tiistai 4. elokuuta 2009

Nyt se on täytetty

Nyt on Unio mystica luettu ja mielestäni kannatti.

Ehkä Unio mystica on vähän liiotteleva nimi, koska huomattavasti enemmän Waltari tuntui kuitenkin pyrkivän yhtymään naisiin kuin Jumalaan, olkoonkin että hänellä nämä pyrkimykset saattoivat limittyä ja mennä vähän päällekäinkin. Waltarin uskonnollinen vaellus alkoi nuoruudessa kirjoitetusta evankelioimisopuksesta Jumalaa paossa, niin kuin kaikki jo tietävätkin, jatkui Sun ristis juureen runokokoelmalla, jonka jälkeen hän otti jyrkän pesäeron kristinuskoon ja hylkäsi teologian. Hän kirjoitteli suorastaan paholaista palvovia runoja ja varhaisteoksissaan heittäytyi synnillisen elämän kuvaajaksi. Synnillisyys oli yhtä kuin alkoholipitoisten juomien nauttiminen ja huoraaminen.

Uskonnolliset kysymykset eivät kuitenkaan jättäneet Waltaria rauhaan. Hän mietiskeli ajan olemusta, ihmisen kuolemattomuutta ja oli kai jo nuoruudestaan asti jollakin tavalla vakuuttunut Kristuksen ylösnousemuksesta. Ainakin hän oli suojatilleen Saima Harmajalle puhunut jotain sen tapaista. Uskonnollinen vakaumus ei kuitenkaan hänen kohdallaan tuottanut eettisesti esimerkillistä elämää siinä mielessä, että hän olisi pysynyt raittiina ja siveänä.

Minua itseänikin on aina ärsyttänyt moraalisten kysymysten tiukka naittaminen uskonnon kanssa. Suomessahan uskonnollinen ihminen ymmärretään lähinnä olentona joka pyrkii elämään oikein ja joka muistuttelee muita siitä että he elävät väärin. Kuitenkin käytäntö osoittaa suurin osa ihmisistä pyrkii luonnostaan elämään oikein, vaikkei olisi yhtään uskonnollinen. Uskonnolliset ihmiset puolestaan eivät yleensä menesty oikein elämisessä yhtään sen paremmin kuin muutkaan, jotka hekin tietysti menestyvät siinä huonosti.

Olen itse ajatellut, että ihmisen uskonnollisuus on jotain muuta kuin oikein elämistä. Toisin sanoen olen ajatellut sen olevan mystiikkaa. Ymmärsin tästä kirjasta, että Waltari oli samaa mieltä.

Äitinsä kuoleman jälkeen Waltari luki isänsä kirjeet. Hänen isänsä oli todellinen kutsumuspappi, joka sieluja pelastaakseen jätti perheensä heitteille. Kirjeistä ilmeisesti paljastui jotain, mikä sai Waltarin suorastaan hyökkäämään kristinuskoa vastaan kirjoissaan Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim. Hän alkoi myös miettiä olisiko islam jotenkin kristinuskoa kelvollisempi uskonto ja pettyi siihenkin.

Turms kuolematonta kirjoittaessa hän koki joitakin haltioitumisen hetkiä, mikäli oikein muistan. Turms oli hyvin mystinen romaani ja sen jälkeen olivat sitten vuorossa hänen selkeästi kristilliset teoksensa Felix onnellinen, Valtakunnan salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset. Waltarilla oli ihmeellinen haltioitumiskokemus kun hän ekstaasissa oli kävellyt Pietarin kirkkoon. Vastaantulijat olivat hänet nähdessään väistäneet syrjään ristinmerkkejä tehden ja jollakin tavoin tämä kokemus oli osaltaan vaikuttamassa siihen että hän lopulta tunnustautui kirjoissaan kristityksi joka uskoo yliluonnolliseen, toisin sanoen ihmeisiin ja erityisesti Kristuksen ylösnousemukseen. Hän taisi sanoa, ettei koskaan enää voisi epäillä, mutta palasi kuitenkin tuttuun epäilyyn.

Waltari mietti paljon aikaa, hänellä oli teoria ajan pallomaisuudesta, mutta mitä sillä tarkoitettiin, sitä en kykene selittämään.

