36.
Minkä teit, sen teit.
Minkä jätit tekemättä, sen jätit tekemättä.
Selitys ei asiaa auta.
***
Kuten NYBD Bluesta aikoinaan opin, selitykset ovat kuin peräaukkoja, meillä kaikilla on sellainen.
Tämän vuoden aikana olen tullut kuulleeksi todella paljon selityksiä ja tuntenut voimakasta tarvetta myös itse välillä selittää. Selittely on niin syvällä nykyihmisen sielussa, että oikein naurattaa, kun katolinen pappi ripittäytyessä sanoo: älä turhaan selitä, sano vain mitä olet tehnyt. Se on siis todella aivan yllättävän terapeuttista.
Joillakin kirjoituskursseilla olen itse yrittänyt iskostaa kirjoittajien mieleen samaa asiaa. ÄLÄ SELITÄ. Kun ihmiset oivaltavat asian, he yleensä kokevat oppimisen iloa.
Valitettavasti tämä ei estä minua itseäni selittelemästä sitä sun tätä heti jos joku ei ole sitä erikseen kieltämässä.
Tekstit
Kun myöntäisitkin, mitä olet tehnyt, ei olisi mitään ongelmaa.
VastaaPoistaJaa anonyymi, ehkä olenkin myöntänyt. Et vain ole ollut kärpäsenä katossa näkemässä sitä.
VastaaPoistaJoo-o, ymmärrän pointtisi, mutta silti, ilman selityksiä jää moni asia ymmärtämättä.
VastaaPoistaJos poika varastaa kolikkoja vanhemmiltaan, ja ostaa kavereille karkkia, koska on alakynnessä ja pelkää kiusaamista, on hyvä tietää varastajan motiivi. Sen sijaan että haukutaan pelkästään varastajaa, voidaan mahdollisesti vaikuttaa varastelun syyhyn.
Tai olenko syntinen ja kamala ihminen, kun lankean syömään suklaata ja ahmimaan kaapin tyhjäksi. Auttaako, että tunnustan syntini vai se, että joku kuuntelee ja miettii kanssani, miksi en tässä elämäntilanteessa löydä muuta helpotuskeinoa kuin syöminen.
Utelias
Utelias, mielestäni kysymys on siitä, että kenelle pitää selittää ja kenen on kuunneltava selitykset. Sinun esimerkkiäsi ajatellen: Ehkä kauppiaan, jolta karkit on varastettu, ei tarvitse ryhtyä varastajapojan terapeutiksi, kuunnella selityksiä ja ymmärtää häntä. Ehkä pojan pitäisi selittää asiaa vanhemmilleen, opettajalleen tms. Kauppias jolta karkit on viety ansaitsee mielestäni anteeksipyynnön ja hyvityksen, ei hänen kuulu joutua varkaan terapeutiksi. Pojan kasvattaminen ja ongelmien ratkaisu on jonkun muun tehtävä.
VastaaPoistaKatolinen pappi on oikeilla jäljillä. Laupiaallekin riittää, että tunnustamme syntimme, ei selittelyjä kaipaa...
VastaaPoistaMutta riittääkö se syntien tunnustaminen meille itsellemme? Ainakin jos on sitkeästä vaivasta kyse? Painon kanssa kamppailevia on iän kaiken syyllistetty, tuomittu, annettu ravinto- ja itsekuriohjeita ja kansa vaan lihoo. Eniten syyllistää lihava itse itseään vaikka kävis ripillä joka viikko. Ehkä voitais miettiä pikku hiljaa syntyjä syvempiä. Ja saattaa niissä ohjeissa olla todellakin jotain vikaa.
VastaaPoistaJoo, totta, kauppiaan tehtävä ei ole kasvattaa poikaa, turha siinä on mitään selitellä. Taisin itse mennä asiasta syrjään. Sorry.
Utelias
Marja, niinpä...
VastaaPoistaUtelias, ehkä siinä jo mennään hakoteille, jos ruvetaan tunnustamaan jotain syntejä vain sillä perusteella, että ympäristö tuomitsee jonkin asian, esim. ylipainon. Ihmisellä on ajattelukyky ja sen myötä vastuu miettiä itse, että missä hän on toiminut jotenkin väärin. En minä verenpainetautiakaan menisi papille syntinä tunnustamaan, vaikka voisihan olla, että sen olisin itse jotenkin aiheuttanutkin, esim. tekemällä liikaa töitä. Silloin ehkä pitäisi tunnustaa se liiallinen työnteko, ahneus. tms.
Heh, kaikkea sitä joutuu täällä pohtimaan...
Kärpäsenä katossa täytyisikin olla, jotta saisi anteeksipyynnön sellaiselta, jolla ei ole kanttia eikä halua pyytää anteeksi suoraan ja kasvotusten.
VastaaPoistaAnonyymi, kerro sinä omalla nimellä ja identiteetilläsi, että mikä mättää, niin puhutaan sitten siitä kenellä on kanttia pyytää anteeksi ja mitä asiaa.
VastaaPoistaAnonyymin identiteetti on varjeltu monestakin syystä, eikä nimi muuta asiaa. Ne, jotka ovat toista vastaan rikkoneet, tietävät kyllä, keitä heidän uhrinsa ovat. Voi tietysti olla, että uhreja on niin monta, ettei heitä enää muista tai tunnista. Tavallisesti uhri on yrittänyt saada oikeutta onnistumatta. Vaikka parasta olisi unohtaa kiusaajansa, koska kiusaaja ei paranna tapojaan. Rauha maassa, ja kaikilla hyvä tahto.
VastaaPoistaNiin joo, minä olen anonyymin uhri, selvästikin.
VastaaPoistaJotkut esittävät uhria, vaikka kaiken aikaa loukkaavat muita. Mutta hyvää kevättä silti sinulle! Sinuahan ei omatunnon tuska vaivaa.
VastaaPoistaKuule, minuun saa oikeasti yhteyden aivan koska tahansa ja pyydän heti sinulta anteeksi, kunhan ensin tiedän mitä olen tehnyt. En voi pota omantunnon tuskaa jonkun anonyymin vuoksi, teitähän on netti pullollaan solvaamasa milloin ketäkin.
VastaaPoista