Heli Laaksonen käynnisti jokasyksyisen kirjapalkintoriehan julkistamalla Kodiksamia-palkintoehdokkaansa.
Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen. Voittajalle luovutetaan yksityistilaisuudessa itsenäisyyspäivänä 2012 Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä.
Aloin miettiä, että miten iso kasa on 30 000 ohraryyniä. Jos niistä tekisi mallasta, niin miten paljon saisi olutta ja limppua, mitä arvelette?
Tässä siis ehdokkaat:
Johanna Venho: Syntysanat (WSOY 2011)
Runollinen, kaunis ja maaginen romaani kahden naisihmisen valinnoista ja elämänetsinnästä. Syntysanat lohduttavat ja hellivät omaa paikkaansa etsivää, omia valintojaan miettivää lukijaa. * Eeva Kilpi: Kuolinsiivous (WSOY 2012)
Legendaarinen runoilija Eeva Kilpi ei Kuolinsiivous-runoteoksessaan väistä kuolemaa, vaan nostaa leukansa ja kysyy, koska lähdetään. Rehellinen, viisas, hauska ja päiväkirjamainen lähestymistapa ajan kulumiseen, omiin erheisiin, luonnon hyvyyteen ja ihmisen heikkouteen.
* Pentti Haanpää: Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947)
Pentti Haanpään (1905–1955) väkevät lyhytkertomukset kansanihmisistä niukassa elämässään riipaisevat ja tuntuvat syvästi. Haanpää kuvaa maaliskuun sinistyvää iltaa ja marraskuun sateesta kastuvia vaatteita niin ytimiin menevällä kielellä, että lukijan tekee mieli lisätä puita takkaan.
* Katariina Romppainen: Pitkät päiväunet (Karisto 2010)
Valoisasti ja todentuntuisesti vanhusten hoivaamista kuvaavan romaanin polveileva tarina muistuttaa, että ihmisen kiinnostavuus ja mittaamaton arvokkuus säilyvät aivan loppuun asti.
* Asumisen vapaus. Toim. Juha Kuisma (Talonpoikaiskulttuurisäätiö ja Maahenki 2012)Kymmenen asiantuntijan kirjoittama selväjärkinen, virkistävän viiltävä esseekokoelma avaa nykyasumisen mahdottomuuksia ja mahdollisuuksia. ”Pääosa rakennetusta ympäristöstämme näyttää kuin sattuman kaupalla syntyneeltä, persoonattomalta, mittakaavattomalta ja hyvin vähän lohtua tuovalta.” Miksi rakentaminen ja asuminen on joutunut tällaiseen jamaan? Mitä tehdä?
* Marju Kõivupuu: 101 Eesti pühapaika (Varrak 2011) Kõivupuu vie lumoavalle matkalle Viron vanhan kansan pyhien paikkojen äärelle: parantaville lähteille, uhrilehtoihin, ikipuiden ja jättiläiskivien luo. Kartta ja kuvat helpottavat paikkojen löytämistä. Kirja saa huokaamaan: milloin Suomessa tehdään vastaava!
Onnittelen ehdokkaita ja toivon kaikille menestystä!
Heli Laaksonen ehdottaa, että kaikki lukemisesta kiinnostuneet voisivat perustaa omat kirjallisuuspalkintonsa. Minä voisin perustaa Vuoden toisinajattelija palkinnon. Valitettavasti minulla on siihen vain yksi ehdokas, ja se on Tapio Puolimatka. Onnea! Pitäisi vielä keksiä jokin hyvä palkinto.
Kodiksamia-palkinto voidaan myöntää lukuelämyksen antaneelle elävälle tai kuolleelle, suomalaiselle tai ulkomaiselle kirjoittajalle. Raadin ainoa jäsen ja palkinnon perustaja on sanamaija Heli Laaksonen. Voittajalle luovutetaan yksityistilaisuudessa itsenäisyyspäivänä 2012 Kodiksamia-palkinto, 30 000 ohraryyniä.
Aloin miettiä, että miten iso kasa on 30 000 ohraryyniä. Jos niistä tekisi mallasta, niin miten paljon saisi olutta ja limppua, mitä arvelette?
Tässä siis ehdokkaat:
Johanna Venho: Syntysanat (WSOY 2011)
Runollinen, kaunis ja maaginen romaani kahden naisihmisen valinnoista ja elämänetsinnästä. Syntysanat lohduttavat ja hellivät omaa paikkaansa etsivää, omia valintojaan miettivää lukijaa. * Eeva Kilpi: Kuolinsiivous (WSOY 2012)
Legendaarinen runoilija Eeva Kilpi ei Kuolinsiivous-runoteoksessaan väistä kuolemaa, vaan nostaa leukansa ja kysyy, koska lähdetään. Rehellinen, viisas, hauska ja päiväkirjamainen lähestymistapa ajan kulumiseen, omiin erheisiin, luonnon hyvyyteen ja ihmisen heikkouteen.
