Pistin luovan kirjoittamisen opiskelijat kirjoittamaan tekstejä kaipauksesta. Ehdoton vaatimus oli, että kaipausta piti kuvata käyttämättä tekstissä sanaa kaipaus. Teksteistä tuli kiinnostavia. Erityisesti jäi mieleen nuori nainen joka sanoi: aloin miettiä voiko itseään kaivata, ja kirjoitin siitä.
Minulle tuli mieleen Augustinus:
Mutta minä, missä olin silloin, kun etsin Sinua? Sinä olit kyllä silmieni edessä, mutta minä olin eksynyt pois itsestänikin enkä löytänyt itseäni. Kuinka sitten olisin löytänyt Sinut.
Olen alkanut ajatella, että kaipaus on olennainen osa ihmisenä olemisen arvoitusta. Vain kesyt linnut kaipaavat, villit linnut lentävät, sanoo Diktonius. Mutta entä jos villit linnutkin lentävät juuri siksi, että kaipaavat?
Villistä tuli mieleen taas Chesterton, josta en ole vieläkään jaksanut kirjoittaa. Hän sanoo, että ihminen on ainoa oikea villi eläin. Ne eläimet, joita kutsumme villieläimiksi ovat itse asiassa vaistojensa ja omien lajiominaisuuksiensa vankeja. Ihminenkin on biologinen olento, mutta ihminen ei ole biologiansa vanki. Ihmisellä on kyky valita vapaasti. Hän voi aina valita hyvän ja pahan välillä ja hän kantaa valinnoistaan vastuun. Ihminen on ennustamaton, salaisuus itselleenkin. Sanalla sanoen villi.
Tekstit
"Minä olen tullut ongelmaksi itselleni", Augustinus kirjoitti Tunnustuksissaan. Kuin talonpoika, joka raataa otsansa hiessä pellollaan Augustinus tunsi raatavansa itsetutkiskeluissaan. Kuin modernissa psykiatriassa hänen kirjoituksissaan pohditaan lapsuutta ja nuoruutta. Hän oli kuin meidän aikamme ihminen, jolle oma minä on usein se suurin ongelma ja pohdinnan kohde.
VastaaPoistaAugustinus on ensimmäinen pyhimys, jolla on omat kotisivut. Kauniit ovatkin.
linkki blogissani
Tai kannattaa katsoa suoraan tätä.
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.fi/search/label/Augustinus
ego trip ja muutkin Augustinusta koskevat juttuni.
Kivaa, että otit Augustinuksen esille. Hän on nykyajan ihmisen sukulaissielu.
Augustinuksen tunnustukset on hieno teos, käsittämättömän moderni. Siellä myös näkyy millaisen ongelman ruumis ja seksuaalisuus hänelle aiheutti. Ja sitä ongelmaahan me edelleen ratkomme, nyt tosin aika eri keinoin kuin Augustinus, mutta jotenkin yhtä ratkaisemattomasti.
VastaaPoistaKiinnostuin Augustinuksesta, kun luin Paul Ricoeurin kirjasta Time and Narrative, mitä hän kertoi Augustinuksesta. Kohta ajan pohtimisesta oli kuin suoraan eräs lapsuusmuisto, jolloin filosofisesti suuntautuva mutta täysin kouluja käymätön enoni pohti missä on eilinen? missä huominen? melkein samoin sanoin kuin Augustinus. Ja sitten se vertaus pellon muokkaamisesta ja minuudesta.
VastaaPoistaSuhtautumiseni Augustinukseen on ristiriitainen. Hän oli nero, mutta monien nerojen tavoin auttamaton narsisti. Mutta pitää oppia nauttimaan ihmisten hyvistä ominaisuuksista, vaikka ei voisi sietää heidän huonoja ominaisuuksiaan.
Augustinuksesta alkoi "vuodatus", omasta minästä kirjoittaminen, jolle ei taida tulla loppua. Mikä bloggaaja hän olisikaan ollut!
Chesterton on valitettavasti täysin aliarvostettu Suomessa. Juuri häneltä kirjailijat voisivat oppia paljon. Suomi menettää valtavan paljon, kun uskonto torjutaan laajalti kulttuuripiireissä. Siinä menee pois suurin osa maailman huippukulttuurista. Tarvitsee vain ottaa Wikipediasta Catholic writers - ja siellä se maailmankirjallisuus on.
Mies on puhunut tuosta Ricoeurista myös.
VastaaPoistaNiin, mahtaakohan joku tuumia meistä samoin, olemme neroja, mutta auttamattomia narsisteja.
Mulla on avautunut ihan uusi ja ihmeellinen maailma tuon katolilaisuuden myötä. Ottaa kupoliin, kun en tajunnut aikaisemmin.
(Korjaan sanavirheen;9Minä olen aina pitänyt katolisesta kulttuurista.
