.
Antaahan miehen harrastaa :D
VastaaPoistaNiin kauan kuin mies ei juo palkkarahojaan, hakkaa akkaansa ja mukuloitaan ennen kuin ajaa nämä pellolle, hän on oikeilla jäljillä, myös hankkiessaan pakastimen vastoin vaimonsa nimenomaista kieltoa.
Oma mieheni tykkää kalastaa, nykyään tosin vähän harvemmin kuin nuoruudessaan. Ja niille sinteille tuli totisesti kallis kilohinta! Miehen mielestä kalastaminen on nimittäin ennen kaikkea välineurheilua. Huonosti varustetussa kalastustarvikekaupassakin on vähemmän vapoja ja kaiken maailman vemputtimia kuin miehen kalastustarvikepakeissa (huom. monikko). Halvemmaksi olisi tullut hakea kalat suoraan marketin kala-altaasta, mutta mitäpä vaimo ei sallisi miehelleen, kun tietää hänen olevan luonnon helmassa hyvällä asialla - hankkimassa elantoa perheelleen.
Tarvitseeko miestä hallita...hmmm... Onneksi miehesi ei kuitenkaan hankkinut uutta autoa, ruvennut kaatamaan asunnosta seiniä asunnon avaruuden takia tai päättänyt vuokrata ylimääräistä huonetta naapurin juopolle;)).
VastaaPoistaAllekirjoitan täysin "kalliin kalastamisen" :). Nimim. Uistimia ei voi ikinä liikaa...
VastaaPoista-Teemu
Heräsipä juuri mielessä kysymys siitä, minkälaisen reaktion vaikkapa tämän blogin lukijoissa saisi aikaan, jos minä miehenä kirjoittaisin blogin otsikolla: En hallitse naistani.
VastaaPoistaTekisikö se minusta sovinistin? Ihan vain näin ohimennen tulin ajatelleeksi.
-Teemu
Teemu, riippuu siitä, kirjoittaisitko kirjoituksesi pilke silmäkulmassa vai ilman pilkettä. :)
VastaaPoistaCelia,
VastaaPoistasen varaanko pitäisi täysin uskaltautua ;)?
-Teemu
Kyllä todella mies ja pakastin liityvät jotenkin toisiinsa. Minulla ei ole ollut tämän vuosituhannen puolella miestä, eikä siis pakastintakaan. Mutta olen juuri näinä päivinä saanut itseni kiinni hillonkeittelystä. (No kun metsissä on niin tuhottomasti vattuja...) Kehittelen tässä pientä huolestumisen poikasta. Ehkä maailmanloppu on taas tulollaan? Tai jotain?
VastaaPoistaPalin Zon
Piti vielä lisäämäni tuohon edelliseen mielipiteeseeni, että ajatus pakastimen hankkimisesta aiheutti minulle hirvittävän ahdistuskohtauksen jokin aika sitten. Poislähtöhaluiselle ihmiselle ajatus paikallaan hiljaa ja kärsivällisesti ja sisukset täynnä jäisiä ruokia odottelevasta pakastimesta on jotain aivan kauheaa.
VastaaPoistaPalin Zon
Onpa tämä pakastinasia kirvoittanut kielenkantoja! Voi hyvä ihme sentään! Mitenkähän vastaamisen käy, sillä olen juuri tullut kotiin ja pakastimesta järkyttyneenä juonut viskiä ja polttanut sikarin, eivätkä pysy sormet oikein näppäimillä.
VastaaPoistaTeemulle haluaisin vastata, että miehen ja naisen roolit ovat kulttuurissamme niin erilaiset, ettei siitä oikein voi päätellä mitään jos ihmiset reagoivat eri tavalla vaimonsa hallitsemattomuutta valittelevaan mieheen, kuin miehensä hallitsemattomuutta valittavaan naiseen. Ajattelepa kuinka eri tavalla me suhtaudumme housuihin pukeutuvaan naiseen tai hameeseen pukeutuvaan mieheen.
Helmi, kyllä, marjat selvästi ovat muuta kuin marjoja, ja se näkyy tästä keskustelustakin. Mies sai jo terveisesi, koska luki tämän postauksen:-)
Reine, toivotan jännittäviä moottoripyöräajeluja teille, mikäli pyörä ilmaantuu:-)
Muukala, pitää nyt antaa synninpäästö miehelle, hän on kyllä hyvin harkitsevainen ostaja, ja tästä pakastimesta hän tosiaan puhunut jo pitkään. Olisihan minun pitänyt ymmärtää, että se on ollut tulollaan.