* Pentti Haanpää: Heta Rahko korkeassa iässä (Otava 1947)
Pentti Haanpään (1905–1955) väkevät lyhytkertomukset kansanihmisistä niukassa elämässään riipaisevat ja tuntuvat syvästi. Haanpää kuvaa maaliskuun sinistyvää iltaa ja marraskuun sateesta kastuvia vaatteita niin ytimiin menevällä kielellä, että lukijan tekee mieli lisätä puita takkaan.
* Katariina Romppainen: Pitkät päiväunet (Karisto 2010)
Valoisasti ja todentuntuisesti vanhusten hoivaamista kuvaavan romaanin polveileva tarina muistuttaa, että ihmisen kiinnostavuus ja mittaamaton arvokkuus säilyvät aivan loppuun asti.
* Asumisen vapaus. Toim. Juha Kuisma (Talonpoikaiskulttuurisäätiö ja Maahenki 2012)Kymmenen asiantuntijan kirjoittama selväjärkinen, virkistävän viiltävä esseekokoelma avaa nykyasumisen mahdottomuuksia ja mahdollisuuksia. ”Pääosa rakennetusta ympäristöstämme näyttää kuin sattuman kaupalla syntyneeltä, persoonattomalta, mittakaavattomalta ja hyvin vähän lohtua tuovalta.” Miksi rakentaminen ja asuminen on joutunut tällaiseen jamaan? Mitä tehdä?
* Marju Kõivupuu: 101 Eesti pühapaika (Varrak 2011) Kõivupuu vie lumoavalle matkalle Viron vanhan kansan pyhien paikkojen äärelle: parantaville lähteille, uhrilehtoihin, ikipuiden ja jättiläiskivien luo. Kartta ja kuvat helpottavat paikkojen löytämistä. Kirja saa huokaamaan: milloin Suomessa tehdään vastaava!
Onnittelen ehdokkaita ja toivon kaikille menestystä!
Heli Laaksonen ehdottaa, että kaikki lukemisesta kiinnostuneet voisivat perustaa omat kirjallisuuspalkintonsa. Minä voisin perustaa Vuoden toisinajattelija palkinnon. Valitettavasti minulla on siihen vain yksi ehdokas, ja se on Tapio Puolimatka. Onnea! Pitäisi vielä keksiä jokin hyvä palkinto.
Tekstit
Toisinajattelija palkinnon? Et sinä sitä ole, olet myötäajattelija, mutta ehkä keksit niitä jotka uskaltavat olla. Todellisia toisinajattelijoita.
VastaaPoistaMitä se sinusta on toisin ajattelu?
Kiitos virkistävistä palkinnoista ja hyvin perustelluista ehdokkaista.
VastaaPoistaTottakai voit jakaa Toisinajattelija-palkinnon. Saajallehan se on suunnattu; ja kyllä sinustakin potentiaalia löytyy, jos sikseen tulee ;-)
Anonyymi, en minä itselleni palkintoa ehdottanutkaan, vaan Tapio Puolimatkalle. Hän on toisinajattelija, en minä. Lue Puolimatkan kirjat, niin tiedät mitä on toisinajattelu. Voi ja saa ehdottaa muitakin toisinajattelijoita, lisään ehdokaslistaan, joka kieltämättä lyhyt.
VastaaPoistaKiitos Uuna! Ja siis eivät Finlandiapalkinnon jakajatkaan ole ole itse Finlandioita. Kaipa sitä kuka tahansa saa halutessaan jaksaa millaisen palkinnon tahtoo.
Tapio Puolimatka on pätevä kasvatustieteilijä ja filosofi. Kaksinkertainen tohtori, vaatimaton ja ystävällinen.
VastaaPoistaEn tunne henkilökohtaisesti, mutta kirjat ovat mykistäviä. Kiinnostavasti on saanut myös Huuhaa-palkinnon, vaikka ei todellakaan voi häntä syyttää huuhaasta, sen verran on paneutunut aiheeseen, jota käsittelee. Nostan hattua.
VastaaPoistasamoin
VastaaPoistahttp://www.tapiopuolimatka.net/20
Varmasti Puolimatka on pätevä siinä missä on, mutta edustaako hän toisin ajattelua, sitä kysyin.
VastaaPoistaJos hän edustaa "palkitsijan" kanssa samankaltaista tai samansuuntaista ajattelua, niin silloin hänelle kanttaisi ojentaa "samoinajattelijan" palkinto. Eikö?
Ajattelin tätä kyllä vähän laajemmasta perspektiivistä kuin omasta sammakkoperspektiivistäni.
Poista