VastaaPoistaOnhan Brideshead Revisited samoin Downton Abbey katolisen kirjoittajan tekstiä, joten kyllä muutkin siitä pitävät.
Miniäni ja hänen quebeckiläinen sukunsa ovat katolisia. Mitään ongelmia ei ole ollut. Kun miniäni mummo oli meillä käymässä, me nauroimme yhdessä ruokapöydässä sitä, että aina eivät välit ole olleet yhtä ystävällisiä katolisten ja luterilaisten välillä.
Tsekissä Olomoucissa nolotti, kun kuuli, että Ruotsi-Suomen urheat soturit hävittivät keskiaikaisen kaupungin melkein kokonaan. Onneksi heidät pysäytettiin Kaarlen sillalla, niin ei mennyt Prahakin.
Downton Abbeysta en tiennytkään.
PoistaKuulin, ett tuo muinainen hävitys ei ole Tsekeissä täysin unohtunut...
Julian Fellowes on katolinen, jossain vaiheessa katolisuus tulee esille Downton Abbey-sarjassa.
PoistaKävimme Olomoucissa uskonsotien aikaisen katolisen martttyyrin muistokappalissa. Tuntui vähän oudolta.
Mutta kappelissa "vahtimestarina" miellyttävä nainen, joka kertoi käyneensä Suomessa ja olevansa ihastunut Suomen luontoon. Ei pitänyt vihaa.:)
Luulen, että vanhaa kaunaa on enemmänkin hussilaisten ja katolisten välillä.
tässä kuvat siitä kappelista
http://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157630050220079/
Olisi todella mielenkiintoista kuulla, miksi luterilainen kääntyy katoliseksi? On se kuitenkin hyvin harvinaista Suomessa.(Eri juttu, jos on imenyt äidinmaidossa sen katolilaisuuden) Voitko avata asiaa vai onko se liian henkilökohtaista?
VastaaPoistaYmmärrän, jos ihminen on kovin konservatiivinen, niin tiukka katolisuus homo ja abortti vastaisuuksineen ja miespappeineen voi kiehtoa, mutta en ole havainnut sinun olevan mikään kovin tiukkapipo vaikkapa juuri homo ym kysymyksissä. Joku muu siis vetää katolisuudessa puoleensa?
Sinänsä minusta on yks ja sama, onko ihminen katolinen vai luterilainen vai mikä, kristittyjähän me yhtä kaikki ollaan, jos kirkon jäseniä olemme. Mutta se kääntymys kiinnostaa.
Ilona
Ilona, pitkä tarina ja vaikea avata. Mutta pitää mennä ihan lapsuuteen, jolloin latinankielinen gregoriaaninen kirkkolaulu sai minut transsiin. Viehtymys siihen on ollut yksi outo juonne läpi koko elämän. Jossain vaiheessa vain tajusin, että aijuu, se gregoriaaninen jollotus on siis asia, joka on ihan käytössä katolisissa messuissa ympäri maailman. Se ei ole jokin outo jäänne, vaan sillä on ihan tietty viesti. Monta kertaa piti kyllä kuunnella, kun nunnat vetivät kompletoriumia yms. Jotkut asiat vain vievät mennessään ja järkeily tulee sitten perässä, jos tulee.
VastaaPoistaVantaan Lauri -lehti kertoo, että sen jälkeen kun katolinen kirkko alkoi käyttää kansankielistä messua, gregoriaanista musiikkia ei käytetä jumalanpalveluksissa.
VastaaPoistaSen mukaan vain benediktiinimunkit käyttävät gregoriaanista laulua jumalanpalveluksissaan. Onko näin?
Olen käsittänyt, että gregoriaanien musiikki on nykyään muotia. Mutta kuulit sitä lapsena Radiostako?
Kyll tääl ainakin käytetään. Ihan normimessuissa. Ja nunnat omissa hetkipalveluksissaan. Radiosta kuulin juu. Ja sitten oli muutama elokuvakin.
VastaaPoistaEnkä minä tiedä onko se nin harvinaista että luterilainen kääntyy katoliseksi...tuosta oli vähän aika sitten juttua että 30 vuoden aikana jäsenmäärä on kasvanut n. 3000 jäsenestä n. 10000 jäseneen, joista noin puolen äidinkieli on suomi tai ruotsi, eli vaikka olettaisi että koko hiippakunta olisi ollut natiiveja täynnä 30 vuotta sitten (oletus joka ei pidä paikkansa) niin suomen- ja ruotsinkielisiä olisi silti tullut parituhatta lisää, ja väestönkasvu ei moista ihan selitä (aikuisista suomenkielisistä katolisista aika harva tuntuu olevan syntyperäinen).
VastaaPoistaItse olin siinä välissä reilun vuosikymmenen väestörekisterissä joten sen kummemmin en osaa tuon siirtymän motiiveja selittää :)
Olen lukenut Benedicta Idefeltin kirjoja ( hän on katoliseksi kääntynyt aikoinaan ja nunnaksi ryhtynyt) ja joitakin kristillinen syvämietiskely-tyyppisiä katolisia kirjoja, ja olen käynyt joissakin katolisissa messuissa, mutta muutoin katolisuus on lukion kirkkohistorian lisäksi jäänyt näin suomalaisena melko etäiseksi.
