On niin kauhistuttavassa määrin vellottu ihmissuhdeasioissa, että kirjoitan muutaman sanan kirjallisuudesta tähän väliin.
Luin Kajsa Ingermarssonin Keltaisten sitruunojen ravintolan. Sic transit gloria mundi, koska vuonna 2005 tämä oli ollut Ruotsin myydyin romaani, enkä minä ollut huomannut mitään. Suomeksi tämä oli ilmestynyt vuonna 2007, enkä ollut huomannut sitäkään. Savon sanomien kriitikko ei ollut oikein ymmärtänyt teosta: Ingemarssonin kirja on hyvin mekaaninen ja vailla minkäänlaista ironista distanssia. Sekö, että lukija voi tietää näiden ihmisten pinnallisuudesta kaiken, tekee tästä kirjasta niin suositun?
Sain tämän kirjan ystävältä, joka oli hankkinut sen jostain ja kierrättänyt kavereillaan. Hän sanoi, että voisin lukea sen, hänestä se oli kiva. No minä luin ja katso, minustakin se oli kiva. Viihdyin sen parissa mainiosti muutaman uneliaan iltapäivän. Mutta kyllä minäkin kysyn, joskaan en yhtä myrkyttynein mielin kuin Savon sanomien kriitikko, että miksi kirja on niin suosittu. Siis niin suosittu, että se on ollut Ruotsin myydyin kirja. Jos joku teistä tuntee ko. teoksen, niin otan mielelläni vastaan selityksiä.
Ja sitten vielä noista ihmissuhdevellontapostauksista. Niinistöä käsittelevä vaatimaton pikkujuttu pääsi jakoon Facebookissa, ja myös yhdeksi aiheeksi Henri Laasasen blogipostaukseen. Tästä on ollut seurauksena, että blogissani on lappanut väkeä ihan pipona viime päivinä. Tällaisia manooverejä voisi siis järjestää mikäli haluaisi lisää tunnettuutta.
Luin Kajsa Ingermarssonin Keltaisten sitruunojen ravintolan. Sic transit gloria mundi, koska vuonna 2005 tämä oli ollut Ruotsin myydyin romaani, enkä minä ollut huomannut mitään. Suomeksi tämä oli ilmestynyt vuonna 2007, enkä ollut huomannut sitäkään. Savon sanomien kriitikko ei ollut oikein ymmärtänyt teosta: Ingemarssonin kirja on hyvin mekaaninen ja vailla minkäänlaista ironista distanssia. Sekö, että lukija voi tietää näiden ihmisten pinnallisuudesta kaiken, tekee tästä kirjasta niin suositun?
Sain tämän kirjan ystävältä, joka oli hankkinut sen jostain ja kierrättänyt kavereillaan. Hän sanoi, että voisin lukea sen, hänestä se oli kiva. No minä luin ja katso, minustakin se oli kiva. Viihdyin sen parissa mainiosti muutaman uneliaan iltapäivän. Mutta kyllä minäkin kysyn, joskaan en yhtä myrkyttynein mielin kuin Savon sanomien kriitikko, että miksi kirja on niin suosittu. Siis niin suosittu, että se on ollut Ruotsin myydyin kirja. Jos joku teistä tuntee ko. teoksen, niin otan mielelläni vastaan selityksiä.
Ja sitten vielä noista ihmissuhdevellontapostauksista. Niinistöä käsittelevä vaatimaton pikkujuttu pääsi jakoon Facebookissa, ja myös yhdeksi aiheeksi Henri Laasasen blogipostaukseen. Tästä on ollut seurauksena, että blogissani on lappanut väkeä ihan pipona viime päivinä. Tällaisia manooverejä voisi siis järjestää mikäli haluaisi lisää tunnettuutta.
Tekstit
Mä olen lukenut Keltaisten sitruunoiden ravintolan, siitä on kylläkin aikaa, ja olen Savon sanomien kriitikon kanssa samoilla linjoilla. Tykkään laadukkaasta chick litistä, ja muistelen että tämän kansiliepeessä (tai jossain muualla?) kirjaa mainostettiin sanalla "hauska", mutta mä en löytänyt siitä mitään hauskaa. Vai senkö pitäisi olla hauskaa, että heti ensimmäisillä sivuilla päähenkilö yritetään raiskata esimiehensä toimesta, ja koko asia ohitetaan jotenkin olankohautuksella?
