Anonyymi kävi edellisen postauksen kommenteissa kysymässä mitä mieltä olen uutisesta, jonka mukaan köyhyys ei näy lastenkirjoissa.
Minulla alkaa vähän vanne kiristää aina kun joku, kuka milloinkin lukee pinon kirjoja ja toteaa, että kirjoissa on liikaa jotakin tai liian vähän jotakin. Tässä nyt mainitussa tapauksessa köyhyyttä on liian vähän. Myös työläisammatteja kuulemma puuttuu.
Kollega totesi, että hän on kirjoittanut viisiosaisen kirjasarjankin köyhästä perheestä, ehkä se ei kelvannut esimerkiksi koska kirjoissa henkilöt tekevät muutakin kuin ovat köyhiä.
Olen itsekin kuvannut kirjoissani vähemmän varakasta väkeä, ja kirjoissani on myös ollut työläisammatteja, Maanantaisyndrooman päähenkilö esim. opiskeli lankkumaalariksi.
Minäkin voisin keksiä asioita, joita lastenkirjoissa ei kuvata usein. Eräs psykoanalyytikko kysyi, että tiedänkö lastenkirjoja jotka käsittelevät vanhemman syöpää. Hän ei ollut löytänyt kovin montaa. Eräs toimittaja kysyi, tiedänkö lastenkirjoja jotka käsittelevät uskonnollisia vakaumuksia. En osannut mainita montakaan. Ehkä tästäkin voisi tehdä uutisen?
Yhteenvetona edellisestä. Olkaamme riemuissamme aina, kun joku keksii tehdä lastenkirjoista uutisen. Olkoonpa se uutinen kuinka tyhmä tahansa.
Minulla alkaa vähän vanne kiristää aina kun joku, kuka milloinkin lukee pinon kirjoja ja toteaa, että kirjoissa on liikaa jotakin tai liian vähän jotakin. Tässä nyt mainitussa tapauksessa köyhyyttä on liian vähän. Myös työläisammatteja kuulemma puuttuu.
Kollega totesi, että hän on kirjoittanut viisiosaisen kirjasarjankin köyhästä perheestä, ehkä se ei kelvannut esimerkiksi koska kirjoissa henkilöt tekevät muutakin kuin ovat köyhiä.
Olen itsekin kuvannut kirjoissani vähemmän varakasta väkeä, ja kirjoissani on myös ollut työläisammatteja, Maanantaisyndrooman päähenkilö esim. opiskeli lankkumaalariksi.
Minäkin voisin keksiä asioita, joita lastenkirjoissa ei kuvata usein. Eräs psykoanalyytikko kysyi, että tiedänkö lastenkirjoja jotka käsittelevät vanhemman syöpää. Hän ei ollut löytänyt kovin montaa. Eräs toimittaja kysyi, tiedänkö lastenkirjoja jotka käsittelevät uskonnollisia vakaumuksia. En osannut mainita montakaan. Ehkä tästäkin voisi tehdä uutisen?
Yhteenvetona edellisestä. Olkaamme riemuissamme aina, kun joku keksii tehdä lastenkirjoista uutisen. Olkoonpa se uutinen kuinka tyhmä tahansa.
Tekstit
Kirsti, kiitos.
VastaaPoistaEntä miten köyhyys/varattomuus näkyy mediassa? Aikakauslehtien kansissa? Huippumalli haussa tosi-tv -ohjelmassa? Stokkan tavaratalossa? Pop up -ravintolatapahtumassa? Design Helsinki -juhlavuodessa?
VastaaPoistaVoisihan näitäkin asioita/ilmiöitä nostaa tikunnokkaan.
Ehkäpä köyhät eivät halua lukea köyhyydestä.
VastaaPoistaJos köyhyyttä ei tarpeeksi käsitelläkään, niin erään kriitikon mukaan kuolema-aihe ylikorostuu lastenkirjoissa.
VastaaPoistaLastenkirjailijoiden täytyisi ehkä pitää seminaari, jossa mietitään seuraavan kauden oleellisia kirjojen aiheita ja jaetaan ne kirjoittajien kesken. Olen esim. sitä mieltä, että sulkapalloa käsitellään aivan liian vähän lastenkirjallisuudessa ja voisin ottaa sen.
Hm. Kyllä varmaan köyhän (tai vähävaraisen - sekö on poliittisesti korrekti termi?) perheen lapsi saattaisi kirjassa samaistua mielellään kaltaiseensa. Absoluuttista köyhyyttä en muista uusissa lastenkirjoissa nähneeni, mutta suhteellista kyllä. Eikös muuten Majavakeväässäkin sen pojan perheellä ollut rahaongelmia? Onkohan tämä lausunto heitetty mutu-tuntumalla, vai onko Heikkilä-Halttunen oikeasti tutkinut tätä? Vaikka tunteekin paljon lastenkirjoja, mutu-tuntuma ei välttämättä osu oikeaan.
VastaaPoistaMinäkin toivoisin, että joku tekisi uutisen siitä, ettei lastenkirjoissa ole (juuri) lainkaan uskonnollisia vakaumuksia...