VastaaPoistaNaurettava kysymys tietysti, mutta miten te katoliset siedätte kirkon johdon konservatiivisuutta ja mielestäni takapajuisuutta vaikkapa ihmisoikeus -ja vähemmistöasioissa? Toisaalta oma usko ja rikas mietiskelyperinne voi olla monelle se omin juttu, jätetäänkö kirkon miesten hourailut silloin omaan arvoonsa?
Ilona
Täydellisiä ihmisiä ei ole, ei kirkoissa eikä missään muuallakaan.:)
VastaaPoistaNiin, onhan se kovin takapajuista ja konservatiivista että ei korota elämänsä ylimmäksi ohjenuoraksi pyhiä markkinavoimia ja heti mulle kaikki nyt -elämäntapaa. Moinen törkeys saattaa jopa vaarantaa jatkuvan talouskasvun.
VastaaPoistaIlona, itse olen kokenut, että media kyllä uutisoi uskonnollisista kysymyksistä ylipäätään aika tarkoitushakuisesti. En puhu pelkästään katolilaisista, muslimitkin saavat osansa:-) Mutta joo, jos olisin vaikkapa Helsingin sanomista saamani tiedon varassa, niin varmaankaan en olisi liittynyt katoliseen kirkkoon, se on selvä.
VastaaPoistaSamanlaisia kysymyksiä minulla on ollut katolilaisten suhteen kuin Ilonalla: kuinka sovittaa yhteen kirkon ehdottomat, konservatiiviset kannat ja oma liberaalimpi ajattelu? Kuinka neuvotella omantuntonsa kanssa käytännössä esim. ehkäisykysymykset ym., jotka kai pitäisi ripittäytyessä tunnustaa, vai kuinka? Miten hyväksyä paavin ex cathedra -julistukset, Vatikaanin juonittelut... Tiedänhän minä, etteivät ne ole tavallisen kirkon jäsenen huolia varsinaisesti, mutta en ole voinut olla miettimättä.
VastaaPoistaNuorena tapasin paikkakuntani ekumeenisellä leirillä ikäiseni katolilaisen, ja hän ainakin silloin oli sitä mieltä, että kirkon ohjeet ovat sellaisenaan ilolla noudatettavia eikä niistä voi neuvotella. Nykyisin tuntemani katolilaiset suhtautuvat kirkon vanhakantaisiin opetuksiin aika välinpitämättömästi.
Musiikki voi hyvin olla intuitiivinen tie kirkon yhteyteen kuten Kirstillä käsittääkseni. Se puhuttelee syvemmällä tasolla kuin sanat tai järkeily. Minut on Siionin virsien veisuu vetänyt körttiläisyyden piiriin.
Mainittakoon aluksi että ex cathedra -julistuksiksi on katsottu seitsemän lausuntoa, viimeisin annettu 1950 ja sitä edellinen 1854. Eli lähes kaikki mitä Vatikaanissa sanotaan on osa keskustelua. Harmi vaan että "mutku mä en haluuuuu" tai "mut noikin saa" ei katsota kovin hedelmällisiksi argumenteiksi siinä keskustelussa...
VastaaPoistaToisekseen kuka määrittelee mikä on "konservatiivinen" ja mikä on "liberaali" kanta ja miksi joku haluaa määritellä eri kannat noilla termeillä? Oletteko Maisakaisa ja Ilona ikinä vaivautuneet ottamaan selvää mihin ne kannat perustuvat?
Olen huomannut että monissa näissä keskusteluissa se mielipide mitä itse edustetaan on aina ja automaattisesti "liberaali" sisällöstään huolimatta ja se mielipide jota ei kannateta on "konservatiivinen" ja aina ehdottomasti väärässä ja tuomittava. Nuo sanat ovat käytännössä menettäneet kaiken merkityksensä.
Maisakaisa, minäkin muistan omilla srk leireilläni 15-16 vuotiaana tavanneeni paljon ikäisiäni, joilla oli yhtä kypsymätön suhde luterilaiseen kristinuskon tulkintaan kuin itsellänikin. Monet varmaan myös jäävät noihin lapsuuden/nuoruuden ehdottomiin käsityksiin uskontokunnista riippumatta, mutta se ei liene tarkoitus. Ihmisenhän kuuluu kasvaa aikuiseksi mahdollisimman monilla elämänalueilla, myös hengellisesti. Ehkä katolilaisuus sitten on "vanhakantaista", mutta minusta on hyvä, että joku muistuttaa millainen on ihmiselämän eettinen ihanne. Vatikaanissa varmaan tiedetään ihan yhtä hyvin kuin körttiläistenkin joukossa, etteivät ihmiset koskaan tule yltämään näihin ihanteisiin. Ja tässä kohtaa Vatikaani varmaan sitten eroaa körttiläisistä. Körttiläiset ajattelevat, että kun ihmiset eivät kuitenkaan yllä niihin, lasketaan vaatimustasoa. Vatikaanissa taas ajatellaan, ettei vaatimustasoa tietenkään lasketa, mutta ihmiset armahdetaan, jos he katsovat armoa tarvitsevansa.