VastaaPoistaHahmot oli todella puisevia ja etäisiä, käänteet ennalta-arvattavuudestaan huolimatta jollain tapaa epäuskottavia, tai pitäisikö sanoa epäluonnollisia - niihin oli kerrassaan mahdotonta eläytyä - ja kerronta töksähtelevää. Kriitikon sana "mekaaninen" kuvaa kirjaa mun mielestä hyvin. Vaikka luin tarinan loppuun (ehkä odottaen että se "hauskuus" jossain kohti nousisi esiin), jälkimaku oli lähinnä ihmetys siitä, kenelle tämä kirja on kirjoitettu?
Hmm..haluanko lukea sen vai en, siinäpä pulma. Kirjan nimi on ihana. Sinun postauksesi perusteella voisin sen lukea, mutta anuh:n kommentin ja tuon kritiikin perusteella en..eli ehkä en vain murehdi, että voisinko, vaan päätän sitten, jos se sattuu kohdalle.
VastaaPoistaAhaa, siis kirjan NIMI on ihana, se ei tullut minulle mieleen. Voi se tosiaan olla ihana. Helmi-Maaria, tämä on kyllä sellainen kirja kuin naistenlehti linja-autossa. Kun osuu kohdalle, sen lukee, mutta en tiedä kannattaako välttämättä maita kääntää että saisi käsiinsä.
VastaaPoistaAnu, luit kuitenkin koko kirjan. Vai oletko niitä, jotka lukevat kirjan kuin kirjan loppuun?
Edelleen on vielä vailla vastausta, että miksi kirja on ollut niin suosittu.
Minustakin kirjan nimi on ihana, siksi kirja kiinnosti mutta vähän selailtuani ei niin kiinnostanut että olisin alkanut lukea. Ehkä se on ollut myydyin juuri tuon nimen takia, ostettu vaan ei luettu?
VastaaPoistaT: Pai
"Anu, luit kuitenkin koko kirjan. Vai oletko niitä, jotka lukevat kirjan kuin kirjan loppuun?"
VastaaPoistaEi, kyllä mä tarvittaessa jätän kesken. Tää kirja vaan oli niin kehuttu, että jatkoin loppuun asti odottaen edes JOTAIN mikä oikeuttaisi sen hypetyksen. No, ei sitä koskaan tullut, kirja loppui ja olin edelleen yhtä ymmälläni.
Luettu on, mutta samanlaiset muistikuvat ovat kuin edellämainituilla. En tiedä Ruotsin kirjamarkkinoista sen kummemmin, mutta voisiko olla, että siellä ei hirveästi ole chick-lit -lajityypin edustajia (siihen suuntaan minä tämän lykkäisin, koska se oli kevyt ja pinnallinen. Hauskuus tosin puuttui, mikä taas on chick liteille tyypillistä.) ja siksi se osui johonkin oikeaan hermoon? Mene ja tiedä.
VastaaPoistamullekin kävi juuri noin... Mutta kansikuva oli kaunis ja nimi lupasi jotakin viihdyttävää. Muistaakseni luimme joskus lukupiirissä, vuosia sitten.
VastaaPoistaOlen lukenut kirjan, mutta piti selata kirjapäiväkirjaa, kun mitään ei muistunut mieleen. Olen näemmä ostanut sen, kun oli niin suosittu (hah!) Sitten olen todennut, että ei se niin ihmeellinen ollut, ja olen antanut kirjan edelleen toivoen, että saaja ei palauttaisi.
VastaaPoistaTerveisin Rocky
Samaa mieltä Anun ja Savon Sanomien kanssa. Tylsä teos, ja tunnustan, että en päässyt loppuun asti. Yritin harppoakin, mutta EVVK. Eikös tässä ollut tunkeva äiti mukana kuvioissa, niin ainakin muistelen, ja hän jos kuka teki kirjasta luotaantyöntävän.
VastaaPoistaTuijaL
Minua Keltaiset sitruunat viehättivät, kun pari vuotta sitten sen luin, sen verran, että ostin viime jouluna kirjan antikasta joululahjaksi äidilleni. Olen lukenut jonkun muunkin Ingemarssonilta, siinä oli kirjailijapäähenkilö, ja siitä kirjasta jäi samalla tavalla viehättynyt olo. Mutta nyt kun kysytään, en kyllä tiedä, mikä niissä viehätti.
