maanantai 30. tammikuuta 2012

Manuscript markkinoi

Tapasin viikonloppuna ihmisen, jonka keittokirjaa (tai keittokirjoja, kysymys on muistinvaraisesta tiedosta, joten älkää vetäkö minua hirteen) on myyty 400 000 kpl. Siis neljäsataatuhatta. Ja tällainen ihminen tuli MINUN pitämälleni kurssille, jossa kerroin ajatuksiani siitä millä tavoin kirjoittaja voisi löytää kirjoilleen lukijakuntaa. Sanoin hänelle, että ehkä minun pitäisi oikeastaan osallistua HÄNEN kurssilleen.

Mutta pidin kurssin, kun kerran olin luvannut. Porukka oli valveutunutta ja innostunutta. Siellä syntyi loistavia ideoita. Manuscript tekee Porissa hienoa työtä.

Kurssin sisältöä miettiessä tajusin, että yksi suurimmista haasteista on oikeastaan kyetä ITSE  vastustamaan sitä ajatusta, että viime vuonna ilmestynyt kirja on jo vanha. Markkinatalous ympärillämme elää ajatuksesta, että vain uutuuskirjat ovat kiinnostavia. Kirjoittajan ei ehkä kannattaisi mennä samaan halpaan. Jos on monta vuotta nähnyt vaivaa kirjan vuoksi, kannattaisi panostaa sen eteen, että kirja pysyisi hengissä vähän kauemman.

ps. Epäuskoinen anonyymi kävi jättämässä kriittisen kommentin postaukseen liittyen. Näin paljon myydystä kirjan tekijän pitäisi hänen mielestään varmaankin olla jonkinlainen julkkis. Joten liitän tähän nyt linkin verkkokaupan sivuille. Mainitsemastani Kiireisen kokkaajan keittokirjasta näyttäisi olevan menossa 33. painos. 

Share/Bookmark

24 kommenttia:

  1. Anteeksi nyt, Kirsti, mutta joudun suhtautumaan hiukan skeptisesti kertomaasi keittokirjan myyntilukuun. Siis neljäsataatuhatta? Sittenhän kyseinen kirja komeilee melkein jokaisessa suomalaisessa kodissa heti vihkiraamatun vieressä. Onko sinulla se, olitko kuullutkaan? Siis kirjasta jota myyty melkein kuin Kalevalaa, Tuntemaonta sotilasta tai Harry Potteria. Tunsitko tai tiesitkö etukäteen tekijän, joka tuolla kirjamyynnillä on tienannut miljoonan? Osasitko neuvoa, että kannattaisi tehdä toinenkin keittokirja jos ekakin sentään tuolleen kohtuullisesti meni kaupaksi?

    VastaaPoista
  2. Joo, siis tiesin tapauksen ennestään. Kirja on ilmestynyt 1993 ja sen nimi on Kiireisen kokkaajan keittokirja. Meneillään 33. painos.

    VastaaPoista
  3. Samalta tekijältä ovat ilmestyneet myös ainakin Kiireisen Kokkaajan Kekkerikirja sekä Kiireisen Kokkaajan Kevyet Herkut, jotka kaikki löytyvät kirjahyllystäni... Mainittu Kiireisen Kokkaajan Keittokirja on oikein hyvä paitsi että siitä puuttuvat sisällysluettelo ja hakemisto, ainakin minun 2. painoksen kirjastani vuodelta 1994.

    VastaaPoista
  4. Ookoo, vedän hiukan takaisin, en kuitenkaan epäilyäni siitä, että yhtä keittokirjaa olisi myyty 400.000. Olkoonkin 33 painosta, mutta mikään kustantaja ei ota kymmenien tuhansien uusintapainoksia kerralla.

    Vilkaisin tuossa Kustannusyhdistyksen myynnin vuositilastoja. Niitä löytyy netistä kaikki 2000-luvun vuodet. Sinne on päässyt muutama keittokirjakin, mutta ei kyllä yhtään kertomasi tekijän kirjaa, joita näyttää kyllä 2000-luvullakin ilmestyneen useita. Myyntilistoille näyttää pääsevän hiukan yli 10.000 myynnillä.