Flora, olen itse koko kirjoittajaurani ajan pyrkinyt välttämään vauraiden menestyvien ja loistavien ihmisten kuvaamista. Joten kyllä, myös Majavakeväässä oli tällainen toimentulovaikeuksissa kamppaileva perhe. Mutta koska en kirjoita tendenssikirjoja, ne eivät ilmeisesti kelpaa esimerkiksi...
VastaaPoistaAnneli, ei hassumpi idea! Otetaanko esille Nuorisokirjailijoiden toimintasuunnitelmaa luotaessa?
Anonyymi, niin se voi tietysti olla.
Hehheh Ulla-Maija. Miten näkyy, tosiaan.
Tuli mieleen tosta vauraiden ja loistavien ihmisten kuvausten välttelemisestä Hotakaisen näkemys, tarinassa pitää olla kermaperse, jotta tarinan mahdollisuudet olla merkittävä tai myyntimenestys paranisivat. Jotenkin näin hänen sanomansa muistan tai tulkitsen.
VastaaPoistaHotakainen on tainnut itsekin pyrkiä kuvaamaan taviksia.
VastaaPoistaEnemmistö on taviksia, siis näitä älyttömän rikkaita on Suomessa vielä vähän (jonkun laskelman mukaan pari sataa).
Poistat. työmarkkinatuella (501eu/kk) elävä - toimeentuleminen pitää aktiivisena eikä passiivisena kuten monet luulevat.
Lukiessani postausta aloin miettiä köyhyyden määritelmää. Onko lapsi köyhä, jos hänellä ei ole omaa ponia ja jos hän ei pääse joka vuosi ulkomaanmatkalle vanhempiensa kanssa, ellei hänellä ole merkkivaatteita tai puhuvaa papukaijaa? Entä onko hän köyhä, jos lapselta puuttuu kaikki edellämainittu, mutta hänellä on turvallinen koti ja rakastavia läheisiä, jotka välittävät ja ovat kiinnostuneita hänestä, kuuntelevat häntä ja ovat valmiita toimimaan hänen parhaakseen, jotka esim. oman mukavuutensa uhallakin asettavat lapselle rajat ja valvovat niiden noudattamista, opettavat lasta hyvään?
VastaaPoistaLastenkirjojen tarinoilla on suuri valta ikäänkuin huomaamatta ohjata lapsia empatiaan ja oikeudenmukaisuuteen, ystävällisyyteen ja hyviin tapoihin.
Viimeisimmässä Hotakaisessa oli kylläkin pääosassa varakas yritysjohtaja. Tavista edusti hänen isänsä autonkuljettaja. Satuin juuri lukemaan...
VastaaPoistaJotain Matti Virtasta ehkä muistelin... Vaikken tiedä oliko sekään mikään varsinainen tavis.
VastaaPoistaDelilah, hyviä kysymyksiä. Ja pelottavan iso suorastaan voi olla lastenkirjojen valta.
Muistaakseni Anni Polvan Tiina asui köyhässä perheessä, tiukka oli, eikä päässyt ratsastustunnille, mutta maalla sai sitten ratsastaa. Onhan noita.
VastaaPoistaKoska minulla on sattumalta henkilökohtaista kokemusta köyhyydestä, voin kertoa, että köyhä lapsi haluaa lukea mahdollisimman monenlaisista ihmisistä, sekä rikkaista että köyhistä.
VastaaPoistaHän haluaa, että kirjat rikastuttavat hänen elämäänsä. Hän tietää, että sekä köyhissä että rikkaissa on sekä mukavia että inhottavia ihmisiä. Useimmat ihmiset haluavat olla miellyttäviä, harva haluaa olla ilkeä ja vastenmielinen.
Sekä köyhät että rikkaaat ihmiset ovat ihmisiä. "Köyhyyden kuvaus" on useimmiten epäaitoa ja lapsi jos kuka tietää sen parhaiten. Kuten jo edellä kirjoitettiin, elämässä aivan muut asiat ovat tärkeimpiä eikä varallisuuserot. Kirjallisuus ei saa olla poliittista propagandaa., vaalikirjoja
Sulkapalloon ja muihin urheilulajeihin: Viime keväänä silloin tokaluokkalainen poikani, jonka lukeminen oli vielä kovin tahmeaa, löysi kirjastosta Katri Tapolan Väinämö-kirjat. Sarjan teki kiinnostavaksi se, että Väinämö harrastaa koripalloa, ihan kuten meidän nuori mies, ja koripallohan on jotakuinkin maailman tärkein asia. Kolmen Väinämön lukemisen jälkeen muutkin kirjat alkoivat tuntua mahdollisilta lukea. Eli jakakaa kirjailijat ihmeessä urheilulajit keskenänne! Jalkapallokirjoja kai - ehkä - on jo, mutta entäs sählykirjoja tai taekwondokirjoja tai... ;-)
VastaaPoista"Kolmen Väinämön lukemisen jälkeen muutkin kirjat alkoivat tuntua mahdollisilta lukea."
VastaaPoistaFlora, juuri näin. Lapsia kiinnostavia aiheita mahdollisimman monipuolisesti.:)
Kiitos kommenteista ja näkökulmista sekä tiedoista.
VastaaPoista