VastaaPoistaEhkä se on se sekarotuinen yhdistelmä: Ensinnäkin kevyt rakkausromaani, jossa on onnellinen loppu.
Toisekseen sillä tavalla glamoröösi yläluokkaisuus, että se kalliiden tavaroiden ja trendiruokien määrä ärsyttää, muttei niin paljon, että lopettaisi sen vuoksi. Tekeehän sitä vähän mieli tirkistellä juuri tuollaista kallista ja kimaltelevaa naistenlehtielämää. Koska vaikka ravintolan eteen tehtäisiin miten paljon töitä, niin sitä se kuitenkin oli (ellen ihan sekoita siihen toiseen romaaniin).
Ja sitten se, että sillä ei ole rakkausromaani- tai hömppästatusta. Siinä on juuri tarpeeksi muita aineksia, jotta se on tarpeeksi "asiallinen" myös niille "uskottavuuttaan varjeleville lukijoille". Siinäkin mielessä nimi toimii. Se pönkittää salonkikelpoisuutta. Kirja ei tarvitse irtokansia, vaikka sen lukija pitäisi kiinni älykkömaineestaan.
Mutta ei, juonenkäänteet eivät jääneet mieleen, eikä tuo kirja jättänyt sellaista oloa, että olisi muuttunut, kun luki sen. Ja sen sentään tekee moni romaani, jossa ei ole tehty noin kovasti työtä salonkikelpoisuuden saavuttamiseksi.
Jos tuon nimi olisi vaikka "Kirpeänmakeita tunteita keittiössä", ja kansipaperissa suudeltaisiin, niin myynti voisi olla vähäisempää, veikkaisin? Enkä minä olisi ostanut sitä äidilleni.
Eikös se ole juuri niin, että jumalattoman suositut kirjat / elokuvat ja muut ovat juuri niin keskinkertaisia kuin odottaa sopii?
VastaaPoistaSanotaan nyt vaikka ääneen Paulo Coelho. Jos hänen kirjastaan yrittää löytää aidosti omaperäisen tai edes syvällisen ajatuksen, niin on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Mikäs siinä, kyllä köykäistä maailmaan mahtuu; kirjoja kyllä hehkutetaan elämää suuremmiksi.
Ehkä annan väärän todistuksen lähimmäisestäni, kun eka kirja jäi tasan viimeiseksi. Kehitystä on saattanut tapahtua! ;)
Sitruunakirjaa en ole lukenut.
Huomaan, että ko. teos on ollut Suomessakin aika tunnettu, kun näin moni on sen lukenut. En tiedä oliko äiti kovin tungetteleva, mutta kuoli traagisesti. Luulen että Hilli on aika oikeilla jäljillä, jotain naistenlehtityyppistä glamouria tässä on sellaiseen kotoiseen tyyliin. Ihmeelliset teokset voivat pongahtaa myyntimenestyksiksi, se oli ehkä nyt tämän kirjan suurin opetus meikäläiselle.
VastaaPoistaEn minä sitä chick litiksi ajatellut, mutta muuten olen samoilla linjoilla kuin monet täällä kommentoineet.
VastaaPoistaSain sen joskus paketissa, ja luin läpi, koska suomenkielistä lukemista ei yleensä ole liiaksi. Mutta ei tehnyt vaikutusta, en itseasiassa enää kunnolla muista, mitä tapahtui.
Minulta Keltaiset sitruunat jäi kesken alkuunsa, sillä alun raiskausyrityskohtaus oli niin kökkö ja jotenkin halpahintainen ("sokeeraampa nyt lukijat heti alkuun tällaisella limanuljaskalla, mutta pelastan sankarittareni viime hetkellä ja sitten hän ottaa loparit ja perustaa oman ravintolan josta tulee menestys"), että en vain viitsinyt lukea eteenpäin. Maailmassa on niin paljon parempiakin kirjoja, että en halua tuhlata aikaani :).
VastaaPoistaTarvitsin pitkälle junamatkalle jotain kevyttä luettavaa (olin väsynyt), ex tempore-valinta, ja kieltämättä nimi taisi olla se, joka viehätti, (ja liekö intohimoinen suhteeni sitruunoihinkin puoltanut hankintaa.) Lisäksi kiinnosti, että ai jaa, tällainenkin kirjailija on täällä skandinaviassa. Samalla kirjan nimellä jonkun jenkin kirjoittama kirja ei olisi päätynyt matkalukemiseksi.