VastaaPoistaJa näitä Ilonan ja Maisakaisan mainitsemia ongelmia olen käsitellyt mm. maanmainiossa sarjakuvastripissäni. Tarkoitus on ollut jatkaakin aiheen käsittelyä piirtämällä, mutta kiire on vähän hyydyttänyt toimeliaisuutta tuolla elämänalueella. Mutta nämä kaikki kirkon vanhakantaisuudet tuli kyllä aika huolellisesti käytyä läpi rippi-isän kanssa. Ja pitää tunnustaa, että välillä ikkunat helisivät, kun äänenkorkeus tähän kohosi. Keskustelujen myötä tajusin ainakin sen, ettei kukaan tule ulkopäin pakottamaan minua mihinkään muottiin. Kysymys on minusta, minun sisäisestä prosessistani ja siitä, missä voin saada siihen tukea jota koen itse tarvitsevani.
VastaaPoistahttp://kulkeekohenki.blogspot.fi/2012/08/oikeasti-se-liittyminen-meni-nain-eli.html
"Niin, onhan se kovin takapajuista ja konservatiivista että ei korota elämänsä ylimmäksi ohjenuoraksi pyhiä markkinavoimia ja heti mulle kaikki nyt -elämäntapaa."
VastaaPoistaTää oli vähän alariman heitto. Vaikka ei kuuluisi mihinkään järjestyneeseen uskontohässäkkään, tai olisi jopa suorastaan ateisti, ei se tarkoita että olisi markkinavoimien talutusnuorassa sätkivä tunteeton materialisti-hedonisti jolta puuttuu arvomaailma ja empatia kokonaan.
Ihan yhtä lailla uskontoon kuuluva voi henkkoht tasolla hyväksyä erilaiset elämäntavat, vaikkapa nyt ehkäisyn tai homoseksuaalisuuden, vaikka uskonnon virallinen kanta olisi toista mieltä.
Tai kääntäen, uskonto ei missään nimessä takaa etteikö ihminen voisi olla ahne, itsekäs, toisia tallova kaikkihetimullenyt -tyyppi.
Vähän sivuluonteinen heitto mutta toisaalta tuosta on tullut osa debattia...siinä vaiheessa kun katolinen kirkko kritisoi äänekkäästi kommunismia niin USAn ulkopolitiikan mukaista oli olla myötäsukainen mutta siinä vaiheessa kun kritiikkiä suunnattiin materialismia ja kulutusyhteiskuntaa kohtaan niin ääni kääntyi kellossa ja oli tarpeellista olla sitä mieltä että kirkko oli taantumuksellinen eikä enää millään tavalla relevantti nykyajassamme joka on tottakai aivan erikoislaatuinen kaikkiin muihin aikoihin nähden. Tämä ohjaa julkista keskustelua myös muualla, on vapaan amrkkinatalouden edun mukaista esittää että kirkko ei ole tiätsä niinku trendikäs ja "liberaali" (Suomessa toki näkyy se, että Neuvostoliitto vastaavasti harjoitti myös ahkerasti propagointia...)
PoistaNiinjoo, ja asiasta, tottakai henkilö joka on väärässä yhdessä asiassa voi hyvin puhua totta jossain muussa, ja totuutta kannattaa arvostaa tuli se mistä tahansa. Samoin niissä väärissä näkemyksissä voi piillä jossain totuuden siemen, vaikka sitä joutuisikin kaivelemaan...
PoistaNiin, täs on vähän se, että rivikatolilainen joutuu taistelemaan median synnyttämiä mielikuvia ja vastakkainasetteluja vastaan. Se muistuttaa omaa kokemustani jostain 70-luvulla, kun oma poliittinen tietoisuuteni alkoi herätä, minusta tuli markkintalouskriitikko ja kapitalismin kriitikko ja aina kun puhuin, että varallisuuden pitäisi jakautua vähän tasaisemmin, ympärilleni ilmestyi ihmisiä kertomaan Neuvostoliiton toisinajattelijoista vankiloissa ja banaaneja jonottavat karvalakkipäiset neuvostoihmiset. Ja sitten kysyttiin, että sitäkö tosiaan haluan ja miksi en siis muuta Neuvostoliittoon, siellähän se ihmisten välinen tasa-arvo on pistetty täytäntöön.