Mitäs fiksua minä tästä kirjasta osaisin sanoa? En mitään, mutta mukava se oli lukea. Kirja viritti taas vähän kiinnostusta Waltarin tuotantoa kohtaan. Sinänsä oli kiinnostava huomata, että kuohuvassa nuoruudessani olin ehtinyt lukea läpi melkein koko tuotannon, näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia lukuun ottamatta, niin ja tietenkin noita kaikkia lehtijuttuja. Waltarin sotapropagandakaan ei ollut jäänyt täysin vieraaksi, muistaakseni sitä tuli vastaan kun tein graduani sota-ajan Kotiliesistä.

Share/Bookmark

16 kommenttia:

  1. Minä tein kauan sitten yksien opintojeni lopputyön uskonnollisista piirteistä Waltarin romaaneissa. Oli tosi mukavaa, että esittelit tämän kirjan. Ilman jotain ennakkoanalyysiä tuskin uskaltaisin siihen tarttuakaan. Nykyihmisten tapa tarkastella ja kirjoittaa asioista on nimittäin niin kovin erilainen kuin vielä 20vuotta sitten. En aina pidä siitä..

    VastaaPoista
  2. Onkohan uskonto muodissa tässä ajassa? Vai johtuuko tunne vain omasta kiinnostuksestani asiaan? Voiko uskonto olla välillä in ja toisinaan out. Oliko usko 70-luvulla in ja 90-luvulla out? Vai onko se aina omalla tavallaan in ja out?

    VastaaPoista
  3. Millan, voin kyllä suositella kirjaa, vaikka onhan se järkäle ja olisi sitä ehkä voinut tiivistääkin, mutta se on jouhevasti kirjoitettu ja jotenkin lämpöinen, vaikka siis Waltarissa ja kulttuurielämässä on omat öklöttävät piirteensä.

    Satujose, hauska kysymys:-) Minä voisin kuvitella, että ihmisten elämässä uskonto on aina samalla tavalla in, toisin sanoen on tietty ryhmä ihmisiä, joita asia kiinnostaa ja sitten toinen porukka, joka ei ota vastaan lähetyksiä sillä taajuudella. Yhteiskunnallisessa keskustelussa uskonto taas on pitkään ollut ihan passee, sitä on pidetty menneen maailman ilmiönä joka ihmisten koulutustason noustessa automaattisesti katoaa maailmasta. Niin ei näyttäisi kuitenkaan käyvän. Veikkaisin kohta aletaan elää uskonnon nousevaa trendiä ja tietyssä mielessä sitä on tietysti jo ollutkin, kun ajattelee vaihtoehtohoitojen ym juttujen suosiota.

    VastaaPoista
  4. Tuo mystisyys minua kiinnostikin, koska liitän sen myös uskonnollisuuteen. Mystisyys on kirkasta kokemista siinä ei minusta ole mitään tunkkaista tai pelottavaa "haamuilua" tai muuta huuhaailua. Mystisyys on eräs uskonnolliseen esim. Pyhään liittyvä voimakas kokemus.

    Tuo Waltarin naisviha tai hyvin kielteinen naiskuva oli jo kauan sitten yhden opiskelukaverini tutkielman aihe. Ja keskustelimmekin siitä silloin aikoinaan, hän oli ajatellut sitä monta vuotta ja sitten opinnoissaan teki siitä pienen tutkielman. Muistan paremmin keskustelumme kuin tuon tutkielman, ja tämän havainnon ovat näköjään muutkin ilmeisesti tehneet.

    VastaaPoista
  5. Hei Hirlii, niin mystiset kokemukset ovat varmaan sellaisia, että monilla ihmisillä on niitä, mutta kaikki eivät välttämättä liitä kokemuksiaan mihinkään uskonnolliseen kontekstiin, ainakaan niin selkeästi.

    No hyvä, että muutkin ovat heränneet ihmettelemään Waltarin naiskuvaa. Tässä muuten tulisikin sellainen olo, että omassa Waltari-kuvassa on jotain miesvihaa...

    VastaaPoista
  6. Onpa erikoinen tuo Waltarin kokemus hänen kävellessään Pietarin kirkoon. Mietin, mitenkähän kummalta se on mahtanut Waltarista itsestään tuntua, kun vastaantulijat väistivät ja tekivät ristinmerkkejä.

