aistini

Satu haastoi minut kertomaan, mitä viisi aistiani minulle merkitsee. Näin ne asiat aina lopulta kalahtavat omaan nilkkaan, aistien miettiminenhän on kirjoituskurssien vakiomatskua.

Makuaisti on ollut elämässäni riesa. Pidän syömisestä ja se on valitettavasti näkynyt noin viisivuotiaasta lähtien. Ihan ensimmäisiä lapsuusmuistojani on sen tajuaminen, että olen liian lihava. Lastentarhan punnituksessa vedin vatsan sisään ja olin hengittämättä, koska ajattelin että se ehkä vähän keventäisi minua.

Hajuaistilla on suora yhteys tunteisiini. Kävin eilen Turun linnassa ja yhtäkkiä mieleen palautui tunnelma niiltä ajoilta kun tutustuin Salmeen ja aloin rampata linnassa. Se oli unenomaista aikaa muutenkin, ei pelkästään siksi, että tutustuin Salmeen. Mieleenpalautuminen johtui linnan tuoksusta, se on vähän samanlainen kuin meidän mummulassa, mutta ei aivan yhtä makea.

Kuuloaistini on yliherkkä. Television ääni ei saa olla kovalla, ja jos minulla on paljon töitä, en kestä mitään musiikkia. Itse asiassa en ole pitkään aikaan halunnut kuunnella mitään.

Näköaisti on tärkeä, koska silmillä näkee ihmisen kasvot. Myös muita kiinnostavia yksityiskohtia maailmasta voi näköaistilla havainnoida.

Tuntoaistista tulee mieleen lapsuua ja nuoruus, kun jouduin nukkumaan yksin. Lapsena oli ihanaa, kun joskus pääsi äidin viereen. Sitten oli hyvin pitkä ajanjakso, jolloin ei päässyt koskaan kenenkään viereen. Onneksi viimein onnisti. Koen edelleenkin yksin nukkumisen lohduttomana.

aistini