lauantai 5. toukokuuta 2012

Olenko haarukkani arvoinen?

Menestys kihahti heti hattuun, pistin äsken rahaa uusiin veitsiin ja haarukoihin. Olen kohta kolmekymmentä vuotta käyttänyt samoja halpoja ja aina kun syön, minua harmittaa että ne ovat niin rumat. No nyt minulla on kauniit haarukat, sellaiset kuin haluan.

Mutta heti tuli myös levottomuus. Onko minulla nyt haarukoitten tasoon sopivat lautaset, vai pitääkö ostaa uudet. Yhtäkkiä edessäni avautuu vaatimusten kenttä. Pöytäliina, kukka-asetelmat, kauniisti taitellut lautasliinat.

Olenko edes kokkina näiden uusien kalliiden haarukoitteni tasoinen?

Olisiko sittenkin pitänyt tyytyä vanhoihin haarukoihin, ne toimivat kuitenkin tehtävässään kohtuullisesti. Niillä sai lapottua ruokaa suuhunsa ja sehän on tärkeintä tietysti. Mitä oikein kuvittelen itsestäni. Miksi en näitäkin rahoja jakanut köyhille tai sijoittanut eläkerahastoon.

Share/Bookmark

14 kommenttia:

  1. No jos et jostain syystä kokkina, niin ainakin itsenäsi olet niiden kauniiden haarukoiden arvoinen. Ehkä on vähän kulunutta sanoa, että A thing of beauty is a joy for ever, mutta niin se vain on.

    VastaaPoista
  2. Raikkaasti asetettu kysymys! Minä en olisi tuota osannut noin ajatella, vaan minua harmittaa, kun ostin uudet, mukahienot, Ristomatti Ratian aterimet, vaikka kukaan ei niitä halua käyttää. Ne ovat kuin johonkin linnaan tehdyt ja hyvin raskaat.Toki näyttävät hyviltä, mutta tässä estetiikan jano vei turhuuden turuille.

    VastaaPoista
  3. Minä menin tänään kauppaan hankkimaan itselleni palloa. Pallon täytyi olla pomppiva, kädessä hyväntuntuinen ja sopiva heittämistarkoitukseen. -Ei mitään suuria vaatimuksia.

    Päädyin ottamaan sen kaikista halvimman (ja rumimman) pallon ja nyt mietin, että olisiko pitänyt ottaakin se pallo, joka silmää olisi miellyttänyt eniten...

    Saa nähdä millainen tunneside tuohon palloon nyt syntyy.

    VastaaPoista
  4. Kyllä nyt kerran 30 vuodessa voi ostaa uudet aterimet :)
    Niin kauan sulla on asiat terveellä pohjalla, kun et vertaile kamojasi naapurin kamoihin ja tee hankintoja sen mukaan, että tommonen pitää saada kun Virtasillakin on - tai mielellään vielä hitusen hienompi versio.

    VastaaPoista
  5. Siitä se alkaa: Työstä alkaa tulla palkkaa ja mukavuutta elämään. Työmies on palkkansa ansainnut, ja kuten 1900-luvun alun naiset lauloivat "Ei leipää vain, vaan myös ruusuja",

    Kirjoittamisen oppaissa sanotaan, että kirjailijankin pitää palkita itsensä.

    Onko malli siis tämä? Oikein kaunis.
    http://ak1.ostkcdn.com/images/products/L12092303.jpg

    OIkein kaunis.

    VastaaPoista
  6. Annikki, hassua kyllä, ajattelin että kokkina olen kyllä haarukoiden arvoinen, mutta entä ihmisenä....

    Leena, no on kyllä harmi, jos eivät Ratian haarukat pelitä käytännössä. Minun haarukkani tulivat jo testatuksi, hyvin toimivat:-)

    Tuulie, tuttu syndrooma tuokin. Toivottavasti kuitenkin kiinnyt palloosi.

    No sitä minäkin Anu. Vaam kun puolet halvemmalla olisi saanut melkein yhtä hyvät. Mitään kilvoittelua Virtasten kanssa ei onneksi hankintaan sisältynyt.

    VastaaPoista
  7. Kauniit esinet piristää, mutta niitä ei tartte tusinaa...

    VastaaPoista
  8. Kirsti, nehän tulevat tuottamaan iloa ystävillesi ja sukulaisillesi. Vieraiden määrästä riippuu kuinka monta, jokaiselle on hyvä olla oma haarukka.:)

    VastaaPoista
  9. Ihanaa, kohta saan lappaa herkullista ruokaa suuhuni niillä haarukoilla.

    VastaaPoista
  10. Hannele, en minäkään välttämättä olisi halunnut tusinaa haarukkaa, mutta kun niitä ei ollut irtomyynnissä.

    Anna, tuokin on totta että onhan niistä sitten iloa muillekin.

    Salme, ihan kiihkeästi odotan, että saan tuputtaa sulle sapuskoitani.

    VastaaPoista
  11. Jos niitä voisi ostaa yksittäiskappaleina, niin sitten ostaisin 13 sarjan. Ihan vain siksi, koska se 13. haltijatar jäi ilman kutsua Prinsessa Ruususessa, koska kuningattarella ei ollut astioita kuin tusinan setti ja siitä se koko onnettomuus alkoi. Näin minulla olisi aina lautanen ja aterimet myös sille yhdelle.

    VastaaPoista
  12. Totta. Pienillä asioilla voi olla suuria ulottuvuuksia.

    VastaaPoista
  13. Ihastuin erääseen malliin ja aloin ostaa sitä vähitellen Kanadassa asuessani. Suuri osa tuli naistenlehdissä olleiden kuponkien avulla. Ostin dollarilla pikkulusikan ja sain tilata alennuksella muita osia. Niagaralla oli tehtaanmyymälä, josta niitä aterimia sai alennuksella. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes muutimme Suomeen. Sitä mallia ei saanutkaan enää mistään, ei edes Pohjois-Amerikasta. Kannattaa ostaa kerralla koko satsi.

    VastaaPoista
  14. Juu, minulla on nyt koko satsi kaikkea. Ja hyvin toimivat. Aamupuurokin meni uudella lusikalla alas liukkaasti.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!