40.
Kai sullakin mun arvosanasta jokin vastuu on, sanoi opiskelija, joka ei koskaan ehtinyt kurssille eikä tehnyt tehtäviään.
***
Tuntemani peruskoulunopettajat ovat tällä hetkellä hermoromahduksen partaalla, koska joutuvat antamaan oppilailleen numeroita. Huonot numerot osoittavat heidät huonoiksi opettajiksi. Joko he ovat arvostelussaan epäoikeudenmukaisia, koska eivät ymmärrä luokkallaan versovaa neroa. Tai sitten he ovat huonoja opettajia, kun eivät ole saaneet kullannuppua innostumaan opiskelusta.
Antaessaan huonon numeron opettaja ikään kuin ilmoittaa maailmalle olevansa itse huono.
Aloin miettiä, että entä jos numerot vähitellen irtaantuvat todellisuudesta. Opettajat jakavat parempia numeroita, jotta oppilaille tulisi parempi mieli ja he itse voisivat olla paremmalla mielellä. Vähitellen kuilu numeroiden ja todellisuuden välillä kasvaisi suuremmaksi. Ihmiset kuvittelisivat osaavansa jotain, mutta todellisuudessa he eivät osaisikaan mitään, arvosanat olisivat pelkkää tyhjää egobuustausta.
Tekstit
Kouluissa on erilaisia käytäntöjä, etenkin keskiasteella, eli lukioissa ja ammatillisissa oppilaitoksissa. Niissä tietty poissaolomäärä voi laskea automaattisesti arvosanaa, joten tuonkaltaiset kommentit osoittaisivat vain, ettei oppilas ole ollut sen vertaa koulussa, että tuntisi edes koulun käytännöt.
VastaaPoistaPeruskoulussa on kai hieman toisin. Siellä numeroita totta tosiaan annetaan liian hövelisti. Kahdeksikko komeilee oppilaalla äidinkielessä, vaikka hän saattaa takellella sisäluvussa ja kirjoittaa putkitekstiä yhden kappaleen ja that's it.
Ennen sanottiin, että kymppi kuuluu Jumalalle, yhdeksikkö opettajalle ja kahdeksan ja siitä alaspäin oppilaille. Edes abiturientit eivät saaneet helpolla numeroita. Numeroista saattoi olla taistelu.
VastaaPoistaKun sain viimeisellä luokalla kympin kirjallisuudesta, ainoan tämän opettajan koskaan antaman hänen kertomansa mukaan(!), eräs luokkatoverini haukkui minua lakkiaispäivänä koko matkan koululta sankarihaudoille, jonne veimme ylioppilasruusujamme. Hän sanoi, että olisi tarvinnut sitä enemmän kuin minä, koska haki opiskelemaan suomea. Mutta ei se ollut minun vikani. Hyvin hän on pärjännyt. :)
Nykyvanhemmat valittavat, uhkailevat, heidän mielestään heikko koulumenestys on koulun ja opettajan vika.
VastaaPoistaPienemmillä paikkakunnilla ja ns. huonommissa kouluissa annetaan hövelimmin parempia numeroita(huom. tämä yleistys).
VastaaPoistaSe kuulemma näkyy hyviksi rankatuissa lukioissa, joihin tulee oppilaita ulkopaikkakunnilta.
Muualta tulleiden oppilaiden numerot tuppaavat laskemaan enemmän kuin lukion "omalta" alueelta tulleilla.
Opiskelen ammattikoulussa toista tutkintoa, ja arvosteluasteikko 1-3 ottaa todellakin päähän. Aikaisemman tutkinnon asteikko 1-5 on vielä hyvin muistissani. Opettajatkaan eivät uudesta systeemistä pidä. Arvosanat 1-3 ovat virallisesti "tyydyttävä", "hyvä" ja "kiitettävä", mutta käytännössä tuntuu, että 1 = surkea, 2 = huonompi keskitaso ja 3 = parempi keskitaso ja siitä ylöspäin. Kolmoset ovat arkipäivää, kakkosta pidetään jo huonona numerona, vaikka opettajat yrittävät toisin vakuutella.
VastaaPoistaKysyin kerran nuoremmilta luokkatovereiltani, mitä he pitäisivät arvosteluasteikosta 1-5. He olivat kauhistuneita: "Vitosiahan olisi paljon vaikeampi saada kuin kolmosia!"
Tämä arvosteluasteikko vain lisää numeroiden tuijottamista sen sijaan, että keskityttäisiin käytännön oppimistuloksiin. Kun (hyväksyttyjä)
arvosanoja on vain kolme, niiden erot tuntuvat dramaattisemmilta. Monilla on kova stressi siitä, että todistus pitäisi saada mahdollisimman täyteen kolmosia (joka ei sitten kuitenkaan kerro vielä juuri mitään). Uskon, että nämä ihmiset olisivat ihan tyytyväisiä vanhoihin kolmosiin ja nelosiin.
Iines, eli tuo visioni arvosanojen irtautumisesta todellisuudesta ei ollut niin tuulesta temmattu kuin kuvittelin...
VastaaPoistaAnna, noin ei kyllä enää ajatella numeroista.
Ano 1, noista uhkailevista vanhemmista olen kuullut minäkin.
Ano 2 siis vahvistaa epäilykseni arvosanojen ja todellisuuden railon leviämisestä.
Ano 3, omassa nuoruudessani yliopistossa oli käytössä tuo 1-3, mutta siellä annettiin myös + ja - joten tuokin asteikko oli aika vivahteikas. Siihen verrattuna nykyinen 1 - 5 tuntuu myös aika krouvilta.
Olen myös miettinyt miten tuo yleistynyt opettajien uhkailu ja painostaminen vaikuttaa numeroiden antamiseen. Sehän vaatii sitten aikamoista kanttia opettajalta antaa huono numero, jos tietää että seuraavat vuodet on joku vainoaja lähettämässä tappouhkauksia tms.