Eilen tuli käväistyä katsomassa Pyhän Olavin kirkon maalaukset tuoreeltaan puoli neljän aikoihin, heti kun kutsuvierasnäytäntö oli päättynyt.
Minuun Osmo Rauhalan maalaukset vetoavat jollakin hyvin syvällä tavalla, osuvat siihen mikä on selittämätöntä ja mihin etsin kontaktia, vaikka se levottomalle ihmiselle onkin hyvin vaikeaa. Näppäilin alkeellisella kamerallani muutaman kuvan, ihmistungoksessa ei huvittanut viipyä kovin pitkään. Mehän asumme kesät tämän kirkon vieressä, joten kaipa meillä on aikaa näihin maalauksiin syventyä myöhemminkin.
Ihailen Kuutti Lavosen ekspressiivisiä kuvia, vai ovatko ne ekspressiivisiä. Kuten huomaatte, en tiedä mitään taiteesta. Mutta ne eivät vaikuta alitajuntaani. Tietoinen tajuntani ihailee niitä, mutta syvempi kerros minussa uinuu niiden äärellä. Kerron tämän vain henkilökohtaisena kokemuksena, enkä väitä mitään teosten ansioista. Kirkko kaikkineen on mielestäni käsittämättömän upea. Alttari keskittyy paratiisiin, lehtereillä esitetään kärsimystietä.
Juhlassa oli ollut paljon väkeä. Kirkon ovella oli laput kutsuvieraita varten. Rahvaalle oli penkkejä ulkosalla. Sisällä oli vielä varattu laput paikallaan, että silmäätekevät varmasti pääsivät parhaille paikoille. Mietin miten käheetä olisi, jos kirkko pystyisi joskus järjestämään juhlat niin, että se voisi unohtaa yhteiskunnalliset arvojärjestykset. Siitä tulisi sillä tavalla jotenkin uskottavampi sanomansa suhteen.
Tekstit
Jaa, kirkko taitaa olla huomattavasti joustamattomampi kuin Nasaretin mies itse oli. Vuosisadan alussa kyläkirkon parhaat penkit oli jaettu herrasväelle ja rahvas sai seistä takana,jos oli tilaa. Eipä tuo(kaan) taida olla mihinkään muuttunut.
VastaaPoistaSinä kerkesit sinne ihan tuoreltaan. Suunnitteilla on reissu sinne syyskuussa.
VastaaPoistaTotta. Ylintä ja alinta kuvaa voisin tuijotella miten kauan vaan ja miettiä syntyjä syviä. Keskimmäisen kuvan maalaukset vilkaisen ja käännän katseeni pois. Tuo turkoosinsininen väri on mahtava!
VastaaPoistaVoi miten inspiroivalta Tyrvään kirkko näytti uutisvälähdyksissä! Ne Kuutti Lavosen kuvat ovat aivan mahtavia - ollakseni kliseinen - mutta kun ne siis ovat järisyttäviä siinä vihreän kehyksen sisällä. Minulla on aika lyhyt matka tästä Tyrväälle, joten aion käydä siellä itse paikan päällä vaikka kuvailemassa, jos se on sallittua.
VastaaPoistaItselläni on Kuutti Lavosen kuvittama Leinon Helkavirsiä, ja Lavosen siveltimenjälki ja värien käyttö on aivan omaa luokkaansa.
Eipä paljon ole varmaan muutosta parempaan Reine.
VastaaPoistaNiina, kannattaa kyllä käydä.
Riitta, minustakin tuo turkoosi on ihana, ja sopii hienosti puun väriin.
Kyllä se on inspiroiva Iines. En väitä vastaan mitä Kuutti Lavosen siveltimen jälkeen tulee. Näissä kuvissa on hienosti käytetty myös valutettua maalia. Itselle vaan noi Rauhalan jutut vaikuttavat niin paljon syvemmin.