VastaaPoistaHolopaisen Anu kirjoitti tuolla viisaasti: "Uskonto ei missään nimessä takaa sitä, etteikö ihminen voisi olla itsekäs, ahne, toisia tallova mullekaikkiheti-tyyppi." - Alkää hyvät elämää kokeneet naiset unohtako ihmisiä, jotka eivät kuulu mihinkään kirkkoon, eivät usko uskovien tavalla, vaan ajattelevat, että ihmisyys ihmisessä on tärkeintä. Vai onkohan joku huomannut itsessään jumaluutta? Hyvyys, rakkaus, eettisyys ovat ihmisyyttä vailla uskonnon painolastia.
VastaaPoistaMielenterveysongelmien syynä on usein uskonnollinen koti, uskonnollinen herätys,uskonnollinen hurmio, vanhojen mystisten uskonnollisten kirjojen lukeminen ja niihin liityvä ajattelun yrittäminen liian pienillä resursseilla.
Mitä varsinaiseen aiheeseen tulee eli kaipaukseen, niin kaikki ihmiset nuorena ovat joskus kokeneet tuon tunteen, yksi syvemmin toinen kevyemmin. Joku osaa repiä siitä vanhempanakin runoa, joku kohtaa kaipauksen tunteen jossain modernissakin taideteoksessa tai musiikissa. Näkee sen tuntemattomankin ihmisen silmissä.
Kaikki mikä kaavoittuu eikä siitä siihen muutu ja pyrkii silti sanomaan lopullisen totuuden, on epäilyttävää ja siitä puhuminenkin verrattavissa tyhjien tynnyreiden kolinaan.
Onpa kirveellä veistetty tulkinta: "Mielenterveysongelmien syynä on usein uskonnollinen koti, uskonnollinen herätys,uskonnollinen hurmio, vanhojen mystisten uskonnollisten kirjojen lukeminen ja niihin liityvä ajattelun yrittäminen liian pienillä resursseilla."
VastaaPoistaIhminen jolla on mielenterveydellsiiä ongelmia, vie häiriityneisyytensä kaikkeen, mihin hän menee mukaan. Hän valitsee ääriliikkeet ja muiden henkisesti tasapainottomien ihmisten suosimat suuntaukset. He leimaavat sitten kaikkea mihin menevät mukaan, ja asiaa tuntemattomat ihmiset luulevat heidän toimintaansa ja heidän ajatuksiaan normaaliksi.
Koulun uskonnonopetus antaa jo hyvän perustan tervehenkiseen uskontojen arviointiin. Tieto ja terve järki mukaan uskontojen arvosteluun.
"Mielenterveysongelmien syynä on usein uskonnollinen koti, uskonnollinen herätys,uskonnollinen hurmio, vanhojen mystisten uskonnollisten kirjojen lukeminen ja niihin liityvä ajattelun yrittäminen liian pienillä resursseilla. "
VastaaPoistaJuu, otetaan tyhmältä rahvaalta pois liian vaikeat kirjat niin saadaan tasapainoinen onnellinen maailma.
Anonyymin kanssa samaa mieltä. mielenterveysongelmiin lienee yleisimpänä syynä vanhempien ja ympäristön henkinen ja taloudellinen ja ym kyvyttömyys vastata lapsen tarpeisiin myönteisellä tavalla.
En tiedä onko tässä ketjussa kukaan väittänyt, että uskonto vapauttaisi ihmiset ihmisyyteen liittyvistä lainalaisuuksista. en minä ainakaan.
"Mielenterveysongelmien syynä on usein uskonnollinen koti, uskonnollinen herätys,uskonnollinen hurmio, vanhojen mystisten uskonnollisten kirjojen lukeminen ja niihin liittyvä ajattelun yrittäminen liian pienillä resursseilla. "
VastaaPoistaTästä tuli mieleeni Juha Hurmeen romaani "Hullu". Kannattaa lukea.
Nykyihmisen problematiikkaa ei ratkota "iskä ja äiskä olivat pahoja ihmisiä" "oli vähän leluja ja nekin olivat patterin välissä" väitteillä.
Ihanteet ovat ihan hyviä, mutta jos kirkon tai jonkin uskonnollisen yhteisön ihanne on olla hetero, tai vaikkapa synnyttää niin paljon lapsia kuin niitä on tullakseen ihanteesta voi tulla kahle ja sisäinen pakko ja ahdistus, helvetti maan päällä. Varsinkin jos yhteisö on kovin tiukka ja muita kontakteja ei suuremmin ole, on vaikea ajatella itsenäisesti.
VastaaPoistaUskonnoton usko ainakin vapauttaa ajattelemaan ja etsimään itse. Siinä voi tosin tuntea itsensä yksinäiseksi. Kaikella on puolensa.
Kiinnostavaa keskustelua, kiitos.
"Uskonnoton usko ainakin vapauttaa ajattelemaan ja etsimään itse."