Anonyymi, olen kuullut, että on ihmisiä jotka nauttivat tuollaisesta kuvailemastasi kananrehusta, mutta en tiedä, minuun ei ole oikein iskenyt. Turkkilainen jugurtti on kyllä hyvää.
Avatar, olet selvästikin ehtoisa emäntä, kun jaksat miettiä vieraittesi hyvinvointia. Niin, kyllä kaikki pakastimesta tarjottavat pikaisesti pyöräyttävät ihmiset saavat minulta varauksettoman ihailun. Matonpesu joo. No se taitaa jäädä nyt ensi vuoteen, kun on nämä marjat
Mummomuu, minäkin olen yrittänyt sanoa, että jenkkikaapin 25 litran pakastin riittäisi meille, mutta siis kun ei niin ei. Olen kyllä antanut pakastimen hankkimisen jo anteeksi, tai sitten sanon näin vain viskipäissäni.
Niina, minä luulen että Huovisen hamsterit on toiminut innoittajana tässäkin teossa.
hei van Vaari, arvostan siviilirohkeuttasi kun uskaltauduit tänne puolustamaan miehistä ajattelutapaa. Esität asian jotenkin niin vastaansanomattoman kauniisti, että alan jo katua kiivaita sanojani ja olen valmis antamaan pakastimen hankinnan anteeksi.
Teemu, kommentoit järkevästi ehdottaessasi, että marjapuskat voisi repiä irti maasta jos marjoja ei halua. Mutta tässä juuri on se intressiristiriita, kun toinen niitä näköjään haluaa. Ja tietysti on vielä sekin, että marjat ovat isänperintöä ja omistajuus velvoittaa. Olenkin monta kertaa miettinyt, omistanko minä marjapuskat, vai omistavatko marjapuskat minut.
Satujose, juuri niin aion toimia kun ehdotit:-)
Tirlittan, osut oikeaan. Ei mistä tarvitse hallita, niin kuin ei elämääkään. Ei tarvitse, eikä voi. Luonnonvoimien vietävänä tässä ollaan.
Celia, olet oikeassa. Ei tätä pakastinta voi suurena syntinä pitää.
Palin zon, kyllä hillojen keittely on aika paha myös. Minäkin sorruin siihen viime syksynä ja nyt ajattelin, ja ääneenkin sanoin, etten tänä vuonna jaksa keittää hilloja. Mutta johonkin varautumisen tarpeeseen tämä hamstraus varmaan liittyy. Minä koen keittiön nurkassa marjoja täynnä odottavan pakastimen jotenkin kauhean vaativaksi olennoksi. Niin, se tosiaan tuntuu melkein olennolta.
Huh, kylläpä tuli kommentoitua!
Teemu, kyllä minä luulen että naiset eivät ohittaisi edes huulenheittoa, mikäli se olisi noin raflaavalla otsakkeella julkaistu.
VastaaPoistaMitähän tämä kertoo tasa-arvosta. Tai jos Teemu juttusi olisi käsitellyt sitä, että sinun mielestäsi vaimosi auto ei vielä kaipaa öljynvaihtoa ja hän "ilman lupaasi" olisi vienyt auton huoltoon ja vaihdattanut öljyt?
Olisivatko naiset puolustaneet sinua järkeilleet ettei öljyjä tosiaan kannata vaihtaa vielä 10 000 km jälkeen, vai naista, siksi että tämä päätti hoitaa asian, jottei unohdu. Tietenkään kaikkea ei saa lukea niin kirjaimellisesti (paitsi naista arvostelevat avaukset) ;)
Niin, tämä on minun puoleltani vain jonninmoista pahkailua olematta sen suurempaa ajattelua.
VastaaPoistaKuitenkin tasa-arvoasiat ovat minusta kiinnostavia, ja niitä (tai niiden epäkohtia, olematta sen suuremmin edes olennaisia) on hauska siellä ja täällä bongailla. Normaalistihan kun kerron kannattavani tasa-arvoa, ja vieläpä suhteellisen kovalla äänellä, minut luokitellaan feministiksi, mikä on täysin ymmärrettävä, mutta totaalisen hutireaktio.
