tiistai 17. marraskuuta 2009

Noloa kaaosta kuuluu, kiitos vaan

Scifinovellini Paruusia on ilmestynyt uusimmassa Portissa 3/2009. Lehti ilmestyi kai jo muutama viikko sitten, mutta minä huomasin asian vasta viime viikolla Facebookissa. Tilasin lehteä itselleni muutaman kappaleen, tänään ne tulivatkin, mutta en uskalla lukea novelliani. Ehkä se johtuu siitä, että Facebookissa novellini kerrottiin edustavan harvinaista uskontoscifiä, jota vain harvat uskaltavat kirjoittaa. On tietysti hienoa kun on tullut tehneeksi jotain niin rohkeaa kuin uskontoscifiä, mutta koska en oikeasti ole rohkea, katsoin vain nopeasti miten novelli oli kuvitettu, sitten piilotin lehdet ja tulin tänne yläkertaan punastelemaan.

Nyt pitäisi jatkaa puurtamista käsikirjoituksen parissa. Kerroin sunnuntaina mallinani toimivalle ihmiselle, että hän on nyt alkanut seikkailla käsikirjoitukssani. Sanoin, että jos hänellä on jotain sitä vastaan, hänen kannattaisi ilmaista mielipiteensä nyt heti. Hän vastasi kertomalla erään ihan uskomattoman jutun omasta elämästään. Se vinksautti koko kässärin taas kerran ihan nurin niskoin. Mietin miksi kirjoitusprosessini muuttuvat kirja kirjalta yhä kaoottisemmiksi.


***
Lisäys:

Ei voi olla totta! Huomasin että olen lähettänyt Porttiin väärän version novellistani! Kauheaa. Ei olisi kannattanut lukea sitä juttua. Vain minä voin tehdä jotain näin typerää.

Share/Bookmark

8 kommenttia:

  1. Ihailtavaa. Tuo, että kysyt.

    Lapsuuden pulkkamäkikaverin isä ei kysellyt mitään, vaikka hänen eräässä varhaisemmassa teoksessaan vilahtavat vanhempani, isäni lähinnä. Ja on siellä muitakin lapsuudenperheeni perhetuttavia. Ei siitä tosin kukaan ollut muistaakseni mitenkään närkästynyt, pikemminkin päinvastoin. Kuvataiteilijoiden sen sijaan on vähän pakko kysyä: istusitko siinä vähän aikaa, noin juuri. Ja malli kyllä tietää miksi hän siinä istuu.

    Kaaoksestasi: ovathan ne nyt tähän asti kuitenkin järjestyneet teoksiksi. Että se on kai vähän välttämätöntä, se kaaos, uuden järjestyksen kannalta ainakin.

    Tuttu tunne tällä hetkellä, vaikka liittyykin nyt muihin elämänprosesseihin.

    VastaaPoista
  2. Niin Hirlii, mut kun siis noi kaaokset on nykyään paljon pahempia kuin joskus aikaisemmin. Että ei siitä oikein voi mitään johtopäätöksiä vetää jos ne kaaokset ovat ennen järjestyneet.

    Niin en minäkään yleensä lupia kysele, mutta tää oli nyt sellainen tapaus, että piti kysyä.

    VastaaPoista
  3. En tiedä kyllä itsekään, juuri nyt, että mihinkä järjestykseen tämä tästä menee. Jotain tulee kumminkin.

    Tuli vaan mieleen, että jos se menisi. Johonkin, vaikka järjestykseen.

    VastaaPoista
  4. Uskontoscifiä? Kuulostaa hienolta ja kiinnostavalta! Luulen jo nyt, että rakastan uskontoscifiä;) Hankin luettavaksi.

    VastaaPoista
  5. Ei tarvitse punastella uskontoscifiä, sitä on olemassa. Hyppysiini osui juuri Hal Duncanin kirja "Vellum", joka on sitä itseään, ja "Tähtivaeltaja" kovasti kehui.

    Pitänee hankkia "Portti", vaikuttaa kiinnostavalta.

    VastaaPoista
  6. Kiitos vinkistä Mette, pistetään Duncan korvan taakse.

    Toivottavasti vastaa odotuksia, Tirlittan:-)

    Kyllä se varmaan johonkin järjestykseen menee Hirlii. Toivottavasti hyvään.

    VastaaPoista
  7. Jokainen kirjoitusprosessi on erilainen, en ole koskaan työstänyt kahta tekstiä samalla kaavalla. Mitä enemmän kirjoittaa sitä enemmän ymmärtää (tai luulee ymmärtävänsä) yhtä kaikki, se että aivot hallitsevat paremmin perusasiat, jättää enemmän tilaa pähkäillä vaihtoehtojen välillä, tai kuten omalla kohdallani, aivoihini välähtää jotain, joka herättää kysymyksen jota lähden avaamaan ja löydän itseni aivan erinäköisestä tarinasta kuin johon astuin.

    VastaaPoista
  8. Uskontoscifi kuulostaa hurjan mielenkiintoiselta! Täytyy yrittää pyydystää lehti jostakin!

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!