VastaaPoistaNäin minäkin sen näen. Ja löytää oman yhteytensä henkisiin sfääreihin, oli siellä sitten jokin jumalolento tai epämääräisempi Suuri Kaikkeus tai mitä nyt kukin löytää. Voihan niistä kokemuksista silti keskustella yhteisöllisesti toisten kanssa, kunhan ei tyrkytä eikä tuomitse jos jonkun toisen kokemus on erilainen.
Mielestäni [järjestäytyneiden] uskontojen yksi vastenmielisimpiä piirteitä on nimenomaan se, että tavallinen ihminen ei saisi itse pirauttaa suoraan sinne yläkerroksiin, vaan tarvitsee välittäjäksi jonkun papin tms. jolla on olevinaan läheisemmät välit jumalan kanssa.
En ole itse ymmärtänyt pappeutta lainkaan noin. Enkä myöskään koskaan kuullut, että jossain uskonnossa olisi kielletty ihmisiä pirauttelemasta yläkerroksiin. Jossain pienissä ektreemeissä lahkoissa ehkä.
VastaaPoistaUskon, että linnut lentävät juuri paetakseen kaipaustaan.
VastaaPoistaMiten nykyajan sivistyneillä ihmisillä voi olla noin huonot tiedot uskonnoista eli esimerkiksi Suomen tavallisimmasta uskonnosta luterilaisuudesta, joka on harvinaisen vapaamielinen ja tervehenkinen uskonto? Mistä olette nuo outoudet poimineet? Jostain romaanista, elokuvasta vai oletteko kaikki joidenkin outojen lahkolaisten jälkeläisiä tai "vapaa-ajattelijoiden" aivopesun uhreja?
VastaaPoistaVoi olla noinkin Hoo Moilanen.
VastaaPoistaAnonyymi, sama kysymys aina joskus tulee. Mutta ehkä ihmisillä on aina ollut huonot tiedot, koska suurinta osaa ei vois vähempää kiinnostaa.
No voi nyt jestas. Tarkennetaan sitten että JOISSAKIN uskonnoissa, joista osa on MAAILMANUSKONTOJA. Esim. katolinen rippi - papilla on valta antaa synnit anteeksi jumalan puolesta ja ne pitää tunnustaa papin "kautta". Ja käsittääkseni suhtkoht kaikissa järjestäytyneissä uskonnoissa on määrätty semmoinen virallinen tulkinta pyhistä kirjoituksista, vaikka ne on nimenomaan yksittäisten ihmisten tekemiä tulkintoja.
VastaaPoistaMutta mitä te uskontojen kannattajat/edustajat olette mieltä siitä, että uskonnolla on "viralliset säännöt" mutta jäsenet eivät niitä noudata? Sanotaan nyt vaikka katolisen kirkon ehkäisykielto? En tunne hirveästi katolisia, mutta niistä jotka tunnen, aika moni heistä käyttää ehkäisyä.
Meitä vapaauskovia kuulee joskus nimiteltävän "pick and choose" -uskoviksi, eli että henkilökohtaisen henkisyyden taustalla olisi halu olla sitoutumatta uskonnon sääntöihin ja koota sen sijaan omaa sisäistä totuutta noudattava henkinen maisema, ihan itse asioita miettimällä (kuten muistaakseni Jeesuskin kehottaa tekemään, korjatkaa jos olen väärässä). Mutta on se ainakin rehellisempää kuin että sitoutuisi johonkin uskonjärjestelmään ja sitten kumminkin sluibailisi vaivihkaa säännöistä.
Anu, kun minä kävin rippi-isäni kanssa näitä keskusteluja, hän toisti toistamasta päästyään, että kysymys on OMANTUNNONTUTKISKELUSTA.
VastaaPoistaKysyin pitääkö minun nyt sitten tunnustaa sitä ja tätä, koska katolinen kirkko opettaa sitä ja tätä. Hän kysyi, että soimaako omatuntoni minua näistä asioista? Kun sanoin, ettei soimaa, hän sanoi, että siinä on minulle vastaus. En voi tunnustaa jotain, jossa en koe tehneeni väärin. Mitä hyötyä siitä olisi kenellekään, sehän olisi hölmöyttä. Ehkä myöhemmin jos tajuan tehneeni väärin, voin tunnustaa tuollaisiakin asioita. Ei sitä myöskään tarvitse joka asian kanssa juosta rippi-isälle puhumaan, ei rippi ole kontrollin väline, vaan sen tarkoitus huojentaa ripittäytyjän mieltä, vapauttaa hänet miettimästä turhia.
Minusta ihan hölmöä ajatella, että pitäisi olla joka kohdassa ihan täsmälleen samaa mieltä kaikista sääntökokoelmista, että voisi olla jonkin organistaation jäsen. Olenkohan minä ihan samaa mieltä edes Kirjailijaliiton ja Nuorisokirjailijoiden säännöistä. Ehkä pitäisi erota, kun on niin epärehellistä kuulua johonkin järjestöön, joka levittää kirjailijoista jotain tiettyä mielikuvaa, johon ehkä sataprosenttisesti voikaan sitoutua. Ja minun nimissäni suolletaan lausuntoja sinne ja tänne ja kirjailijat esiintyvät liiton nimissä siellä ja täällä ja hitto vieköön, minähän ajattelen ihan eri tavalla monista asioista. Haluan irti kaikista liitoista, haluan pärjätä itsekseni vaan. Juu näin teenkin.
