maanantai 10. elokuuta 2009

Vuorovaikutusta

Eilen junassa kuuntelin vierestä tällaisen puhelinkeskustelun, toisen osapuolen repliikit voi vain arvata:


-Moi, mä olen nyt sitten tulossa, juna lähti just Hämeenlinnan asemalta.
-***
-No ei ole mun vika.
-***
-No ei saatana ole mun vika!
-***
-Hei, vähän iloisempaa ääntä nyt kun vaimo on tulossa kotiin!
-***
-No vittu, pakkaa sitten kamas ja häivy!

Share/Bookmark

10 kommenttia:

  1. Raakaa on rakkaus välillä. Millainen keskustelu onkaan käynyt kun vaimo on lähtenyt minne sitten onkin lähtenyt?
    Ja millä mielellä olikaan vaimo puhelimen sulkiessaan. Kyyneleitä silmissä, äänessä?

    VastaaPoista
  2. Kyllä nainen aika masentuneelta vaikutti. Vaihdoin hänen kanssaan muutaman sanan, kun vaihdoimme junaa Tampereella.

    VastaaPoista
  3. Olen käynyt aikoinaan kursseillasi ja on ollut mukavaa. Kiitos.

    Haluaisin myös että kävisit tuomitsemassa blogini sillä kirjoitan kovin sanoin kaikesta mihin eivät rahkeeni riittäisi ellen toimisi virtuaalisesti. Kirjoitan runoja blogilta piilossa, nurkan takana. Niitä on julkaistu eri foorumeissa mutta olen huomannut, että kun niitä pitää mitättöminä alkaa saada aikaan jotain. Näin siis minulla.

    VastaaPoista
  4. Ilmeisesti osoite unohtui. http://kasviutarina.blogspot.com

    VastaaPoista
  5. No onpas jännää, myt pitääkin alkaa miettiä hmmm.

    Niin ymmärsin tuon kommenttisi niin, että jos pystyy luopumaan suorituspaineista, saa jotain aikaiseksikin. Olen samaa mieltä. Ainakin kova yrittäminen ja kunnianhimo monta kertaa puuduttaa kirjoittamisen.

    Täytyy tutkailla blogiasi ajan kanssa. Kiitos linkistä!

    VastaaPoista
  6. Mitä tulee puhelinrepliikkeihin, niin tuollaista kuulee lähes joka päivä, jos liikkeellä on. Mietin miksi ihmiset puhuvat läheisille niin rumasti eivätkä vähääkään häpeile kuulijoita.

    Sylvi

    VastaaPoista
  7. Kai sitä läheisille puhutaan rumasti koska kaikki vieraskoreus on haihtunut, mutta se on tosiaan ihmeellistä, ettei sitä lainkaan pyritä salailemaan jos ollaan ihmisten ilmoilla. Ehkä puhelimeen puhuminen luo jonkinlaisen illusorisen yksityisyyden sfäärin julkiseen tilaan.

    VastaaPoista
  8. Älä kailota -kampanja oli minusta loistava. Muistan yhden piinallisen bussimatkan jossa noin parikymppinen tyttönen kävi edellisen illan dokaamisia läpi ja puistattavien yksityisasioiden riepomisen välillä kiljaisi aina että "siis LOL...siis hei niinku LOL"
    *puistattelee vieläkin*

    VastaaPoista
  9. Se on niin kuin joutuis vasten tahtoaan olemaan juopuneiden seurassa selvinpän.

    VastaaPoista
  10. Niin, juoppojen seurassa selvin päin istuminen on kyllä aika karmaiseva kohtalo.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!