Olen lukenut Helmi Kekkosen Valintaa. Se on huolellista työtä. Kirja kiinnostaa, koska tekijä on nuori ja kuitenkin, sikäli kuin ymmärrän, romaani kuvaa perhettä johon kuuluvat ihmiset eivät uskalla kohdata toisiaan eivätkä puhua asioistaan toisilleen.
Siis kun olen jotenkin halunnut ajatella, että tuo puhumattomuus on vain joidenkin entisaikojen tyhmien suomalaisten junttien helmasynti, mutta tässä kirjassa se esitetään henkevien, kauniiden ihmisten vaivana. Kirjoittajan täytyy tietää jotain asiasta, josta hän kirjoittaa, siis edelleenkin suomalaisia luonnehtii kohtaamisen pelko, kyvyttömyys elää yhdessä.
Kekkosen kirjassa ihmiset eivät siis kauhean paljon puhu toisilleen, eivät ainakaan mistään tärkeästä. Mutta sitten on niitä, jotka eivät muuta teekään kuin pajattavat heti kun yksikin korvapari sattuu kuuloetäisyydelle. Ehkä höpöttäminen on eräs muunnos kohtaamisen pelosta.
37.
Tauoton höpöttäminen on umpimielisyyden ärsyttävä alalaji.
***
Tekstit
Kultainen keskitie olisi heille parempi. On aika puhua ja aika vaieta.
VastaaPoistaPuheliaana savolaisena viihdyn niissä kulttuureissa, joissa ihmiset puhuvat paljon.
Liian usein Suomessakin varsinkin miehet vaikenevat vuosikaudet ja sitten yhtäkkiä jättävät perheensä tai vielä pahemmin: mies vaikenee koko ikänsä ja vanhuksena tappaa vaimonsa kostaen kaikki menneet asiat, joita ei ottanut esille.
Niin totta toi. Itsekin olen höpöttämisellä peittänyt asioita, ja yrittänyt välttää muiden kysymyksiä. Häpeä on yks, jota olen yrittänyt peitellä. Kun näyttelet itsevarmaa ja puheliasta tyyppiä, muut ei ehkä huomaa, mitä sisimmässäsi olet. Raskaaksi se tietty käy.
VastaaPoistaValitettavasti asioiden kieltämistä, sivuuttamista ja ylipäänsä vaikenemista on vielä paljon vaikka ajat toki on muuttuneet jostain sodan jälkeisistä vuosista.
Utelias
Anna, minäkin tykkään puheliaista ihmisistä, mutta monomaaniset höpöttäjät, jotka eivät anna toiselle suunvuoroa eivätkä kuuntele hetkeäkään, ovat rasittavia. Hassua kyllä, juuri puhuin puhelimessa ystävän kanssa, joka oli täysin uupunut tällaisen höpöttäjän vierailun jäljiltä.
VastaaPoistaUtelias, paljolla puheella myös varmistaa, ettei koskaan käsittele asioita jotka pitäisi käsitellä.
Jos sukulaisella tai tuttavalla on vaikea elämäntilanne, hänellä saattaa olla tarve puhua siitä mahdollisimman paljon. On sydämetöntä välttää tällaista ihmistä oma mukavuudenhalun vuoksi tai suhtautua häneen väheksyvästi. Aito ystävyys kestää myös toisen puhetulvan. Senhän pitäisi kestää vaikeampiakin tilanteita. Vaikeissa elämäntilanteissa ystävyyssuhteet syventyvät - tai viilentyvät tai jopa loppuvat.
VastaaPoistaHyvä Anna! Itse asiassa höpöttäjä on mitä parhainta seuraa, ystävänä oivallinen. Nimittäin siinä voi ajatella ihan omiaan ja kuunnella vain puolella korvalla ja jos kuulee jotain kiinnostavaa voi nyökkäillä ja jopa sanoa sanan pari. Rentouttavaa.
VastaaPoistaParhaimmat puhujat olen tavannut linja-autopysäkillä Turussa siinä torin laidalla. Olen kuullut monet sairauskertomukset, joidenka aikan olen huomannut, että omat vaivani ovat ihan kevyttä kenttälounasta todellisten leikkausten ja mahanlaukunpoistojen rinnalla.- Eläköön puuta heinää puhuminen, suomalainen small talk.
"Höpöttäjällä" voi olla tärkeää sanottavaa. Katsoin mieheni kanssa jälleen kerran erään Morse DVD:n. Siinä oli lihava pieni nainen, joka seurasi poliiseja, puhui ja puhui. Kukaan ei kuunnellut häntä. Mutta kun joku kuunteli, huomattiin, että tällä naisella oli aivan ratkaisevaa tietoa.
VastaaPoistaHöpöttäjä voi kyllä olla myös aikamoinen terroristi lähipiirissään.
VastaaPoista