Kirstille vastaisin näin: mitä tarkoitat "meillä" , me -ketkä? Suhtaudun housuissa kulkevaan naiseen siten, että naisella on housut, enkä oikein muutoinkaan osaa siihen suhtautua. Jos miehellä on hame; hmm kulttuurinen seikka myös, sillä joissakin maissa mies hameen tapaisessa on aika selviö. Mutta Suomessa, ehkä kummeksuisin, en halveksisi kuitenkaan. Näitä kahta asiaa vertaillessa on niihin hyvin vaikea rinnastaa vaikkapa esimerkkinä toimivaa kirjoitustasi verrattuna minun fiktiiviseen hajatelmaan, ne ovat täysin erilaisissa mittaluokissa. Tuskinpa naispuolinen trukkikuskikaan sen kummemmin reaktioita herättää, tai mies ompelimossa (muoti!), mutta jos minä kirjoittaisin, että "kotiin tullessani ruoka oli vielä laittamatta, koulutus on siis vielä kesken" ; väittäisin että aiemmin minä joutuisin sellaista lausahdusta perustelemaan, kuin vaikkapa nainen, jonka samanlaisille lausahduksille ovat miehetkin tottuneet hymyilemään. Tässä tapauksessa yleinen otaksuma saattaisi olla kai se, että minun asenteeni tulkittaisiin olevan jostakin jääkaudelta ja se olisi naisen hyväksikäyttöä, jyräämistä nyrkin ja hellan väliin. Olisiko näin myös toisin päin vai vain silmällä vinkattua small talkia mille kaikki yhdessä hymyilisivät?
-Teemu
Teemu, ei siitä kauan ole, kun jääkiekkoilijoille jaettiin symbolisia mekkoja, jos tyrivät peleissä. Miksi juuri mekko? Mitä se kertoi?
VastaaPoistaToki tällaisetkin asiat muuttuvat, itse näin viime kesänä terassilla nuoren miehen jolla oli puolihame. Sellaisesta maastonvihreästä paksusta puuvillakankaasta tehty taskuineen. Oli ihan hyvän näköinen.
Minäkin kannatan tasa-arvoa, ja epätasa-arvoa on muuallakin kuin vain miesten ja naisten välisissä suhteissa. Mutta tasa-arvon kannattamisesta on vielä pitkä matka siihen, että se olisi toteutunut. Puhumattakaan että vallitsisi ihmisten kesken yksimielisyys siitä mitä se tasa-arvo sitten on.
Fiksuja naisia täällä, huomaan. Yksi puolustaa miehensä prätkähimoa ja toinen ymmärtää kalastusvälineiden tarpeen. Kirstikin melkein antaa anteeksi miehensä hirvittävän teon.
VastaaPoistaUskon,ja toivon, että kun viskipullon pohja paistaa ja sikarilaatikko on tyhjä ja mies on vielä polvillaan (tyrskähteleviä itkuäännähdyksiä päästellen) pyytänyt anteeksi tuota kauheaa tekoaan, Kirsti lopulta nyökkää armollisesti ja sallii miehensä suudella viinan turvottamia poskiaan.
Ja syyskuuhun mennessä, syyskuuhun mennessä kaikki on unohdettu ja anteeksi annettu. Voinko luotaa tähän, Kirsti?
Tasa-arvoasiat ovat todella vaikeita. Olen muutaman kerran saanut silmilleni oikein kunnolla näissä keskusteluissa, kun olen lohkaissut jotain lautanaisista tai peränaisista. (Onhan esitetty vaatimuksia muuttaa lautamiehen ja perämiehen nimikkeet johonkin vähemmän sovinistiseen muotoon.)
No se siitä. Mutta asia, joka näkyy jatkuvasti hiertävän tasa-arvokeskusteluissa on miehen (ja naisen!) tarve puuhailla jotain aivan omaa. Tunnen kovia kalamiehiä, metsästäjiä, vanhojen autojen laittajia jne jotka kuudennen kupin jälkeen tunnustavat harrastavansa em. lajeja siksi, että saisivat olla hetken omissa oloissaan ja päättää itse tekemisistään. Ettei koko ajan olla huomauttelmassa pakastimista ja ajamattomista ruohikoista... (sori Kirsti, mutta pakko olla hiukan sarkastinen)
Kun mies ennen vanhaan halusi olla yksin hän meni talliin harjaamaan hummaa tai aittaan järjestelemään työkaluja tai perämetsäään vääntämään vitsaksia.
