Ajoittain kirjan lukeminen aiheuttaa pahoinvointipuuskia. Kun kamppaillaan vallasta ja arvovallasta suomalaisessa kulttuurielämässä kirjalliset ansiot ovat tämän kirjan perusteella sivuseikkoja. Kirjailijoita ja kirjoja nostetaan tai parjataan osittain poliittisin motiivein, osittain henkilökohtaisin perustein. Ei kai tuo ole varsinaisesti mikään uutinen, mutta olen harvoin viitsinyt paneutua moisen yökötyksen kuvaamiseen 355 sivun verran. Kirjailija joutuu hampaisiin jos hänellä on vääränlaisia mielipiteitä. Mutta jos hänen mielipiteensä ovat oikeat, suitsutus on ylenpalttista. Epäilen, että sama pätee edelleen.
Olennaisinta on liikkua oikeanlaisissa piireissä, tehdä naamansa oikeissa paikoissa oikealla tavalla tunnetuksi. Ajatella ajan hengen mukaisesti. Ei tämä mitään uutta ole, muistan Rajalan sen suuntaisesti opastaneenkin Pentinkulman päivien esikoiskirjailijatapaamisessa, johon osallistuin käsittämättömän helteisenä elokuun viikonloppuna 1994.
Naisten rooli kirjassa on vaatimaton. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta he ovat olemassa lähinnä seksuaalisen kiinnostuksen kohteina. He eivät kirjoita teoksia, joilla olisi merkitystä Waltarin uran kannalta, eivätkä he osallistu kirjallisuusmaailman kukkotappeiluihin, muuten kuin korkeintaan sivulauseessa. Naisista kyllä puhutaan, mutta he ovat Waltarin romanttisen ja eroottisen kiinnostuksen kohteita, eivät ihmisiä ja taiteilijoita jotka pitäisi ottaa vakavasti.
Jotkin sivuseikat jäävät enemmänkin jäytämään. Esimerkiksi se miten pahana piikkinä Rajala pitää sitä, että kriitikko oli verrannut Waltaria Hilja Valtoseen. Ymmärrän kyllä, että se joka vertasi Waltaria Valtoseen halusi loukata Waltaria, vaan oliko loukkaus osuva? Ehkä Waltarin olisi kannattanut olla imarreltu.
Tekstit
Osuvasti kirjoitettu. Mutta miltä tuntuu lukea kirjaa joka aiheuttaa pahoinvointia?
VastaaPoistaAina välillä saa minisätkyjä noista "aikansa lapsi" -ilmiöistä. Itselläni on tallessa äidiltä perittyä kirjallisuutta joista vanhimmat ovat 30-40-luvulta. Niiden naiskuva on tosiaan...mielenkiintoinen. Rose Frankenin Claudiassa oli Claudian mielestä ihanaa kun aviomies David nimitteli häntä pikku hölmöksi tms.
VastaaPoistaKysymykseesi - pitäisi varmaan lukea Waltaria ensin...jäi meinaan Sinuhe aikoinaan kesken *punastuu* enkä sen jälkeen uskaltanut oikein miehen teksteihin tarttua. Niistä tuli eräänlainen kirjallinen ähky. TSH vaikuttaa minuun samalla tavalla (fanit, älkää lyökö lujaa) vaikka isoja pitkiä tarinoita tykkäänkin lukea
Hei SatuJose, kyllähän se jotenkin herättää, joskaan ei miellyttävällä tavalla.
VastaaPoistaJoo Reine, varmaan kumpaakin kannattaisi lukea, Waltaria ja Valtosta. Se on muuten jännä, että ihmiskuvan omituisuudet tosiaan parhaiten huomaa vanhoista teksteistä. Näitä tämän hetken omituisuuksia ei niin vain havaitakaan, mutta epäilen että muutaman vuosikymmenen jälkeen meitäkin ihmetellään...
Minusta "Unio Mystica" oli oikein hyvä, vaikka kysymykseni Waltarista ei koskaan saanut ratkaisuaan. Lakkasin nimittäin lukemasta hänen kirjojaan, koska hän ilmiselvästi poti voimakasta naisvihaa. Mainitkaapa yksikin Waltarin teos, jossa olisi ystävällisesti kuvattu naishahmo.
