En tiedä milloin ylikulkusilta suljettiin kevyeltä liikenteeltä. Silloin kun kahdeksankymmentäluvulla asuin Ylioppilaskylässä, reitti oli vielä auki, mutta myöhemmin silta luokiteltiin vaaralliseksi. Pölkyt kestivät ilmeisesti juuri ja juuri junan painon, mutta jalankulkijat olivat jo liikaa.
Ihmiset eivät kuitenkaan totelleet kieltoa. Kurittomat jalankulkijat purkivat esteet pois. Kissa ja hiiri -leikki jalankulkijoiden ja siltaa hallinnoivien instanssien välillä jatkui vuosia. Silta suljettiin eri tavoin, mutta yön pimeinä tunteina rakennelmat laittomasti purettiin, ja kulkeminen jatkui. Totuin itsekin pujahtamaan sillalle milloin verkkoaitaan leikellystä raosta, milloin harppomalla kaadetun aidan yli, joskus muistan kiivenneeni aidan ylikin.
Tänään luin lehdestä, että uusi jalankulkusilta luovutetaan kävelevälle yleisölle välipäivinä. Pääsin siis eilen aivan tuoreeltaan korkkaamaan sillan.
Usein tuntuu, että yläpuolellamme on hallintokoneisto, joka jyrää meidät ilman että mahdamme asioille mitään. Mutta ylikulkusillan tapaus muistuttakoon meitä siitä, että kyllä kansallakin on valtaa, kunhan se on yksimielistä.
Tekstit
Raunistulan jätkien, VR:n ja kaupungin välinen vääntö siitä, mistä rata pitää ylittää, on yli 100 vuotta vanha. Yhteen aikaan siinä yritettiin kurittomuutta kitkeä verkkoaidoilla, mutta jätkillä oli pihdit mukana, kun lähtivät kaupungille. Miehen mentävä aukko syntyi kädenkäänteessä!
VastaaPoistaTarinan opetus 1: ihmiset kulkevat, mistä kulkevat.
Tarinan opetus 2: historiasta oppii sen, ettei historiasta opi mitään.
Iloista vuodenvaihdetta Epätoivoiselta dekkaristilta. :)
Se on ihme, että ihmiset kulkemisessaan ovat niin määrätietoisia, kun muuten meitä viedään kuin pässiä narussa.
VastaaPoistaSamoin, iloista vuodenvaihdetta ja uutta vuotta!
Toivottavasti terve kansalaitotelemattomuus ka kurittomuus ei toivottavasti katoa koskaan, sitä tarvitaan kaikkina aikakausina, etenkin nyt parhaillaan.
VastaaPoistaEikä se ole merkityksetöntä kuten esimerkkisi osoittaa. Sellainen toiminta tosin ei synny pelkästään omista itsekkäistä haluista ja pyrkimyksistä vaan mainitsemastasi "samanmielisyydestä" ja siitä kokemuksesta ettemme ole yksin, tarvitsemme toisiamme. Matti Wuori kirjoitti ja puhui hyvän kansalaistottelemattomuuden puolesta aikoinaan paljon. Missä ovat tämän ajan mattiwuoret?
No jopas taas rivit ja sanat ovat tuolla sotkussa ...
VastaaPoistaEhkä niitä mattiwuoria kasvaa parhaillaan jossain marginaalissa, jota emme vielä ole havainneet, Hirlii.
VastaaPoistaHmm, Kirsti, tuo on todella toiveikas ajatus että heitä on jossain. Tämän pidän sydämessäni kyllä, etenkin öisin jos herään kesken unien.
VastaaPoistaOikeastaan on se vaan niin kumma että aika vähän sitä tästä maailmasta näkee tai lopulta tajuaakaan, ja juuri kun alkaa edes jotakin vähän ymmärtää, niin tuntuu ettei sittenkään.
Olelliset asiat ehkä kuitenkin.
Hirlii, minä vain olen huomannut, että tietoni maailmasta ovat varsin rajalliset. Tiedän asioita oikeastaan vain sitä mukaa, kun tiedotusvälineet nostavat niitä esille. Marginaalisista asioista en tiedä, ellei lähipiirissä satu olemaan ihmisiä, jotka ovat mukana jossain marginaalisessa porukassa. On paljon viisaita, ajattelevia ihmisiä, joiden viisaudesta en tiedä mitään. Toisaalta on myös paljon pahuutta ja tyhmyyttä, josta en tiedä mitään.
VastaaPoista