Mihin hän nykyisin pääsee kaksiossa tai kolmiossa? Telkkarin ääreen kaljapullo kädessä jalkapalloa vahtimaan. Siinä ne vaihtoehdot monilla ovatkin.
Mutta onnellinen se mies, jolla on oma autotalli! Siellä voi kiillotella Harrikkaa, rassata autoon erilaisia virityksiä, pelata kavereiden kanssa korttia tai soittaa vaikkapa jazzia.
Onnellinen on myös marjapuskien omistaja. Hänessä asuva pieni maamies ei salli marjoja tiputeltavan mihin sattuu. Sato on saatava talteen, vaikka akka suuttuisi kuinka!
Antakaa siis rakkaat naiset miestenne metsästää, kalastaa, ajaa prätkää tai rakentaa muovisia typeriä pinoismalleja II maailmansodan lentokoneista. Eivät he pahaa tarkoita, ne miehet, he vain toteuttavat alkuperäisiä vaistojaan.
van Vaari
van Vaari, miesasialiike on saanut sinusta hienon puolustajan. Osaat asettaa sanasi provosoimatta minussa asuvaa kaameaa alkunaista joka ei muuta tahdo kuin vahtia miehensä jokaista, pientäkin liikahdusta. Ymmärrän, että olet oikeassa, miehen pitää saada säilyttää oma autonominen sfäärinsä, niin kuin minullakin on omani. Pakastin on annettu anteeksi ja olen luvannut jopa iltapäivällä osallistua marjanpoimintatalkoisiin. En ole kovin innostunut, mutta pakkohan se vähitellen on uskoa, että marjat ovat tärkeitä.
VastaaPoistaEivät marjat sinänsä ole tärkeitä vaan niiden poimintaan ja säilytykseen liittyvä ajatus. Marjat ovat jumalanviljaa siinä missä leipäkin ja jos sinulla on ollut iäkkäitä isovanhempia, joiden läsnäollessa heitit leipää menemään tai halveksit sitä, tiedät, mistä puhun.
VastaaPoistaTässä ei nyt ole kyse uskonnosta tai jumalista vaan nälkävuosien muistosta, joka on meillä kaikilla geeneissä.
Mutta olen todella huojentunut siitä, että annoit puolisollesi anteeksi.
van Vaari
Meillä taas mies ei ymmärrä koko pakastinta: sanoo, että minä tungen sinne aina vain tavaraa, mutten koskaan ota pois.
VastaaPoistaJa on aivan oikeassa.
Minusta pakastin itse asiassa useimmissa talouksissa on turha energiasyöppö. Kauppojen kylmäaltaistahan saa kaikkea sen hetkisen tarpeen mukaan.
Näin puhuu tietysti vain pienperheellinen, joka ei hirveästi säilö. Tosin nytkin olen tunkenut pakastimeni pullolleen ahnehtimiani mustikoita, jotka todennäköisesti unohdan sinne vuosiksi.
Minusta tuollainen, huolehtivainen, mies kuulostaa ihanalta. Omani kun on jättänyt kaikki kotipäätökset minun hoidettavakseni.
Toisaalta - sillä tavalla kaikki myös sujuu aika kitkattomasti...
Ostin pakastimen, sanoin vaimolle kun hän vietti taas viikonloppuaan hotellissa, mutta en kertonut koko totuutta. En sitä, miten viikkotolkulla olen selannut kylmäkoneiden esitteitä salaa, enkä sitä kun eräässä kodinkoneliikkeessä kohtasin sen vaaleahiuksisen kylmäkonemyyjän. Ensi tapaamisemme jälkeen en saanut hetken rauhaa ja kävin liikkeessä monta kertaa.
VastaaPoistaVaimolle ostin pullon viskiä ja laatikollisen sikareita pakastimen maksettuani. Tämä pakastin, se nimittäin mullisti koko elämämme.
Hahhaa Hirlii, niinpä. Nyt loksahti palat kohdalleen.
