Sitten sitä tekee jotain muuta, kuten että menee kirkkoon. Kiinnittää ensin huomiota kaikkeen muuhun, kunnes yhtäkkiä tajuaa istuvansa tämän ihmisen takana, jota on viime aikoina aika paljon ajatellut. Hänellä on perhe ympärillä, sellaisenkaan olemassaolosta minulla ei ollut tietoa.
Kysyin muistaako hän minua. Nainen kapsahti kaulaani, suuteli poskelle ja väitti minun nuorentuneen. No se oli aika hyvin kyllä, koska käsittääkseni olin jotain 18 vuoden kieppeillä kun näin hänet viimeksi. Kysyin mitä he siellä tekivät. He olivat tulossa ruotsinlaivalta.
Hän kertoi minulle veljestään, josta myöskin kovasti tykkäsin niihin aikoihin. Mutta sitten veli kuoli, mikä oli aikamoinen suru. Hän kertoi jotain mitä veli oli sanonut. Siis minusta. Ja minä otin ne sanat talteen kuin ihmeellisen lahjan.
Nyt kun olen taas tapellut käsikirjoitukseni kanssa, tajusin yhtäkkiä että olen käsitellyt siinä sitä tunnetta, joka minulla on liittynyt näihin ihmisiin. Mutta ei se tunne liity pelkästään heihin, vaan on ollut muitakin ihmisiä, jotka ovat herättäneet minussa samanlaista hellää kaipausta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta siitä huolimatta, että elämä on johdattanut ja edelleenkin johdattaa meitä hyvin eri suuntiin.
***
Ps. Satu on arvostellut Pappia kyydissä kirjani.
Jatko-osan, eli Pelastusrenkaiden taitto tulikin juuri tänään tarkastettavaksi. Olen kyllä itse niin kyllästynyt Matleenaan, että kohta tulee yökkä.
Tekstit
Tällaiset kohtaamiset lämmittävät pitkään pakkasessa palelevaa sielua. Ihme on hyvä tunniste kirjoituksellesi.
VastaaPoistaValoa viikkoosi!
Mielenkiintoista. Kerroin blogissani juuri, miten sain saksalaiselta ystävältä tällä viikolla joulukirjeen kymmenien vuosien jälkeen.
VastaaPoistaMeissä on ilmeisesti sisällämme piilossa kaikenlaista monilta tapaamiltamme ihmisiltä. Kirjoittaja saattaa kirjoittaa heitä kirjoihinsa tietämättäänkin...
Reine, kyllä se tosiaan ihmeeltä tuntui!
VastaaPoistaJoo mm, piilossa on kaikenlaista. Ja miten se kaikenlainen sitten jossain vaiheessa alkaa pyrkiä näkyville, se on jännää. Saksalainen ystäväsikin oli varmasti prosessoinut jotain, kun oli yhtäkkiä äitynyt kirjoittamaan sinulle niin pitkän tauon jälkeen.
Luulen että meillä jokaisella on ihmisiä, jotka ovat merkittävässä osassa elämässämme, tietämättään. Saattaa kulua vuosia ilman että muistaa toisen olemassa oloa, sitten vaivihkaa tuo ihminen alkaa tulla uniin ja ajatuksiin. Se tapahtuuko tapaaminen sattumalta vai johdattaako meitä joku noihin tapaamisiin on kai ikuinen arvoitus.
VastaaPoistaOn todennäköistä että epätodennäköista tapahtuu koko ajan.
VastaaPoistaOpin ton lauseen Juha Hurmeelta ja se on sitaatti, mutten tiedä mistä ja keneltä, kuka tietää?
Sehän noissa epätodennäköisissä asioissa on että ne tuntuvan niin ihmeellisiltä ja johdatukseksikin niitä joskus sanotaan. Mullekin on joskus käynyt vastaavaa että tapaan tutun ihmisen viidentoista vuoden tauon jälkeen jossain ihmeen Inarissa hetkeä ennen kuin hän kuolee syöpään. Se on aina kamalan mystistä ja ihannaa kokea olevansa ihmeessä mukana, vaikka onkin mukana ihan todennäköisessä tapahtumassa.
Epätodennäköinen ja mahdoton on ehkä toden näköisempää ja mahdollisempaa kuin se mikä "ikäänkuin" vaikuttaa olevan olemassa.
VastaaPoistaKirsti,
VastaaPoistasaako pappia kyydissä jatkoa?
Vaikka matleena sua tympiikin, minä odotan jatkoa innolla!!!
terv. Kirsi
Joo Kirsi, jatkoa on tulossa. Tympiminen on toivottavasti väliaikaista, sillä päämääränä on kirjoittaa vielä kolmaskin osa, että saan Matleenan ja Auliksen suhteen mieleiseeni pakettiin.
VastaaPoistaHirlii, sen olen ainakin huomannut, että todennäköisyyksiin tuijottelemalla jää usein olennaisia asioita huomaamatta.
Voi mikä latistaja oletkaan Karpalo. Mutta miksi ihme muuttuisi siitä jotenkin vähäpätöisemmäksi, jos niitä tapahtuu usein, jopa todennäköisesti? Onko voikukka tosiaan ruma kukka sen vuoksi, että se kasvaa niin runsaana? Maailma olisi ankea paikka ilman voikukkia, mutta niiden ihmeellisyyden me ehkä tajuamme vasta silloin kun ne katoavat maailmasta.
Satujose, noin se varmasti on. Itse ajattelen, että kun sitä käy elämässään läpi erilaisia asioita, niiden myötä menneisyyden eri vaiheet aktivoituvat. Kysymys on jostain omasta sisäisestä matkasta. Kuulostaa ihan new age hömpältä tää kyllä nyt.