VastaaPoistaKoska Rajala nimenomaan kirjoittaa Waltarin elämäkertaa, hän kirjoittaa myös aiheista ja henkilöistä Waltarin näkökulmasta. Se ei ole mukava näkökulma, mutta ei liene peilin vika, jos naama on vino.
En Rajalan kirjaa syytäkään, vaan Waltaria ja kulttuurielämän vaikuttajia jne. Ja sama juttu, Waltarin naisviha alkoi jossain vaiheessa pöyristyttää ja tässä elämäkerrassakin siitä annetaan kuohuttavia viitteitä.
VastaaPoistaSorry ei liity asiaan, mutta onnittelut hienolle kirjailijalle; Eeva Tikka 70 v. Mm. "Hiljainen kesä" lukemisen arvoinen.
VastaaPoistalukija-
Ei taida Tikka lukea tätä blogia, mutta toivottavasti menevät silti onnitukset perille. Hienoja novelleja hällä.
VastaaPoistaTämän keskustelun jälkeen minua jäi askarruttamaan se, mistä Waltarin naisviha oli lähtöisin? Jos se oli noin laajaa, ettei teoksissa ystävällisiä naisia esiinny. Oliko viha Waltarissa itsessään (epävarmuus/ennakkoluulot) vai oliko se jonkun naisen/naisten käytöksellään aiheuttamaa?
VastaaPoistaTämän kirjan perusteella tulee vähän se vaikutelma, ettei Waltari arvostanut äitiään kovin korkealle, ainakaan älyllisenä, aikuisena olentona. Tosin en ole lukenut kirjaa vielä kokonaan. Waltarin vanhempien liittohan oli aikoinaan suuri skandaali koska Waltarin isä oli opettaja, joka hullaantui nuoreen oppilaaseensa ja ehkä piti hullaantumistaan ja siitä seurannutta suhdetta+avioliittoa erehdyksenä.
VastaaPoistaWaltarin äiti kuoli Sinuhen kirjoittamisprosessin aikana ja Waltarin vaimo huolehti järjestelyistä, Waltari kävi hautajaisissa vain kääntymässä ja palasi välittömästi maaseuturesidenssiinsä jatkmaan kirjoittamista. Rajala sanoo, että tämä kuvasi Waltarin keskittymiskykyä. Voi olla, mutta minulle antaa aika hyytävän kuvan siitä kuinka poika suhtautui äitiinsä.
VastaaPoistaJaha vai niin, en olekaan huomannut Waltarilla minkäänlaista naisvihaa, pikemminkin päinvastoin , mutta aina sitä oppii uutta. Esimerkiksi Elina Vaara käsittääkseeni kyllä esiintyy Waltarilla tasaveroisena nuorena nerona kirjallisessa nuoruuden ystäväpiirissä.
VastaaPoistaJaa niin Tarmo Manni toimi kyllä Waltarin autonkuljettajanakin, mutta tuskin siitä kannattaa vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
VastaaPoistaKai
Niin, siis Waltarilla oli romanssi Vaaran kanssa. Waltari oli ihastunut Vaaraan, mutta ei missään esitetä että hän olisi ollut jotenkin kiinnostunut Vaaran ajatuksista. Miehille kun on hyvinkin mahdollista tulenpalavasti rakastua naiseen jonka ajatuksista hän ei kuitenkaan ole lainkaan kiinnostunut.
VastaaPoistaLähinnä tulin testailemaan, onnistuuko kommentoiminen tämänmuotoiseen Bloggerin kommenttilaatikkoon, kun rupesin epäilemään jonkinlaista teknistä ongelmaa.
VastaaPoistaMutta siis joo, Waltarin naisvihasta. Olen lukenut Sinuhen ja joitakin hänen nuoruudenteoksiaan. Mielestäni niissä Waltari kuvailee itsensä kanssa eksyksissä olevia miehiä, jotka haikailevat väärien naisten perään ja usein huomaavat liian myöhään tämän. Sinuhe esimerkiksi oli niin pahasti Nefer-Nefer-Neferin lumoissa, ettei huomannut uskollisen palvelijansa pyyteetöntä rakkautta ennen kuin tämä (muistaakseni) teki kuolemaa. ... Piti tarkistaa Wikipediasta juoni, kun alkoi tuntua siltä, että yksityiskohdat eivät pidä paikkansa. Siis Sinuhen suuri rakkaus oli Merit, kapakoitsija.
