Elokuva oli kielletty alle 15 vuotialta, mikä sai odottamaan rajua väkivaltaa, tai vaihtoehtoisesti seksiä, kumpaakaan ei tullut. No oli jonkinlainen yhtyminen kyllä, mutta vaatteet päällä ja kaikin puolin siveästi. Tai ehkei sittenkään, koska nainen oli 39 ja mies parikymppinen taideopiskelija.
Mutta siis LeBoeufin kuvia vilahti ruudussa ja jokin minussa värähti soimaan sillä tavalla jonka luulin jo kadottaneeni, ehkä tapahtui jonkin asteinen lumoutuminen, joka nyt toistui tässä tietokoneen ruudun ääressä kun aikaa säästelemättä googlettelin ympäriinsä löytääkseni nuo kuvat. Jotkut niistä herättävät minussa uskonnollista hartautta, tunteen siitä että ihmiselämä on pelottavaa ja pyhää, että me olemme ihmeellisiä ja hukassa.
Tekstit
Kiitos Kirsti !
VastaaPoistaKatselin pitkään näitä Leboeufin maalauksia ja ne ovat todella vaikuttavia. Tuntuu kuin jokaisessa kuva kantaisi isoa kertomusta, ja vaikka katsoo pysäytettyä kuvaa/maalausta niin tulee sellainen olo että se liikkuu, jokin siinä liikkuu. Ne ovat samanaikaisesti unenkaltaisia ja aivan kuin joku olisi vain sattumalta napannut valokuvan jostain aivan arkisesta tilanteesta.
Taidan painua takaisin katsomaan. Kiitos.
Huh. Tekeekö joku vielä tuollaisia nykyään. Ne saivat myös minun henkeni salpautumaan.
VastaaPoistaAivan Hirlii, mistä se unimaisuus oikein tulee. Ja siis sattumanvaraisuuteen tuntuu kätkeytyvän jotain ihmeellistä.
VastaaPoistaSe oli minullakin ajatus, Millan. Että tekeekö joku vielä tällaisia. Siellä on yksi lentokenttäkuva, josta minulle tuli mieleen Enckelin alttaritaulu Tampereen tuomiokirkossa.
Upeita ovat. Kiitos.
VastaaPoista