Minäkin muistan ensimmäisen kohtaamiseni Rauhalan maalausten kanssa jossain helsinkiläisessä galleriassa. Olin ollut juuri katsomassa Teemu Mäen levottomia kuvia (joista kyllä tietyssä mielentilassa pidän), ja sitten äkkiä siinä edessä oli Rauhalan yksinkertaisia ja levollisia kauriita, jotka tuntuivat pompahtavan jostain kauempaa, syvemmältä - jos täällä vielä sopii olettaa mieleen syvyyttä, kun se ei enää ole niin muodikasta. Niissä ikään kuin ei ollut mitään tulkittavaa. Ne vain tulivat jostain ja olivat itsestäänselvästi vavahduttavia.
VastaaPoistaMyöhemmin, kun minulle selvisi Rauhalan ikä, yllätyin hänen nuoruudestaan. Jostain syystä oletin, että sellaisia eläimiä voi maalata vain vanha ihminen.
Levosen ja Rauhalan kuvat sopivat hyvin keskiaikaiseen kirkkoon ja ne ovat samassa asemassa kuin aikanaan kirkon seinämaalaukset herättämässä kirkkokansaa ymmärtämään. Pyhiinvaelluskohde Sastamalasta tulee, joten voit alkaa pitää kestikievaria vaeltajille.
VastaaPoistaNo joo, tungosta on harvoin, yleensä jouluna ja konfirmaatiopyhinä.
VastaaPoistaRaamatussa on Jaakobin kirjeessä aika elävä kuvaus siitä, miten alkuseurakunnan syntisäkit luontaisesti suhtautuivat rikkaisiin, miten köyhiin. Jaakob myös esitti kriittisiä näkökohtia. Siinä saattaa olla todellinen syy siihen, miksi kirkostamme löytyy Jaakobin vieroksujia. Mutta jos Jaakob sysitään syrjään, jää siltimelkoinen lauma Vanhan testamentin profeettoja, jotka varmaankin esittäisivät samantyyppisiä kysymyksiö kuin sinä näiden kutsuvierasasioiden suhteen.
Minusta oli koskettavaa käydä rippijuhlassa, jossa varattu lappu koski nuoria ja pappi sanoi "muille": ottakaa muualta oma paikkanne. Sen ymmärrän, koska meidät kuitenkin tuotiin toistemme yhteyteen.
VastaaPoistaMutta.
Taiteessa ja taiteen tekemisessä/vastaanottajissa/tekijöissä tuo lause tarkoittaa poissulkemista. "Rahvaan" työntämisenä pois, sen aliarvoiseksi tekemisenä, eikä sen kunnioittamisena että olisimme jumalan silmien alla kaikki tasavertaisia.
Puhut oikeasta asiasta.
Mummo, Rauhala kai jo nuorena poikana jonkin mystisen elämyksen kautta ymmärsi mistä maailmankaikkeudessa on kysymys, eikä hänen ole sen jälkeen tarvinnut asiaa pähkäillä. Ajattelen, että se ehkä näkyy noissa töissä. Minusta mielen syvyys on alati ajankohtainen ja moderni asia.
VastaaPoistaSalme, eipä näytä siltä, että pyhiinvaellus ulottuisi meille asti.
Kirsi, kyllä se silmäätekevien palvonta aika jännässä ristiriidassa on Raamatun sanoman kanssa. Mutta kirkko on kyllä aina osannut sen taidon, että puhutaan yhtä ja tehdään toista. Ja miksipä ei osaisi, kun kerran ihmisiä ollaan.
Niinpä Hirlii. Ei kai sitä tasavertaisuutta voi ilmentää millään muulla tavalla kuin kohtelemalla ihmisiä tasavertaisesti. Jos ihmisiä ei kohdella tasavertaisesti, niin minun mielestäni se tarkoittaa, ettei heidän tasavertaisuuteensa todellisuudessa uskota.