    Sori nyt vielä, tarkoitus ei ollut nonseleerata sinun postaustasi eikä vähätellä kertomaasi tekijää, menestystä hänelle. Se mikä herätti epäilyn oli tuo esittämäsi 400.000 myyntiluku yhdelle keittokirjalle. Mutta voihan hyvin olla että kyseisen tekijän kaikkia keittokirjoja on yhteensä useiden vuosien aikana myyty tuo määrä.

    VastaaPoista
  5. Maisakaisa, voitko kertoa mikä sai ostamaan tämän kirjan? Kiinnostaa vaan ihan periaatteessa.

    Anonyymi, ehkä sitten on niin että 400 000 oli myyty tekijän kaikkia kirjoja yhteensä. Yhtäkaikki, minusta kiinnostava ilmiö, kun tosiaan ajattelisi että tällaisen ihmisen pitäisi kai olla melkoinen julkkis. Ja siis että jotkut kirjat voivat tosiaan myydä hissuksiin aikamoisia määriä.

    VastaaPoista
  6. Ostin aikanaan Kiireisen kokkaajan Keittokirjan - muistaakseni alennusmyynnistä - koska olen kyökkitumpelo, ja arvelin nopeiden ruokien olevan myös suhteellisen helppoja. En pettynyt. Kekkerikirja kiinnosti, koska tumpeloudestani huolimatta järjestän mielelläni ystäville illanistujaisia, ja siitä löytyi hyviä ideoita. Kevyitä Herkkuja en muistanutkaan omistavani ennen kuin äsken löysin sen hyllystäni. :-)

    Keittokirjat saattavat olla niitä tietokirjoja, jotka kaikkein parhaiten kestävät aikaa! Ehkä sanakirjojen ja kielioppien ohella.

    VastaaPoista
  7. Kirjojen tekijä on selvästikin nero tietämättään.

    VastaaPoista
  8. Kas, tämä kirja, löytyy minunkin hyllystäni (jossa on siis yhteensä kolme keittokirjaa).
    Yksittäisen kirjan myynniksi tuo kyllä kuulostaa epäilyttävän suurelta mutta ehkä niiden kaikkien (muistan nähneeni myynnissä pari kolme muutakin).

    Ja minäkin tämän poimin Kirjatorilta halvalla, kun en juurikaan kokkaa niin tämän ohjeet vaikuttivat olevan sopivalla tasolla :)
    Suomalaisten keittokirjojen klassikko lienee sitten toinen minulla oleva kirja, Kotiruoka (sata vuotta ikää, 85 painosta), mutta kuka osaa nimetä sen kirjoittajat?

    VastaaPoista
  9. Sun kannattaisi ehkä kirjoittaa Kokkikirja jonka nimi olisi: Pappia kyydissä (pappilan hätävara ja sata sakastin salaista herkkua) tai Pelastusrenkaita (kirkollisia munkkirinkilöitä ja muita pelastavia torttuja).

    Heh.

    VastaaPoista
  10. Hdcanis, minullakin on Kotiruoka, mutta en tiedä jaksanko kaivaa esiin nähdäkseni tekijät. Käytän sitä joskus, esim. lipeäkalalaatikko on oiva herkku.

    Kiitos vinkistä anonyymi. Kuulosta aika hmm joo, pitääkin harkita:-)

    VastaaPoista
  11. Kotiruoka, toim. Kaisa Isotalo ja Raija Kuittinen.
    Minulla hyllyssäni 61. täysin uudistettu laitos vuodelta 2001. Kirja ilmestynyt ensimmäisen kerran 1908.

    Lipeäkalalaatikko - hm, kiinnostavaa. :-)

    VastaaPoista
  12. Mulla on käden ulottuvilla Ragni Tennberg ja Rauni Rautiainen, Kotiruoka (Uusi laitos, 23.painos, Otava 1960.)

    Sain kirjan uunituoreena naituna naisena vuonna 1960 - uunituoreelta aviomieheltäni :)

    Näyttää perinpohjin käytetyltä.

    Kirsti, kiitos kerta vielä!

    - Liisa -

    VastaaPoista
  13. Kun katsoin linkin, niin heti meinasin ostaa Kiireisen kokkaajan kekkerikirjan. Minäkin olen kyökkitumpelo ja lasten- ym. juhlat aiheuttavat kauhunväristyksiä.