VastaaPoistaNo niin just anonyymi, energiasyöppöhän se pakastin on. Kyllä tulee marjoille hintaa. Ja miten paljon niiden vuoksi saa nähdä vaivaa!
van Vaari, toki ajatus jumalanviljasta on tuttu, ja on se itseenkin iskostunut, vaikea heittää ruokaa pois. Mutta kun sähkökin on jumalanviljaa tavallaan, ja sitä kuluu siihen pakastimeen. Ja aika on rajallinen, ja nyt sitä tuhlataan pensaissa kykkimiseen. Kaiken lisäksi pelkään, että marjat kumminkin jäävät syömättä, nyt niin kuin monesti ennenkin. Mutta tietenkin ihmisen pitää aina saada aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä. Nyt syömme mitä olemme pakastaneet, emmekä heitä pois. Katsotaan mikä on tilanne ensi syksynä. Lupaan silti yrittää olla hiljaa, vaikka pakastimesta pitäisi heivata biojätteisiin 100 litraa marjoja että saatais mahtumaan uusia tilalle.
Ja tämähän oli silkkaa fiktiota :)
VastaaPoistaJa hyvänen aika kodinkoneet keskuudessamme, mihin kaikkeen joutuvatkin kanssamme.
Aattelin jo, että onko sinulla jotain salaista sisäpiiritietoa...
VastaaPoistaNo ei ole ;) Ajattelin puhtaasti kertomuksena tätä.
VastaaPoistaOnhan se sähkökin eräänlaista viljaa, totta. Mutta kun loppupeleissä kerran kysytään, otatko mieluummin sähköä vai leipää, itse ainakin ottaisin jotain purtavaa.
VastaaPoistaMinua jäi sitten kiehtomaan tuo Hirliin lausahdus "kodinkoneet keskuudessamme." Hitto vieköön, siinähän on novellikokoelman nimi valmiina. Sisältökin hahmottuu äkkiä:
Minä ja Hooverini
Kauhujen yö pesukoneen kanssa
Ja nurkan takaa tuli jääkaappi
Kadonneen yleiskoneen arvoitus
Kun säteily karkasi mikrosta
No, te olette kirjailijoita ja osaatte keksiä parempia. Nämä olivat vain karkeita luonnoksia, jotka eivät velvoita teitä mihinkään. Sovitaan, että niillä on vain prememorian luonne tai jotain sinne päin.
van Vaari
Kyllä sinäkin kirjailijasta kävisit van Vaari, joten en epäile etteikö tällainen kokoelma taittuisi sinultakin, niin vakuuttavan tyylinäytteen annoit tuossa kylmiltään. Jään odottamaan idean kehittymistä.
VastaaPoistaAjatella, minä ja mieheni olemme siinä keskenämme samanlaisia (ja muiden kanssa erilaisia?), että olemme kumpikin kovia heittämään pois. Vuokra-asunnossamme oli jumalaton pakastimenrohmu, kun muutimme sisään. Ensimmäinen työ oli irroittaa töpseli seinästä (ja lisäksi mieheni (!) pesi ja kuivasi sen).
VastaaPoistaSitten otimme yhteyden vuokraemäntään, jolla oli sukulainen, joka juuri sattui tarvitsemaan pakastinta, joten sinne meni se laatikko. Jääkaapissa on sen verran pakastinlokeroa kuin tarvitsemme.
Silloin tällöin ksyelemme toisiltamme, tarvitsemmeko me tätä tai tuota kapinetta, ja sitten heitämme sen pois. Heitettävää riittää, koska olen perinyt kolmen sukupolven tavarat, ja mies toi vielä yhden ihmisen annoksen yhteiseen kotiin. Minussa tosin elää iänmittainen kauna, koska mies alkuun erehtyi heittämään pois kysymättä minulta. Sitä maailman ainoaa todella toimivaa juustohöylää en koskaan anna anteeksi, en hautaani asti...
Tällä hetkellä painostan kahvinkeitintä, koska minä juon teetä ja mieskin lakkasi juomasta kahvia. Toistaiseksi keitin nököttää keittiössä, koska mies sanoo, että ehkä hän vielä rupeaa juomaan kahvia, vaikka kolmeen vuoteen ei ole maistunutkaan.
Kuulostaa harmoniselta Mette. Meillä on kyllä niin, että minä olen poisheittäväinen, se on äidinperintöä se, mies taas säilyttää, ja se tapa tulee luonnollisesti hänen kotoaan. Olen liittomme aikana hankkiutunut eroon yhdestä jos toisestakin turhasta aparaatista, kahvinkeittimestäkin ja televisiosta, mutta aina ne ovat palanneet jotain kautta takaisin.
VastaaPoistaJaa no, ei tuo juustohöyläkauna kyllä ollut kovin harmonista, mutta antoi elävän säväyksen muuten niin säröttömään yhteiseloonne.
VastaaPoista