Minä myös toivosin, että ainakin näissä niissä tiloissa, jotka tätä tarkoitusta varten on tehty todella ryhdyttäisiin tuota "jumalan silmien alla" toimintaa myös toteuttamaan.
VastaaPoistaLuulen, että se on aika monenkin toive, Hirlii.
VastaaPoistaTämä tasa-arvoisuuden puuttuminen kirkossa on hiertänyt minuakin. Kirjoittelin siitä joskus otsikolla Luokittelu jatkuu http://muukala.blogspot.com/2007/11/luokittelu-jatkuu.html
VastaaPoistaOn kai eri asia osoittaa kunnioitusta vaikkapa esimiehelle tämän roolin takia työyhteisössä kuin olettaa, että jossain asemassa on aina etuoikeutettu parhaille paikoille.
Minä katselin uutisista noita maalauksia, mutta jostain syystä ne eivät tavoittaneet minua. Minusta ne näyttivät jotenkin väärään paikkaan eksyneiltä eikä tullut puhutelluksi tulemisen tunnetta. Voi tosin hyvinkin olla, että kokisin ne ihan toisin, jos olisin itse kirkossa enkä telkkarista.
VastaaPoistaNoista kirkon istumajärjestyksistä tuli mieleen, että Joensuun paikallislehdissä kirjoiteltiin joskus -90-luvun alussa siitä, että paikallisessa City-seurakunnassa käy enimmäkseen koulutettua ja ns. hyväosaista väkeä. Muistan jonkun vastanneen lehtikirjoitukseen, että pitäähän heilläkin joku paikka olla, kun tarvitsevat Jumalaa siinä missä muutkin ja kaikki toiset seurakunnat suuntaavat sanomansa "köyhille ja kärsiville", mutta kukaan ei osoita lohdutuksensanojaan niille, joiden asiat ovat maallisessa mielessä paremmin.
Enpä tiedä, lieköhän ollut totta tuo mitä City-seurakunnan aktiiviporukan hyväosaisuudesta väitettiin.
Niin no, perinteisesti on kai ajateltu, että ne joilla on asiat maallisessa mielessä hyvin, eivät paljon sitä sanomaa edes kaipaisi. Jännää että Joensuussa kaivattiin:-)
VastaaPoistaEhkä se seurakunnissakin niin, että sanankuulijoiksi kertyy niitä, joille puheet on suunnattu. Jospa ne muut tuntevat itsensä jotenkin vääränlaisiksi ja lähtevät sanankuulosta pois. ;)
VastaaPoistaVoisin kyllä kuvitella, että vaikkapa masentunut hyvätuloinen esimiesasemaas oleva isokenkäinen hakisi lohtua seurakunnasta, mutta tuntisi olevansa "sanomasta syrjäytetty", jos saarnastuolista tulisi sunnuntai toisensa jälkeen tuutin täydeltä puhetta siitä, kuinka "Jumala rakastaa köyhiä, sorrettuja ja syrjäytyneitä".
Ja rikkaista ei sanottaisi halaistua sanaa! Ei ainakaan muussa roolissa kuin niinä ihmisinä, joiden kuuluu antaa omastaan niille vähäosaisemmille.
Pitäisikö tässä nyt tosiaan ryhtyä tuntemaan erityistä myötätuntoa masentuneita isokenkäisiä kohtaan...
VastaaPoistaOuto saarna se olisi, jos kirkossa saarnattaisiin Jumalan rakastavan rikkaita! Moni varmaan loukkaantuisi verisesti sellaisista puheista.
VastaaPoistaMutta eikös se alkuperäinen sanoma kuitenkin mennyt jotenkin niin, että kaikki kelpaavat varallisuuteen katsomatta. Että josko sitten kumminkin kelpais niin rikkaat, keskituloiset kuin köyhätkin. Et raha ei ratkaisisi, vaan ihan muut jutut.