    Mitenhän olisin itse kokenyt, jos ihmiset olisivat tehneet noin vaikkapa silloin, kun olin kesälomareissulla Amsterdamissa ja kävin siellä keskiaikaista kirkkoa katsomassa... Varmaankin olisin luullut, että minuun on täytynyt tulla huomiota herättäviä paiseita tai jotain muuta vaaralliselta ja tarttuvalta näyttävää, minkä vuoksi ihmiset väistävät minut kaukaa ja tekevät ristinmerkkejä suojatakseen itseään tartunnalta. Mutta tästä tuskin oli Waltarin kokemuksessa kyse, vaan jostain ihan muusta.

    Uskonnon vuosikymmenet miellän eri tavoin kuin Satujose. Minusta tuntuu, että tällä vuosikymmellä uskonto on pois muodista, mutta 1990-luvulla se tuli vastaan kaikkialla: pieniä herätyksestä alkunsa saaneiksi sanottuja ryhmiä perustettiin jokapuolelle ja kohistiin Nokian liikkestä ja monesta muusta hengelliseen liittyvästä. Jotkut odottivat maailmanloppuakin, koska vuosituhat oli vaihtumassa.

    Nyt puhutaan kylläkin seurakunnista ja etenkin niiden suvaitsemattomuudesta milloin minkin suhteen, mutta vähemmän uskosta itsestään. Oikestaan siitä ei puhuta julkisuudessa juuri lainkaan - paitsi tietysti hengellisten yhteisöjen omassa tiedonvälityksessä.

    Mutta, mutta, oikeastaan taitaa olla niin, että joillekin uskonto on in ja toisille out - ja se riippuu siitä, miten itse kokee. Niitä asiota näkee ympärillään, joille on silmät auki. Muille asioille jää varmaan aika sokeaksi, kun ne menevät vaan jotenkin noteeraamatta ohi.

    VastaaPoista
  7. Minusta ei kaiketi saa mystistä tekemälläkään. Sain itkunpuuskan Pariisin Notre Damessa, mutta se johtui läpikotaisesta ihmisen ja ihmisen elämän tajuamisesta - tässä oli tämä noin tuhatvuotias kirkko, jonka historiasta tiesin aika paljon, valtava määrä turisteja, jotka hyvin epäturistimaiseen tapaan malttoivat olla kuvaamatta ja kiersivät hiljaa kirkon seinustoja, koska keskellä kirkkoa oli alue, jossa pidettiin aivan normaalia, kaupunginosan omaa päivämessua (siltä se näytti)ja pappi kohotti hostian, kuten siinä kirkossa, tuhat vuotta päivästä toiseen, oli kohotettu hostia piittaamatta siitä kiersikö kirkkoa turistilauma vai natsisotilaat vai sotajoukko tai toinen - ja aika nukkavierun näköistä seurakunta oli - ja minä itkin. Mutta mitään uskontoon liittyvän mystistä siinä ei ollut. Ellei nyt ihmisen lyhyttä ikää ja sitkeää elämän jatkuvuudessa riippumista voi pitää mysitiikkana.

    VastaaPoista
  8. Mette, minusta mystiikassa ja uskonnollisissa kokemuksissa ylipäätään on kysymys juuri tuosta. Että yhtäkkä tajuaa ihmisen ja ihmisen elämän, näkee sen jotenkin selkeämmin kuin tavallisesti. Tajunta ikään kuin laajenee, arkisuuden ja jokapäiväisyyden harha katoaa hetkeksi ja ihminen tajuaa miten haurasta kaikki on. Joidenkin huumeiden avulla on tavoiteltu tätä kokemusta, mutta joskus se yllättää ihmisen ilman että hän sitä edes tietoisesti tavoittelee.

    Arja, Waltari varmaan koki että hänen haltioitumisensa näkyi. Ihmiset aistivat että hän oli Pyhän vallassa ja siksi väistyivät ja tekivät ristinmerkkejä. Se on kyllä totta joo, että 90-luvulla oli noita herätyksiä.

    VastaaPoista
  9. Waltarin kirjoista henkivä naisviha on aina aiheuttanut minulle antipatian koko hänen tuotantoaan kohtaan. En tiedä onko naisviha oikea termi, mutta minusta tuntuu, että kaikissa kirjoissa on petollinen nainen, joka syöksee päähenkilön turmioon / vääriin tekoihin.