Sain kommentointiongelman ratkaistua, joten voin jatkaa Waltarin naissuhteilla spekuloimista:
VastaaPoistaTuollaisia virheitä (rakastuvat vääriin ihmisiin) ihmiset tekevät aika yleisesti niin kirjallisuudessa kuin oikeassakin elämässä, niin naiset kuin miehetkin, eikä se mielestäni kerro välttämättä nais- tai miesvihamielisyydestä. En olekaan pitänyt Waltaria erityisemmin naisvihamielisenä kirjailijana.
Eri asia sitten on, millaisia kirjailijat (Waltarikin) ovat oikeassa elämässään. Hienoimmankin taiteilijauran takaa saattaa nimittäin löytyä pikkusieluisuutta ja muuta roinaa. Waltarihan oli käsittääkseni alkoholisti, mikä mielestäni kuvastaa jonkinlaista itsekeskeisyyttä.
Mitä sitten taas tulee Rajalan teoksiin, niin en ole lukenut. Valitsen kirjoja luettavaksi vaistonvaraisesti ja vaistoni sanovat, että Rajalasta minun kannattaa pitää näppini erossa.
Celia, saattaa olla että naisviha hiukan vanhemmiten laantui, mutta kyllä se koko tuotantoa ajatellen aika ilmeistä oli. Ei se tietysti minään naisten tappamisena ja kiduttamisena ilmentynyt, vaan siinä millaisia naisrooleja hän kirjoihinsa kirjoitti ja oli kirjoittamatta. Kuten tuolla aikaisemmin jossain jo sanoin, naiset olivat kyllä Waltarille tärkeitä, hän halusi lumoutua heidän kauneudestaan, mutta ei selvästikään heidän ajatuksistaan. Seksi tuotti sankarille aina kirveleviä nöyryytyksiä ja pettymyksiä. Waltarin seksuaalinäkemys tuntuu olevan sellainen, että miehet edustavat henkeä ja sen jaloja pyrkimyksiä, naiset ruumista ja ruumiin himoja ja kykenevät ruumiillaan vetämään jalouteen pyrkivät miehet lokaan. Minusta tämä on aika naisvihainen tulkinta, joskin tietenkin hyvin tuttu meille koska olemme eläneet sen keskellä, sen nimiinhän valtakirkkokin on käytännössä vannonut.
VastaaPoistaMinusta Unio mystica kannattaa lukea jo senkin vuoksi, että tästä saa kokonaisnäkemyksen paitsi Waltarin tuotannosta, myös suomalaisesta kulttuurielämästä.
Minulle Waltarin naisviha on ollut kuin isku vasten kasvoja. Nautin hänen tavastaan kirjoittaa, mutta naiskuvauksensa vieroksuttavat minua. Aikoinaan Waltarin kuolema harmitti kovasti. Olisin kovasti halunnut kysyä häneltä syytä naisvihaan. Olisin kysynyt myös, miksi hän vihasi kissoja.
VastaaPoistaKaikki Waltarin naishahmot eivät ole Nefer-Nefer-Neferin tyyppisiä ilkeitä viettelijättäriä. Merit on hyvin realistinen nainen. Lisäksi Waltarilla on Minea (Sinuhe) ja Barbara (Mikael Karvajalka), jotka ovat pyhimyksiä, idealisoituja naisia. Anna Notaras (Johannes Angelos) on Meritin tavoin kokonaisvaltaisesti kuvattu nainen. Ei pelkästään viettelijätär, ei pelkästään pyhimys.
Päivi, sama minulla, nautin Waltarin kirjoitustyylistä.
VastaaPoistaMinulle nyt koko kirjan luettuani jäi hyvin nahkea olo Waltarin avioliitosta, vaikka Rajala kuvaa ihannoiden vaimon pitkäpinnaisuutta. Alusta alkaen tämä rakkaustarina oli minusta puistattava.