Mutta ei minun ollut tarkoitus rikkaiden puolestapuhuja olla. Lähinnä pikemminkin sen, että olisihan se suotavaa, jos kirkko osaisi kohdata kaikenlaiset sanankuulijansa.
Mutta sellaista puhujaa, joka tuohon pystyy, ei ihmiskunnasta löydy - kun yhtä ihmisryhmää kutsuu sisään vakuuttamalla jonkin asian sopivan juuri heille, tulee samalla sulkeneeksi jotain toista ryhmää ulos, koska he kokevat, ettei tää nyt sitten ookkaan meitä varten.
Saarnathan ovat symbolisia näissä merkityksissä, eivätkö olekin? Rikashan voi tuntea itsensä köyhäksi monintavoin ja köyhä taasen rikkaaksi.
VastaaPoistaLohtua kaipaa aika moni, minun on vaikea (mahdotonta melkein) uskoa oikein tuohon että varakkaita ihmisiä jotenkin seurakunnissa tai kirkon piirissä jotenkin syrjittäisiin. Sanakuuleminen on vähän kuulijastakin kiinni.
Olen viime aikoina ajatellut sitäkin, että kirkkohan on pyrkinyt järjestämään kaikenlaisia erityismessuja erilaisille ihmisryhmille, mutta onko sekin eräs eristämisen muoto tuo "erityisryhmäläisyys".
Aika usein se erityisryhmäläisyys on käsittääkseni noussut ihmisten omista tarpeista, mutta käsittääkseni tällainen lohkoutumisajattelu on kyllä kirkon perusidean vastaista suorastaan. Mutta kun ihmisiä ollaan jne.
VastaaPoistaTuota, pitäisikö tätä sanoa, mutta kun lehtien mukaan ainakin osa kutsuvieraista, istumassa varatuilla paikoilla edessä saarnatuolin luona, olivat juuri niitä talkoolaisia, jotka olivat olleet mukana erilaisissa projekteissa kirkon rakentamisessa. Luulenpa, että he ovat ihan tavallista rahvasta.
VastaaPoistaSatakunnan Kansassa haastateltiin mm 98-vuotiasta paanutalkoolaista miestä, joka oli mm kiivennyt naulaamaan katolle "neljään mieheen" viimeiset paanut kiinni.
Paikalliset tietysti tietävät paremmin, keitä sinne oli kutsuttu.
Upeita työt olivat jo kuvien perusteella. Kirkossa olin käynyt jo muutama vuosi sitten, joten sen tunnelman tiedän. Minullekin Rauhalan kuvien symboliikka ja kauneus purivat. Luomiskertomus, Jumalan silmä ja DNA samassa kuvassa...
No talkoolaiset olivat kyllä kutsuvierasstatuksensa ansainneet, kieltämättä.
VastaaPoistaHuomasin Hesarista ison jutun noista kirkon maalauksista. Tekisi itsekin mieli käydä paikan päällä, sen verran mielenkiintoisilta maalaukset näyttävät.
VastaaPoistaSuosittelen Ofelia.
VastaaPoista1600-luvun saarnatuolien fanina olin kuvista tirkistelevinäni, että saarnatuolissa oli kuvioita, jotka muistuttivat ns. lohikäärmekoulukunnan puuleikkauksia. Se oli satakuntalainen tyylisuunta - perinteessä kiinni siis.
VastaaPoistaNäin Hämeenlinnassa syksyllä Lavosen näyttelyn ja oikeastaan ensimmäistä kertaa kuvien sanoma kolahti, kärsimyksen kuvia. Tyrvään kirkko on minusta muuten kauneimmin maisemaansa sijoittuva kirkko, missä olen käynyt, nousee komeasti vainioiden keskeltä ja järven taustaa vasten.
Aijaa, tosiaan 1600 luvun saarnatuolejakin voi fanittaa. Kiitos tästä inspiroivasta tiedosta Sokea kana. Ja siis täsmälleen samaa mieltä Tyrvään kirkosta maisemassa.
VastaaPoista