VastaaPoistaPetyin. Ei napannut mulla, oli tylsä ja jotenkin ärsyttäväkin. Luin varmaan puoleen väliin tai alle. Juonesta en muista enää yhtikäs mitään.
Nyt kun sanotte, niin tosiaan oli hiukan draaman kannalta kummallista, että alussa nainen yritetään raiskata, eikä asiaa kirjassa käsitellä sen kummemmin. Asia vain jää. Tosin näinhän oikeassa elämässäkin käy. Tiedän monta naista, jotka on yritetty raiskata, ja jotka tilanteesta selviydyttyään vain jatkavat eteenpäin, tunnetuista syistä. Mutta että kirjassakin.
VastaaPoistaMyydyin kirja ei siis välttämättä ole paras, eikä pidetyin. Nämä ovat itsestään selvyyksiä tietenkin. Mutta asia mietityttää juuri nyt, koska olen menossa puhumaan tällaisista kysymyksistä.
Vuonna 2005 Suomen myydyin kirja oli Brownin Enkelit ja demonit, kotimaisista jyräsi Remeksen Nimessä ja veressä, kakkosena Hirvisaaren Kruununpuisto. Miksi?
VastaaPoistaMinäkin lukaisin tämän läpi muutama vuosi sitten (ja kyllä, nimen ja kannen tähden poimin kirjastosta mukaan) ja muistan pettyneeni perusteellisesti. Juuri muuta en muistakaan, vaikka edeltävät kommentit palauttivat mieleen raiskausyrityksen. Luin silti loppuun - olihan se helppolukuinen vaikka täysin mitäänsanomaton...
VastaaPoistaToinen ruotsalaisen myyntihitti joka jätti haaleat fiilikset oli muuten Ajattelen sinua kuolemaasi saakka. Tylsää, epäuskottavaa ja pakotetun oloista. Mutta hieno nimi, hieno kansi!
Kirsi, totta, aina voi tietenkin kysyä noin. Mutta ymmärrän Hirvisaaren menestyksen, on huolellinen taustatyö, huolellinen kirjoittaminen, tietty hohdokas romanttinen käsittelytapa. Remeksenkin ymmärrän, on trillerimäisyyttä ja kammottavia juonia jotka voisivat olla totta. Mutta Brownin kohdalla pitää todeta, että siinä en ymmärrä.
VastaaPoistaBooksy, pitää siis ihan tosissaan panostaa kirjan kanteen ja nimeen. Mitenkähän ne siellä Ruotsissa mahtavat Ingermarssoninsa kokea. Siis ovatko suomalaiset jotenkin kriittisempiä?
Minä lopetan blogisi lukemisen, koska julkaiset vain kommentteja, joissa ollaan enemmän tai vähemmän samaa mieltä kuin itse olet. Yököttävää! Haluat herättää keskustelua, mutta täällä suositaan vain kirjailijaystäviäsi ja niitä, jotka luulevat sinun auttavan heitä kirjojensa julkaisemisessa. Sinä et todellisuudessa auta ketään, et edes itseäsi pitkällä juoksulla. Naamiot riisutaan nopeammin kuin uskoisikaan.
VastaaPoistaKorkein odotuksin ostin Keltaisten sitruunoiden ravintolan muutama vuosi sitten Oulu-Pieksämäki matkaa varten. Junamatkasta tuli pitkä...
VastaaPoistaAi... Mutta sitkeästi siis luit kuitenkin...?
VastaaPoistaJuu, luin, ajattelin, että kun on niin menestynyt, niin täytyyhän siinä jotakin olla. Ei ollut. Perillä luin Kirjavarkaan ja paluumatkalle ostin hätäpäissäni kioskilta Reginan suosikkinovelleista kootun pokkarin. Päädyin sitten itsekin kokeilemaan niiden novellien kirjoittamista. Ihan hyvä reissu siis kokonaisuudessaan. :)
VastaaPoistaAi niin Kirjavaras, se onkin vielä lukematta. Ja Reginan suosikkinovelleja, jopas jotakin:-)
VastaaPoista