    VastaaPoista
  10. Aika lähellä samankaltainen käsitys minullakin on kuin mitä Kirsti tuolla kuvasit. Kaikki eivät tietenkään liitä sitä uskonnolliseen kokemukseen lainkaan, eräät taas kuvaavat esim. rakastumista juuri tuollaisena mystisenä kokemuksena tai seksuaalisuutta, siihen heräämisestä, että siinä tapahtuu myös tämä mystinen ulottuvuus, tajunnan yht äkkinen laajentuminen.

    Luultavasti tuo mielihyvän tunne mitä erilaisista päihteistä saa perustuukin juuri tuohon, että ihmisen tajuntaa laajennetaan keinotekoisesti. Vaan niinhän se eräs huumevalistuskampanjakin totesi aikoinaan: Elämä on parasta huumetta !

    Yksilön usko voi rakentua yhtä moninaisista aineksista kuin mitä kussakin ihmisessä on. Ihmisessä kuin ihmisessä on henkinen, hengellinen puolensa, ja jos hän sen amputoi kokonaan itsestään pois niin monesta jää kyllä paitsi. Lähilapsi viihtyi rippikoulussa, vaikka vanhemmat eivät juurikaan ole kiinnostuneita uskon kysymyksistä. Heille materiaaliset arvot ovat kai henkisiä kysymyksiä tärkeimpiä.

    VastaaPoista
  11. Hauska termi tuo "lähilapsi":-)

    Hengellisyydessä on ehkä ollut vähän se ongelma, että jotkut ryhmät ovat ikään kuin omineet sen itselleen, hallinnoivat sitä yksinvaltiaina. Sellainen tietysti työntää luotaan niitä jotka eivät ihan samalla tavalla ole asioita kokeneet.

    VastaaPoista
  12. jalala, tuo mainitsemasi on kyllä tosiaan erittäin vakiintunut kuvio Waltarin kirjoissa.

    VastaaPoista
  13. Waltarin naiskuvsta vielä - ei hän pitänyt miehistäkään. Tympiinnyin peräti kirjan "Mikael Hakim" kohdalla, koska siinä on tämä luonnottoman häijy Giulia ja luonnottoman typerä Mikale - tarkoitan, että Mikale Karvajalassa sankari oli vielä nuori, tyhmä ja maalta, muta Mikael Hakimissa hän oli jo nähnyt ja kokenut monenlaista, ja kun tulee kotiin ja kuulee vaimonsa saavan erittäin äänekkään orgasmin "eunukin" kanssa, ei huomaa mitään. Jösses.

    VastaaPoista
  14. Hahhah Mette. Niin, Waltarilla oli selvästi isoja ongelmia seksuaalisuutensa kanssa, vaan kelläpä ei, toisaalta...

    VastaaPoista
  15. Itselleni mystisintä on aivan arkinen arkisuus ilman minkäännäköistä halua pois siitä. Ei mitään toivoa paremmasta, ei mitään halua päästä mihinkään pois. Kun vain on. Kaikki tässä.

    En varsinaisesti katso uskovani mihinkään yliluonnolliseen paitsi siihen, että kaikista luonnollisin on kaikista yliluonnollisinta.

    Samaa mieltä kanssasi siitä Kirsti, että kun hengellisyyden riistää itselleen jokin ryhmä, se ikäänkuin riistää kaikilta muilta mahdollisuuden hengellisyyteen. Näen kuitenkin, että hengellisyys on elämää syvimmillään eikä sitä varsinaisesti voi keneltäkään riistää. Jipii, mutta kun hengellisyydelle vieras samastaa kaiken hengellisyyden Hengellisyyden Omioiden tapaan ilmaista hengellisyyttä he saattavat työntää Hengellisyyden kokonaisuudessaan pois, koska se on hihhuleiden juttuja.

    VastaaPoista
  16. Niinpä Olematon, ei sitä tietysti riistää voi, jos toinen tajuaa, ettei se ole riistettävissä, siis se hengellisyys. Mutta voi tosiaan käydä niin, että ne Hengellisyyden omijat niin ovelasti työntävät muut pois tällaisten asioiden ääreltä.

    Samaa mieltä myös siitä, että elämä sinällään on valtavan yliluonnollista, ihmeiden ihme jonka rinnalla kaikki muut ihmeet kalpenevat.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!