Ehkä annoit, ehkä et? Et muista tai et ainakaan kerro, muistatko tai et... ja jos muistat, niin et ainakaan sitä muista tai sitten se oli joku toinen. Ja jos joku jotain antoi, niin et ottanut vastaan, virta vei mennessään.
Mää kun oon harjoittamassa kauan sitten taakse jäänyttä murrosikää, sanoisin, että eiks oo hianoo olla oma itsensä ja vaikka mitä? 75 takana, joten alan harjoitella olla minä. Siis jos en kirjota, niin en kirjota´. Jos en tykkää, niin en tykkää. Jos sano viisauden sanan (harvinaista), niin paukatkoot Kuuhun.
Olen Kirsti Ellilä, päätoiminen kirjailija ja osatoiminen kirjoittamisen opettaja. Häiriöklinikka on henkilökohtainen blogini. Kuten nimikin osoittaa, käsittelen täällä kirjoittajaelämäni ongelmakohtia ja ärsytyksiä. Kun minulla menee hyvin, olen yleensä hiljaa. Kuten huomaatte, päivitän aika usein, joten ehkä minulla sitten menee usein huonosti. Samankin päivän aikana minulla voi mennä sekä hyvin, että huonosti. Joka tapauksessa täältä on turha etsiä mahtavia kirjailijaelämän menestystarinoita ja suurta sankaruutta. Toisaalta kaikkihan me olemme sankareita, eiks niin.
:D
VastaaPoistaOlisikohan ollut EU:n direktiivi?
VastaaPoistaTai ehkä annoit luvan, et vaan muista.
Kyllä se vielä syttyy uudestaan. Entistä kirkkaampana.
Voi, niinkö kävi?
VastaaPoistaJos tuon tulkitsee väsymykseksi, niin tuttu tunne.
Mutta eikös välillä ole hyvä katkaista ne virrat vähäksi aikaa? Jos et ymmärtänyt antaa lupaa niin joku vain otti oikeuden omiin käsiinsä... :)
VastaaPoistaJl, lohdullinen ajatus.
VastaaPoistaVäsymystä varmaan joo, Ilona:-)
Susu, tosiaan voi olla, että epähuomiossa annoin luvan.
Niinpä, Pisara:-)
Oiso sulla energialasku maksamatta ;-D?
VastaaPoistaJoku asentaja vahingossa vetäny väärät piuhat irti? ;)
VastaaPoistaSinäpä sen sanoit, Millan:-)
VastaaPoistaSe voi olla kahil, mitähän sen piti oikein asentaa?
Ehkä annoit, ehkä et? Et muista tai et ainakaan kerro, muistatko tai et... ja jos muistat, niin et ainakaan sitä muista tai sitten se oli joku toinen. Ja jos joku jotain antoi, niin et ottanut vastaan, virta vei mennessään.
VastaaPoista;) Lentsu
Hyvin kuvattu tuttu tunne.
VastaaPoistaMää kun oon harjoittamassa kauan sitten taakse jäänyttä murrosikää, sanoisin, että eiks oo hianoo olla oma itsensä ja vaikka mitä? 75 takana, joten alan harjoitella olla minä. Siis jos en kirjota, niin en kirjota´. Jos en tykkää, niin en tykkää. Jos sano viisauden sanan (harvinaista), niin paukatkoot Kuuhun.
VastaaPoistaHEH! Muistavatkohan ne aina kysyä? Lupaa.
VastaaPoistaSulake palanut. Vaihda ja jatka entiseen malliin!
VastaaPoistaHeh voihan se tosiaan noinkin olla, Lentsu:-)
VastaaPoistaAi, on siis tuttu sielläkin, Demetrius:-)
Utukka, hieno asenne!
No eivät taida muistaa, Oh-show-tah hoi-ne-ne
Kiitti vinkistä Alastalo!
Pidin. Vaatii taitoa tälläinen lyhykäisyys..
VastaaPoistaBannerissasi näkyy virran katkaisijan käsi, kenellepä mahtaa kuulua.
VastaaPoistaValitettavasti virta välillä katkeaa ilman lupaa.
Hyvä, arkeen tempaiseva runo!
Niinpä tosiaan Unis, tuollahan se on. Kenen käsi mahtaa olla, ja kenen vasara. Hmmm.
VastaaPoista