tiistai 3. tammikuuta 2012

Hiphei ja serotoniinit pintaan

Kaikesta valituksesta huolimatta pitää myöntää, että kulttuuripääkaupunkivuosi on osaltaan elättänyt minua ja jopa huolehtinut vanhuudestani maksamalla eläkemaksujani. Tätä kulttuuripääkaupunkivouhotusta onkin elämässäni ollut runsaat kaksi vuotta, asian vatkaaminen alkoi jo syyspuolella 2009.

Vaan nyt se on ohi. Yhteiskunnan syöttyrin on ryhdyttävä lypsämään elantoa muualta. Ensimmäisenä on edessä Taiteen keskustoimikunnan kirjastoapurahojen anominen. Tämä on ollut sikäli loistokas kausi, että Reetta ja linnan vangit oli viime vuonna Lukuvarkaus -ehdokkaana ja Eksyneet näkevät unia siis kisaa tänä vuonna Lydecken-palkinnosta. Mahtavaa, että saan mainita ehdokkuudet hakemuksessani.

Kulttuuripääkaupunkivuoden ansiota oli sekin, että pääsin mukaan lastenkirjallisuusantologiaan, joka käännettiin venäjäksi. Nyt saan olla mukana, kun projekti jatkuu ja venäläisten lastenkirjailijoiden teksteistä käännetään antologia suomeksi. Olen luvannut auttaa tekstien toimittamisessa.

Olen myös suunnitellut, että voisin koota pienen porukan, jonka kanssa voisin järjestää kirjoittajatreffeja Natalie Goldbergin hengessä. Haluaisin kokeilla treenikirjoittamista yhdessä muiden kanssa ja katsoa lähtisikö sillä tavalla liikkeelle jotain uutta. Haaveilen kokoontumisista jonkin kahvilan rauhallisessa sivuhuoneessa kofeiinittoman lattelasin ääressä.





Share/Bookmark

13 kommenttia:

  1. Kirjoittajatreffit ovat loistava idea! Olisipa mukava joskus todella päästä sellaisille. Mikä sen ihanampaa kuin kirjoitteleminen kaikessa rauhassa kaltaistensa seurassa...

    huokailee Palin Zon

    VastaaPoista
  2. Voi kun pääsisi kirjoitustreffeille mukaan, mutta ei taida päästä. Kirjoitustaito on ehtynyt. Vaikutat vaihteeksi niin energiseltä, että saat tartuettua muutkin luovaan työhön. Jokos teit julkaisun valmiiksi?
    Sain tehtyä apurahaselvityksen, hoidin talousasioita tekemällä riskisijoituksen, maksoin laskuja, käännyin Kelan puoleen, vein kirjat kirjastoon, kävin tiputtamassa postiluukusta kuvalevykkeen, postitin uuden vuoden tervehdyksiä, olin hermostunut ja nyt huojentunut. Huomenna puoli päivä vapaata, ai niin, poliisille ja vakuutusyhtiöön pitää mennä, muistaa Salme.

    VastaaPoista
  3. Tämähän sopii! Olisi ihanaa kirjoitella ja keskustella samanhenkisessä seurassa. (Nykyään lähinnä kudon enkä seurustele lainkaan)
    Ymmärsinkö oikein, että olet Turussa?

    VastaaPoista
  4. Uu jee..mäkin haen tuota apurahaa. Toivottavasti tipahtelisi pikkuhiljaa jostain tuutista. Harmi kun en täältä käsin pääse kirjoittajatreffeille. Ellet tuo porukkaa tänne ;)

    VastaaPoista
  5. Helmi-Maaria, toivottavasti onnaa apurahan kanssa:-)

    Hei Juuli, ymmärsit oikein, Turussa ollaan:-)

    Huhhuh Salme, enpä ihmettele ettet tuon keskellä enää viitsi paljon kirjoittamista harrastaa.

    Palin Zon, ainakin jos kaikki menee hyvin, niin kirjoittaminen porukassa on kivaa.

    VastaaPoista
  6. Kiva nähdä sut noin hyvällä tuulella :) Ja sullahan tosiaan on paljon ilon aiheita!
    Mutta varo, hilpeys vie äkkiä koko käden.. ;)

    VastaaPoista
  7. Anu, veisikin koko käden:-)

    No niinpä, Marika:-)

    VastaaPoista
  8. Kirjoitustreenit ovat kiva juttu. Täällä Treella meillä on kirjailijoiden treenikirjoitusporukka, joka kokoontuu kerran kuussa. Pari vuotta on jo ylläpidetty, ja kyllä sieltä aina energiaa saaneena palaa kotiin. Suosittelen siis.

    VastaaPoista
  9. Hei! Kyselenpä tässä, että kuinka monta ykkösrivivälillä kirjoitettua A4-sivua noin niin kuin suurinpiirtein on riittävä lasten-/nuortenkirjaksi?

    VastaaPoista
  10. Hauska kuulla Anneli. Nyt sain taas lisäpuhtia.

    Hei anonyymi, itsellä juuri editoinnissa ensi kevään nuortenkirja 22 000 sanaa, 140000 merkkiä. Se oli 1,5 rivivälillä ja 12 fontilla ehkä joku 100 liuskaa, mitäköhän se olisi ollut ykkösen rivivälillä, 65? Lyhyempiäkin kirjoja julkaistaan.

    VastaaPoista
  11. Kirjoittajatreffit, kyllä! Kerro, miten, milloin ja missä. Terv. PRTW

    VastaaPoista
  12. Hei, lasten-/nuortenkirjan pituutta kyselevä: älä lähetä sitä kustantajalle ykkösvälillä kirjoitettuna, se on hankalaa lukea ja siihen on hankala tehdä merkintöjä. Kakkosväliäkin suositellaan (itse käytin sitä) mutta ota nyt ainakin puolitoista riviväliksi.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!