VastaaPoista"Minusta ihan hölmöä ajatella, että pitäisi olla joka kohdassa ihan täsmälleen samaa mieltä kaikista sääntökokoelmista, että voisi olla jonkin organistaation jäsen."
VastaaPoistaNiin minustakin, tää mun pohdinta lähti siis siitä kun oon tavannut semmoisiakin uskovia [tässä tapauksessa katolisia] jotka ensin moittii minunlaisiani halusta laatia omat säännöt ettei tarvis noudattaa valmista settiä, mutta sitten kun kysyy että no mites sulla esim vaimon kanssa tuo ehkäisypuoli, niin tuleekin jotain hrm krhm epämääräistä selittelyä että juu kyllähän me mutta mutta... ;)
PS: Satutko tietämään, miten hyvin tuon sinun pappisi näkemykset vastaa maailmanlaajuisesti katolisen kirkon näkemyksiä? En nyt haasta mitään kiistaa, kysyn ihan uteliaisuudesta.
VastaaPoistaMinua surettaa se ettei uskonnollisuudesta voi puhua kepeästi. Se on iloinen asia, sanoi Mark Levengood kun hän kertoi jossain ohjelmassa katolilaisuudestaan. Toimittaja tietty tivaili tätä homoasiaa, mutta Levengood sanoi nauraen ettei hän näitä vanhoja ukkoja ajattele (vanhoja jääriä) joilla on monella aina likainen mielikuvitus.
VastaaPoistaAnonyymi, voihan siitä puhua kevyesti, kun puhuu vaan:-) Tai piirtää sarjakuvakirjoja... Vink vink,
VastaaPoistaAnu, katolinen katekismus on universaali ja on käytössä koko tässä runsaan miljardin ihmisen yhteisössä. Mielestäni jotain on käsitetty väärin, jos ajatellaan että ehkäisyvälineiden käyttö tms. olisi katolilaisuudessa jokin pelastuskysymys. Tai ylipäätään keskeistä. Kyllä katolilaisuuden idea on muualla. Katolisella kirkolla on tietenkin omat ihanteensa, joiden noudattamista se suosittaa, ja myös perustelee miksi se niitä suosittaa, mutta ei se ole tässä maailmassa vahtiakseen kuka makaa kenenkin kanssa ja millä tavalla.
Ahaa, no tuo valaisee asiaa, kiitos Kirsti :) Tosiaan katolisen kirkon "julkisesta kuvasta" muotoutuu aika erilainen, kun kuulee tarinoita kuinka joku on erotettu (karkotettu? mikä se virallinen termi on?) seurakunnasta aviorikoksen tms. takia, tai näitä "piispa kielsi isänsä raiskaamaa 12-vuotiasta hakemasta aborttia" jne. Mutta varmaankin ne on niitä paha kello kauas kuuluu -tapauksia.
PoistaKäsitykseni mukaan kuvailemasi kaltainen toiminta ei ole katolisen kirkon käytännön mukaista, mutta en voi silti taata, etteikö jossain päin maailmaa tuollaistakin tapahtuisi, onhan niitä muitakin lankeemuksia tapahtunut.
VastaaPoistaOmituisia tapauksia löytyy varmaankin kaikista järjestöistä, mutta kirkko on muodikas syntipukki. Ortodoksit pääsevät vähällä, ja vielä eksoottisempia uskontoja pitää ymmärtää ja olla jopa kiinnostunut niistä.
VastaaPoistaVaikuttaa NL:n agenttien aikoinaan antamien ohjeiden täydelliseltä omaksumiselta yleiseksi säännöksi: valtauskontoa i(Suomessa luterilaisuus, yleismaailmallisesti katolisuus) isketään kuin vierasta sikaa, kaukaisia ja käytännössä täällä Suomessa vailla merkitystä olevia uskontoja täytyy pitää jatkuvasti esillä. (Eräs netissä ollut gradu kertoi näistä ohjeista, joita lehdistölle tuotiin NL:n viisailta vanhuksilta.)
En totu ollenkaan tähän suomalaiseen uskontojen haukkumiseen. Ennen sellaista ei ollut ja Kanadassa oltiin hyvin kohteliaita sekä ihmisten välisessä keskustelussa että julkisessa sanassakin kaikille uskonnoille. Tyttäreni kertoi samaa Intiasta.
