tiistai 21. toukokuuta 2013

Multarantaaaa, ihanuuksien ihmemaa...

Onkohan noilla kuvan ihmisillä ollut oikeasti hauskaa harjoituksissa, vai luulenko minä vain, koska olen ollut näytelmän toinen käsikirjoittaja. Multarannan miljönääreistä voi nyt tykätä Facebookissa. Teatteri on ostanut presidentille virka-autonkin näytelmää varten.

Luultavasti kukaan ei ole kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta en ole päivittänyt muutamaan päivään, koska olen huomannut olevani törkeän huono aforistikko. Olen lisäksi jonkinlaisen ekshaustion vallassa selviydyttyäni MELKEIN talven opetustehtävistäni. Vielä on tulossa pari tekstiä ja sen jälkeen pitää penätä palkkaa. Riemunsa siinäkin, että palkka pitää vielä erikseen ANOA sen jälkeen, kun on ensin raatanut sielunsa verille. Ja aina ei saa mitä anoo, ja sitten alkaa ihan vimmattu paperien kaivelu ja dokumenttien lähettely. Lisäksi on sekin riemu, että saa tuntea itsensä ahneeksi ja pikkumaiseksi ihmiseksi, kun ei iloisesti tyydy palkattomaan osaansa.

Luulin sivumennen sanoen, että olisin itse keksinyt tuon ääliömäisen sanan ekshaustio, mutta googletus osoitti, että se on sivistysana. Se jäi nyt kyllä mieleen, ehkä pitää laittaa idealippaaseen.

Pitäisi jatkaa uurastusta käsikirjoitusten parissa, mutta luulen, että seuraavaksi heittäydyn sohvalle ja luen taas vähän Murakamia. Minulla on myös kokoelma Kafkan novelleja tuossa pöydällä ja modernia runouttakin. Illalla tapaan ihmisen, jonka kanssa haluaisin kirjoittaa hänen muistelmansa. Mutta hän haluaa kirjoittaa kanssani lapsille kirjan isän tai äidin kuolemasta. Katsotaan löytyykö yhteinen sävel.






Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. Et Sinä ole huono aforistikko.:) Sinä vain pidät liian kiirettä aforismiesi kanssa, kun olet tottunut kirjoittamaan nopeasti.

    VastaaPoista
  2. No niin no joo, mutta kun ideana nimenomaan oli julkaista aforismi päivittäin. Nyt piti antaa periksi, en millään jaksa joka päivä vääntää jotain.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!