    VastaaPoista
  14. Heta, sitten vaan kirja tilaukseen, ei ole kalliskaan:-)

    Hei Liisa, pääsit siis läpi. Olipa strateginen lahja uunituoreelta aviomieheltä. Ja myös sana "uunituore" tulee jotenkin tuoreeseen valoon tässä yhteydessä. Ja kiitos itsellesi:-)

    Maisakaisa, tuli tuosta painosluvusta mieleen, että mistähän kirjasta mahtaisi olla vielä useampia painoksia, 61 on aika paljon. Ja lipeäkalalaatikko on huomattavasti parempaa kuin miltä kuulostaa.

    VastaaPoista
  15. Tosin lipeäkalalaatikkoa ei ainakaan sillä nimellä minun Kotiruoka-laitoksestani löytynytkään, lipeäkala uunissa kylläkin.

    VastaaPoista
  16. Painos ehkä selittää. Minun laitokseni on jostain 40-luvulta ja siellä se on. Se on kyllä helppo valmistaa. Riisit keitetään, vuoka voidellaan, riisien joukkoon sekoitetaan keitetyt lipeäkalan jämät, vähän suolaa ja pippuria ja sitten paistetaan uunissa. Päälle vähän korppujauhoa ja tietenkin voinokareita. Siis aivan älyttömän hyvää.

    VastaaPoista
  17. Juu, muutoksia on tullut vuosien varrella ja niitä tekijöitäkin on ollut useampi, mutta tuskin kukaan on sen kuuluisampi.
    Minun on muuten hyvinkin uusi, vuodelta 2009 painos 77 ja tekijät samat kuin Maisakaisan teoksessa.
    Lipeäkalalaatikkoa sietäisi ehkä kokeilla vaikken lipeäkalaan muuten koskekaan...

    VastaaPoista
  18. Tällainen tieto löytyi: J.L.Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ja Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen painosluvut ovat noin 1,1 miljoonaa kpl. Kalevalaa on painettu noin 850 000 kpl.
    Tämä vastauksena Kirstille, joka ihmetteli, ken voittaisi keittokirjan, ken?
    Itselläni on "Pikkujättiläinen" vuodelta 1930, silloin jo kolmannessa painoksessa. Mihin saakka mahtoi elää? Joka tapauksessa kirja on eniten käyttämäni tietoteos. Tänäänkin hain sieltä latinankielisen sitaatin.

    VastaaPoista
  19. Kiitos Vanha Erkki, melkoisia painoslukuja. Kiveä on tullut luettuakin, Ruuneperistä ja Kalevalasta otettu vain muuten vastaan kaikenlaista tuputusta. Tuollaiset vanhat tietoteokset ovat yllättävän monikäyttöisiä ja toimivia. Äidilläni on jokin 20-luvun teos, olisiko Otavan suuri tietosanakirja tms. Sieltä hän aina etsii vastauksen maailman asioihin.

    Hdcanis, eihän se lipeäkala mikään varsinainen herkku ole, mutta perinteen vuoksi kannattaa olla valmis kokeilemaan kaikkea. Ja kuten sanottu, laatikko on maistuvainen.

    VastaaPoista
  20. Jep. Elämme jotenkin oudossa aikakäsityksessä, ikäänkuin aina kaikki uusi olisi parempaa. Itse olen lueskellut 1800-luvun klassikkoja, ne ovat edelleen mestarillisia. C.S.Lewis meni vielä pidemmälle
    http://www.spurgeon.org/~phil/history/ath-inc.htm#ch_0

    VastaaPoista
  21. Lewiksen omatkin kirjat puhuttelevat vuosikymmenestä toiseen.

    VastaaPoista
  22. Minä en todellakaan allekirjoita väitettä, että vuoden vanha kirja olisi vanha :) Luen enemmän hieman vanhempaa kirjallisuutta, harvemmin tartun kirjaan heti julkaisun jälkeen.

    Meidänkin keittiöstä löytyy tuo Kiireisen kokkaajan keittokirja! Ei tosin tule juurikaan käytettyä sitä, sillä siitä ei ole helppo etsiä tiettyä ohjetta. Alussa toki on jaottelu eri tyyppisiin ruokiin ja hakemisto kunkin osion alussa, mutta kaipaisin yhteänäistä hakemistoa.

    VastaaPoista
  23. Onneksi on kaltaisiasi todellisia kirjallisuuden ystäviä Villasukka.

    VastaaPoista
  24. Hih, kiitos arvonimestä Kirsti :) Tässähän saa olla vallan rinta rottingilla ja punastella ;)

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!