lauantai 5. joulukuuta 2009

Tuubaa tuubaa

Siniristilippumme,
sulle käsin vannomme, sydämin:
sinun puolestas elää ja kuolla
on halumme korkehin.

Näin runoili V.A Koskenniemi. Mutta oliko hän tosissaan? Oliko hänen korkein halunsa elää ja kuolla siniristilipun puolesta? Vai olisiko sittenkin jokin muu halu ollut häen elämässään vielä korkeampi?

Eikö oikeastaan ole aika pelottavaa, jos ihminen on siinä mielentilassa, että hänen korkein halunsa on kuolla jonkin nationalistisen symbolin puolesta? Eikö itsemurhaiskut tehdä tämäntyyppisessä mielentilassa?


En tiedä onko mikään symboli sen arvoinen, että sen puolesta kannattaisi kuolla, puhumattakaan että sen puolesta kuoleminen olisi korkein halu. Joidenkin ihmisten puolesta voisi ehkä joskus uhrata henkensä, mutta en minä silloinkaan osaisi ajatella, että se olisi korkein haluni.



Share/Bookmark

14 kommenttia:

  1. Rydbergin kirjoittama, Eino Leinon suomentama Ateenalaistan laulu on mielestäni ollut aina myös hyvin pelottava laulu.

    Kaunis on kuolla, kun joukkosi eessä urhona kaadut,
    Taistellen puolesta maas, puolesta heimosikin.
    Hehkuvin mielin puoltaan nouse syntymämaatas,
    Riemuiten lastesi vuoks uhriksi henkesi suo!
    Eespäin voittohon siis, te sankarit vahvat ja nuoret!
    Väistymys mielestä pois! Pelvosta tunnetta ei.
    Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
    Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät.
    Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä
    kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
    Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,
    Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.

    VastaaPoista
  2. SusuPetal on oikeassa. Ateenalaisten laulu on oikeasti peloittava juttu.

    VastaaPoista
  3. Molemmat ovat nationalismin ylistyslauluja, syntyneet johonkin tarpeeseen ja hengen nostatukseen. Niille oli sosiaalinen tilaus, aikanaan.

    Itsenäisyys on aika tärkeä asia, en tiedä mitä itse olisin sota-aikoina tehnyt, sitä on vaikeata kuvitella muttei ihan mahdotonta.

    Sota on pelottavaa, väkivalta ja tuho. Ja ihmisiä toki yllytetään siihen, antamaan henkensä tämän maan puolesta. Eikös tähän viitattu jo pääministerinkin taholta? Sotakorvauksista hän puhui, että kaikkien on uhrauduttava. Markkinatalouden vuoksiko? Niillekö täytyisi tämä vaivainen henkikulta uhrata? Ei kiitos.

    VastaaPoista
  4. Huh, ateenalaisten laulu. Se oli kansakoulun laulukirjassa, mutta en muista että sitä olisi ikinä missään laulettu. On jäänyt minulle siis vieraaksi siinä mielessä.

    VastaaPoista
  5. Vapauden rakkaus on hyvin keskeinen ihmiskunnalle. Millainen on esimerkiksi ranskalaisten kansallispäivä ja kansallislaulu? Oma lippu on juhlinnan ja kunnioituksen kohde.

    VastaaPoista
  6. Niin no joo, mutta monet varmaan rakastaisivat silti henkeään enemmän kuin vapautta, jos saisivat valita. Mutta koska valtio on pakkokoneisto, joka käyttää tarvittaessa väkivaltaa, he eivät voi valita. Eli se siitä vapaudesta.

    VastaaPoista
  7. Meillä koulussa laulettiin Ateenalaisten laulua usein. Ja Sotilaspoikaa myös. Siinä pojan isä on astunut jo viisitoistavuotiaana rieveihin. Poika haluaa samaan kunniaan, taisteluun, kuolemaan, kun isäkin oli iloiten kärsinyt kylmää, nälkää ja haavoja. Se oli mielilauluni alaluokilla ja tyydytti mahtipontista mielenlaatuani, tunnustaa Salme

    VastaaPoista
  8. Taistelulauluilla on paikkansa, eivät ne ole kapeasti käsitettäviä yksyhteen/tarkoitus-lauluja.

    Kautta maailmansivu ja kautta kulttuurien maailmassa on ollut hengen paloa hyvässä ja pahassa. Puusilmäisyys siis ei kannata tässäkään asiassa, vaan lauluja tulee tarkastella aikansa lapsina, ja ottaa huomioon kulloinenkin miljöö.

    VastaaPoista
  9. Ranskalainen kansallispäivä... Kaksi kertaa olen ollut paikalla, ja korvani ovat vieläkin puolikuurot. Heittelevät koiranpommeja ihmisten jalkoihin kaduilla, ne ryökäleet.

    Mutta laseresitykset Seinellä ovat komeita.

    VastaaPoista
  10. Joo, no Iines, ehkä minä vaan en ole yhtä avarakatseinen kulttuuripersoona kuin sinä. Katson puusilmäisyyden kuuluvan kansalaisoikeuksiini.

    Enpä ole koskaan ollut Ranskassa Mette. Mutta voin vaan kuvitella, että ryökäleitä ovat. Ainakin elokuvista päätellen.

    VastaaPoista
  11. Löysin asiallisen kirjoituksen isänmaallisuudesta.

    http://kemppinen.blogspot.com/2009/12/patriotismi.html

    VastaaPoista
  12. Siniristilippu tässä lienee markkeeraa suurempaa asiaa kuin silkkaa symblia; isänmaata, itsenäistä Suomea. Sen puolesta on moni kuollut. Toivottavasti ei turhaan.

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!