Miksi en lue enää romaaneja juurikaan? Olisiko syynä se, että minulla on nytkin nippu kurssilaisten novelleja sohvapöydällä odottamassa.
Aina kun ajattelen, että nyt voisin lukea romaania ja kallistun sen kanssa sohvalle, näen nuo odottavat paperiniput.
Silloin, kun otin ensimmäisiä haparoivia askelia kirjoittajana, lähetin romaanikäsikirjoitukseni läänintaiteilijalle ekspressinä. Oli niin kiire kuulla, mitä hän siitä ajattelee. Ihme, etten palkannut kuriiria viemään pumaskaa, kuljetus olisi onnistunut parissa tunnissa. Kuriiri olisi voinut myös pakottaa hänet lukemaan sen HETI. Muistan miten sietämättömältä tuntui odottaa. Nyt ymmärrän, etten ollut ehkä aivan suhteellisuudentajuinen tuohon aikaan.
Käsikirjoituksesta sukeutuikin romaani, joka julkaistiin ihme kyllä. Mutta entä sitten? Ei yhtään hevon mitään.
Mutta muistan oman palautteenjanoni, jonka haluaisin osata kuvata, mutta en oikein osaa. Ehkä vanki kuolemansellissä, joka odottaa armahdusta, voi kokea jotain samaa.
En usko, että noiden tarinoiden takana on ketään yhtä epätoivoista kuin minä olin aikoinani, ja hyvä niin. Mutta koska muistan miten tärkeä oli saada teksteistä palautetta, edes yksi pieni vihje siitä mitä käsikirjoitukselle voisi tehdä, nuo harjoitustyöt anovat minua lukemaan, kommentoimaan.
Missä välissä siis edes voisin lukea romaaneja. En nyt hetkeen aikaan vielä missään välissä.
Valoisa puoli asiassa on se, että ihmisten novellit ovat todella kiinnostavia.
Aina kun ajattelen, että nyt voisin lukea romaania ja kallistun sen kanssa sohvalle, näen nuo odottavat paperiniput.
Silloin, kun otin ensimmäisiä haparoivia askelia kirjoittajana, lähetin romaanikäsikirjoitukseni läänintaiteilijalle ekspressinä. Oli niin kiire kuulla, mitä hän siitä ajattelee. Ihme, etten palkannut kuriiria viemään pumaskaa, kuljetus olisi onnistunut parissa tunnissa. Kuriiri olisi voinut myös pakottaa hänet lukemaan sen HETI. Muistan miten sietämättömältä tuntui odottaa. Nyt ymmärrän, etten ollut ehkä aivan suhteellisuudentajuinen tuohon aikaan.
Käsikirjoituksesta sukeutuikin romaani, joka julkaistiin ihme kyllä. Mutta entä sitten? Ei yhtään hevon mitään.
Mutta muistan oman palautteenjanoni, jonka haluaisin osata kuvata, mutta en oikein osaa. Ehkä vanki kuolemansellissä, joka odottaa armahdusta, voi kokea jotain samaa.
En usko, että noiden tarinoiden takana on ketään yhtä epätoivoista kuin minä olin aikoinani, ja hyvä niin. Mutta koska muistan miten tärkeä oli saada teksteistä palautetta, edes yksi pieni vihje siitä mitä käsikirjoitukselle voisi tehdä, nuo harjoitustyöt anovat minua lukemaan, kommentoimaan.
Missä välissä siis edes voisin lukea romaaneja. En nyt hetkeen aikaan vielä missään välissä.
Valoisa puoli asiassa on se, että ihmisten novellit ovat todella kiinnostavia.
Tekstit
Älä anna heidän kirjoittaa niin pitkiä...
VastaaPoistaUskoisin, että oppilaasi odottavat kyllä aika häikäilemättömän hädissään palautettasi :D Jos he siis eivät ole koskaan aiemmin palautetta saaneet. Mutta niin..tuo on noita opettajan työn "puolia". Toisaalta tekstejä on ilo lukea, toisaalta pinot ovat aina kummittelemassa niin, että oma vapaa-aika kärsii.
VastaaPoistaOle rebellionisti, ja heitä paperit välillä nurkkaan romaanihetkien tieltä ;)
Olisipa innokkaita lukijoita yhtä paljon kuin innokkaita kirjoittajia/kirjailijoita. Harvemmin kuulen kenenkään sanovan, että heillä on todella tarve, halu, himo päästä lukemaan.
VastaaPoistaIhan totta Arja, outo epäsuhta tässä. Olen sitä miettinyt.
VastaaPoistaHelmi-Maaria, jotenkin en pysty. En saa rauhaa ennen kuin pinot on lusittu.
Hannele, hyvä vinkki.
Näkyykö novelleissa köyhyys?
VastaaPoistahttp://yle.fi/uutiset/koyhyys_ei_lastenkirjoissa_nay/6391189
Varsinaisesti haluaisin kysyä, onko sinulla kommenttia tuohon juttuun, tai pidempää perspektiiviä köyhyyden käsittelyyn lastenkirjoissa.
Veikkaanpa, että se mikä sinua noissa kirjoittajien teksteissä tekee koko hommasta vähän tylsän on se, että kirjoitelmat ovat yksinkertaisesti harrastelijoiden tekemiä, suurin osa vähän sellaisia hapuilevia, harva lähtee oikein komeaan lentoon.
VastaaPoistaAivan saman vielä selvemmin koin peruskoulussa oppilaiden ainepinojen kanssa: mielenkiintoisia mutta raakileita. Koskaan ei oikein ehtinyt kunnolla paneutua ilman arvostelevaa otetta ammattilaisen eli hyvän kirjailijan tekstiin. Lisäksi yleensä kaikki aloittelevat kirjoittajat tekevät samoja ns. virheitä ja lukiessa tuntee itsensä usein sellaiseksi virheiden ja puutteiden tonkijaksi.
Mutta ajattele kuinka tärkeää hommaa kuitenkin teet: ihan varmasti sinä kasvatat tulevia kirjailijoita,siellä joukossa niitä nuoria on, annat uskoa osaamiseen!
Ano, , on pitänyt kommentoida tuota uutista, mutta en ole vielä ehtinyt.
VastaaPoistaHei Hymyileväinen, en kyllä pidä opiskelijoiden tekstejä yhtään tylsinä. Ainoa ongelma on siinä, että niitä on nyt niin paljon, että en ehdi lukea oikein mitään muuta. Tietysti on kaikenlaista virhettä ja muuta sellaista, mutta oikeasti myös uusia näköaloja ja kaikenlaista jännää ja liikuttavaa sisältöä niiden kautta tulee elämään.