Olen aloittanut työhuoneneuvottelut luostarin kanssa. Se on huomattavan hankalaa, koska en puhu italiaa. Keskustelut ovat muutenkin välillä todella surealistisia. Minulla on voimakas tarve tukea luostaria tai olla siinä liepeillä. Yhtenä päivänä, kun luuttusin lattiaa, ystävä lupasi lähettää kännykkäkuvan miehelleni, joka voisi kysyä aivan aiheellisesti, miksi luuttuan lattiaa luostarissa, mutta en kotona. En todellakaan tiedä vastausta. Täällä kotona ikkunat odottavat pesua ja lattiat odottavat pyyhkimistä, mutta kun ei lainkaan nappaa. Vappuna kävin järjestelemässä ystävän nurkkia. Niputin lehtiä ja keräilin kenkiä muovikasseihin. Sitäkin voisi tehdä täällä kotona, mutta kuten sanottu, ei nappaa.
ja päivän afo:
34.
Siivoa omat nurkkasi ennen kuin menet muiden nurkkia järjestelemään.
***
Tämä aforismi on vesitetty versio siitä miten näet roskan veljesi silmässä jutusta.
Toisaalta, "minkä tahdot toisten tekevän teille, tehkää te myös samoin heille". Jos työ on hyvä, niin liekö arvokkaampaa tehdä se toiselle kuin itselle, koska silloin ikkunoiden peseminen ei ole vain ikkunoiden pesemistä?
VastaaPoistaMutta joo, tietysti omiakin nurkkia voisi vähän katsella ja oma mieskin on lähimmäinen...
Muiden nurkkia on kyllä mukavampi siivota, varsinkin sen muun seurassa. Kotona siivoaminen on yksinäistä hommaa.
VastaaPoistaLuostarihan olisi hyvän matkan päässä. Minä osaan italiaksi tilata viiniä, sanoa että rakastan ja kiitos ei. Ei taida olla minusta tulkiksi.
Toivottavasti työhuone järjestyy ja tervetuloa tänne siivoamaan koska vaan! Minä voin sitten vastavuoroisesti tulla luoksesi puhtaanapitotyönjohtajaksi.
Luostarin nunnat näyttävät olevan terveitä nuoria naisia. Jos ylimääräistä energiaa on, lähimmäisenrakkautta voisi osoittaa paremmin käymällä siivoamasssa yksinäisten vanhusten koteja ja auttamalla näitä muillakin tavoilla kuten suorittamalla ostoksia, kävelyttämällä heitä ulkona.
VastaaPoistaSiellä ruokitaan kerran viikossa ilmaiseksi salillinen monikansallista porukkaa yli kolmestakymmenstä maasta. Niitä jälkiä aina joskus siivoilen (tarjottuani ensin ne voileivät, kahvit ja pullat)
VastaaPoistaSusu, katsotaan miten käy työhuoneasian. Puhtaanapitotyönjohtaja voisi kyllä auttaa, koska se työnjohto juuri puuttuu.
Hdcanis, vaikea tosiaan sanoa, että mikä on arvokkaampaa. Välillä tällainen valikoiva laiskuus niin ihmetyttää itseäni....
Sanot vaan miehellesi, että teillä on tästä lähtien hyvä työnjako: Sinä siivoat luostaria ja miehesi kotianne.
VastaaPoistaMutta joo, ei todellakaan nappaa kotihommat. Muiden kaappeja on kiinnostava raivata, varsinkin kuivakaappi ja jääkaappi on mun intohimon kohteita. Heittää vanhentuneet veks, siistiä ja järjestää. Täällä himpussa innostus on vaimeaa ja joka paikka pursuaa...
Eikö nunnat osaa englantiakaan, entä suomea pikkuriikkisen? Onko siellä hetkipalveluja tai jotain ns. suurelle yleisölle?
Utelias
Noinhan se työnjako on viime aikoina täällä tosiaan mennyt...
VastaaPoistaKyllä he osaavat jonkin verran suomea ja varmasti englantiakin, mutta on siinä oma haasteensa kuitenkin. Kaikki kirkossa pidettävät messut ja hetkipalvelukset ovat avoimia tilaisuuksia.
Opettelet vaan kunnian italiaksi ja hoilaat sen aina äänekkäästi, siitä se lähtee ;)
VastaaPoistaHei tuohan oli hyvä vinkki.
VastaaPoista