maanantai 27. toukokuuta 2013

Oi Harpo, sielunveljeni

Kun ensimmäisen kerran törmäsin Marxin veljeksiin joskus 80-luvulla, en osannut tehdä muuta kuin vaihtaa kanavaa. Tai ehkä jopa suljin television, koska silloin ei vielä ollut kovin monta kanavaa, joita vaihdella.

Toisella kerralla osuin ruudun ääreen juuri silloin, kun Harpo oli vauhdissa, ja jotain tapahtui. Minusta tuli Harpo-fani.

Olen silti ollut flegmaattinen fani, mikä tarkoittaa etten ole koskaan kaivellut hänestä tietoja enkä hankkinut Harpokrääsää. Mutta jos televisiosta on tullut Marxien elokuva, olen katsonut sen. Nyt satuin täysin vahingossa kuulemaan radiosta, kun Harpon elämäkertaa luettiin. En ollut huomannut, että hän oli kirjoittanut kirjan ja että kirja oli suomennettu yhdeksänkymmentäluvulla, muistaakseni. Kävin lainaamassa kirjan kirjastosta. Lainasin myös Grouchon elämäkerran, koska siitä sain kuulla jo parikymmentä vuotta sitten, yritin silloin lainatkin sitä, mutta se oli jollakin toisella. Nyt kirja löytyi hyllystä.

Harpo oli hillitön keppostelija pienestä pitäen. Voisin kuvitella, että jos olisin joutunut elämään hänen lähipiirissään olisin jossain vaiheessa vetänyt häntä turpaan. Toisaalta hän on lumoava kuin marakatti.

Jos ei halua itse lukea, voi kuunnella koko sarjan radiosta.

Share/Bookmark

2 kommenttia:

  1. Harpon elämänkerrassa oli liikuttavaa, miten hän kertoo adoptoimistaan lapsista. Muutenkin kirja oli koskettava.
    Grouchon kirja on toisenlainen, erittäin lukukelpoinen sekin.

    VastaaPoista
  2. Tuon kohdan juuri satuin kuulemaan radiosta, ja sen perusteella lainasin kirjan.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!