Itkuinen ääni kantautui pihalta. Paikallistin äänen syreenipuskaan. Ilmeisesti jokin liitto oli päättynyt. Nainen oli yrittänyt kaikkensa. Ukkonen jyrisi, alkoi sataa, itkuinen ääni kumpusi violettina kukoistavan syreenikasvuston sisältä. Sinä et ole koskaan arvostanut minua. Kymmenen minuuttia kestänyt puhelu päättyi vollotukseen.
Ensin se tuntui vähän koomiselta, mutta kun itku jatkui ja jatkui, alkoi tuntua vähän pahalta. Mieleen tuli se kesä kymmenen vuotta sitten, kun hautasin koirani. Ulisin pihassa kaivaessani hautaa. Oli hellepäivä, hiki sekoittui kyyneliin. Varmasti kuului mekastus naapuriin, mutta kukaan ei tullut kysymään, että mikäs nyt on hätänä. Eikä se mitään olisi auttanut, vaikka joku olisi kysynytkin.
Puska kahahti, esiin tuli litimäräksi kastunut vaalea laiha nainen joka marssi kadulle tikkusuorana, olkapäät koholla. Hän katosi kulman taakse. Jälkeen jäi moraalinen dilemma. Olisiko pitänyt mennä puskaan kysymään, että voinko auttaa.
Jollakin tavalla vähän järkyttävä huomata, miten vähän se riipaisee, kun kohtaa vieraan ihmisen musertavan surun. No kirjoitin tämän jutun, mutta eipä tämä taida paljon lohduttaa tyttöä joka itki syreenipuskassa.
Ensin se tuntui vähän koomiselta, mutta kun itku jatkui ja jatkui, alkoi tuntua vähän pahalta. Mieleen tuli se kesä kymmenen vuotta sitten, kun hautasin koirani. Ulisin pihassa kaivaessani hautaa. Oli hellepäivä, hiki sekoittui kyyneliin. Varmasti kuului mekastus naapuriin, mutta kukaan ei tullut kysymään, että mikäs nyt on hätänä. Eikä se mitään olisi auttanut, vaikka joku olisi kysynytkin.
Puska kahahti, esiin tuli litimäräksi kastunut vaalea laiha nainen joka marssi kadulle tikkusuorana, olkapäät koholla. Hän katosi kulman taakse. Jälkeen jäi moraalinen dilemma. Olisiko pitänyt mennä puskaan kysymään, että voinko auttaa.
Jollakin tavalla vähän järkyttävä huomata, miten vähän se riipaisee, kun kohtaa vieraan ihmisen musertavan surun. No kirjoitin tämän jutun, mutta eipä tämä taida paljon lohduttaa tyttöä joka itki syreenipuskassa.
Tekstit
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKyllä se siltä kuulosti, ettei siltä toiselta osapuolelta tullut mitään myönteistä vastakaikua, sen verran epätoivoinen se tyttö oli. Juuri kaikkia noita mainitsemiasi puolia puntaroin mielessäni, sen lisäksi että olen muutenkin ujohko ihminen, eikä ole helppo mennä ihan vieraalle juttelemaan. Mutta vähän huono tunnelma tästä jäi, oli se itku sen verran lohdutonta.
VastaaPoistaUutta matoa koukkun kun vanha kuolee. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin seitsemän uutta avautuu.
VastaaPoistaEi maailmasta miehet lopu. Useimmat meistä miehistä, minä mukaanlukien, ovat korvattavissa olevaa merenmutaa. Niin kuin naisetkin.
Tavallaan totta yleisessä mielessä, vaikka seitsemän ovea harvalle avautuu, mutta on surullinen lähtökohta ajatella itse itseään korvattavana tai edes muita, koska olemme kuitenkin ainutlaatuisia. Parempi olisi ajatella vaikka niin, että itselle sopiva ihminen on vielä löytymättä.
PoistaNiin minäkin haluan vaalia uskoa siihen, että joillekin olen korvaamaton ja myös jotkut ovat korvaamattomia minulle. Ylipäätään ihmiset ovat korvaamattomia, niin kuin eläimetkin.
VastaaPoistaJos väistelee epämukavia tunteita amputoi tunne-elämänsä. Tunnevammaisuus on amputoitua, vajaata tunne-elämää.
PoistaEi kannata vältellä (sitäkään) epämukavaa tunnetta, että väistämättä on melko merkityksetön ihminen suurimmalle osalle ihmisistä jotka vellovat ja vaeltavat netissä.
Isolla lentoasemalla sen tajuaa. Kun kulkee useita kilometrejä leveässä ja pitkässä hallissa, jossa ihmisiä tulee ja menee. Siellä et ole yhdellekään sillä tavoin ainutkertainen tai merkityksellinen kuin lähimmillesi olet.
Sireenipensasihmisen elämästä: Ihminen voi itkeä monesta eri syystä, joten miksi ihmeessä toisen (tuntemattoman) pitäisi mennä tukahduttamaan tämän toisen tunteet.
Tukahduttaja ei kestä tunteita, ei toisen eikä omiaan. Tai omassa tunnevammaisuudessaan tahtoo kokea ne toisessa tai tukahduttaa ne. Tunne-elämältään tukehtunut tarvitsee siksi mm sellaista kirjallisuutta joka saa hänet tuntemaan ja tunnistamaan tunteensa.
No en kyllä ajatellutkaan mennä tukahduttamaan syreenipensasihmisen tunteita, vaan ainoastaan kysymään onko jokin sellainen hätä, jossa voisin olla avuksi, tai vaikka kuuntelijana tms.
VastaaPoista