Suomessa taisi käydä niin, että 1980-lvulla kypsyivät Suomessa 1970-luvun aatteen hedelmät. Palasin täysin erilaiseen outoon Suomeen. Ja nyt 70-lukulaisesta rienaamisesta on tullut "maan tapa". Siihen rienaukseen liittyy uutena ilmiönä hurmahenkistä uskontoa muistuttava tieteisuskovien joukko. Keskustelu maailmankatsomuksista on kuin farssia.
No juu, mutta ehkä kirkkojen jäsenilläkin on osuutensa asiaan. Ja ehkä on hyväkin tulla vähän ravistelluksi.
VastaaPoistaEi kukaan ravistelusta rikki mene :) - on jopa hyväksi, että joku nykäisee vähän hihasta.
PoistaNiin, harvemmin se kritiikki ihan tyhjästä syntyy. Keskustelu on hyvä pitää asiallisena, ei fanaattisena - molemmin puolin - mutta ei sellaistakaan voi vaatia että uskonnoilla pitäisi olla jokin erityiskoskemattomuus yhteiskunnallisen tai yleisinhimillisen keskustelun aiheena.
PoistaVaikka kuinka olisi kyse "vain näkemyksistä", niin kyllä esim. tieteistä sittenkin löytyy edes hitusen enemmän objektiivista todistusvoimaa kuin uskonnoista, ja vanhasta kunnon maalaisjärjestä ehkä vielä enemmän kuin näistä kahdesta yhteensä. Jos uskonnot keskittyisivät vain todellakin omien vapaaehtoisten jäseniensä hengelliseen elämään, eivätkä yrittäisi puljailla määräilemässä (tai vähintään sormi pystyssä antamassa "lausuntoja") muidenkin elämästä, kritiikkiä satelisi varmasti paljon vähemmän.
Ja ehkä tässä ilmenee jonkinlainen aikakausien heilurivaikutuskin. Kirkko/uskonto on ollut niin pitkään suvereeni ja koskematon asioiden ylimmäinen sanelija, että nyt kun siitä saa puhua vapaammin kuin ennen, semmoinen vuosisatojen ja -tuhansien aikana kertynyt kollektiivinen pato murtuu ja pauhua kuuluu sitten vähän sieltä sun täältä ;)
Multa on kyllä mennyt usko tieteen todistusvoimaan yhtä hyvin kuin maalaisjärkeenkin. Jos jotain viisautta on, niin se on kollektiivista ja sellaista mikä on kypsynyt vuosituhansien myötä. Enkä tiedä tuosta kirkon tai uskonnon suvereeniudesta asioiden sanelijana. Kun katsoo miten ihmiset ovat eläneet historiassa, niin ainahan ne ovat olleet kuin siat pellossa ja sitten itkeneet kun kaikki menee päin persettä. Ja syy löytyy aina muualta kuin itsestä. Niin se näyttää olevan tänäkin päivänä aamen.
PoistaTämä menee vähän asian vierestä, mutta Suomessa luterilaisella kirkolla on verrattuna muihin pohjoismaihin poikkeuksellisen vahva suhde valtion ylimpään johtoon.
PoistaHallitusneuvotteluissa kulkee ay-johtajien yms. lisäksi kuultavana myös luterilaisen kirkon johto.
Se kuuluu tähän demokratiaan. Ei meillä voi puhua uskovaisten tai uskontojen vainoamisesta. Kritiikkiä ja arvostelua pitää kestää.
Juu, niin kauan on hyvin asiat, kun ei tarvitse mennä vankilaan tai luopua henkikullasta vakaumuksensa vuoksi. Vakavaksi vetää, kun henkilökohtaisella tasolla tutustuu ihmisiin, jotka ovat paenneet Suomeen juuri siksi, että ovat hengenvaarassa kotimaassaan uskontonsa vuoksi.
PoistaTuohon on helppo uskoa. Suomi on monessa suhteessa ja mielessä demokraattinen ja vapaa maa. Verrattuna moniin muihin maailman valtioihin tai yhteiskuntiin.
PoistaSuomen omituisuus alkaa vähitellen paljastua muillekin maille. Suomen suosio alkaa romahtaa. Turvaneuvostosta poisjääminen on vasta alkua.
VastaaPoistaNähtäväksi jää...
PoistaTiede ei voi sanoa yhtään mitään Jumalasta, josta uskonto puhuu. Tiede ja uskonto toimivat eri alueilla, joten periaatteellista ristiriitaa ei ole.
VastaaPoistaNäinhän se on, nimenomaan. Ihminen joko uskoo tai ei usko, se on sisäinen asia, eikä sillä ole yleispätevän tiedon kanssa mitään tekemistä (eikä siksi ole myöskään järkeä yrittää pakottaa muita uskomaan, väkivoimin pakotettu rituaalien noudattaminen on käytännöllisesti katsoen aidon uskon vastakohta).
PoistaEn ymmärrä ihmisiä jotka yrittävät "todistaa" jumalan olemassaolon tai hänen olemattomuutensa tieteen avulla. Molemmat yhtä turhia yrityksiä.