torstai 22. huhtikuuta 2010

Jokainen meistä


Jokainen meistä on erilainen
jokainen meistä on samanlainen.
Jokainen meistä särkyy,
jos lyödään.
Jokainen meistä kiiltää
jos kiillotetaan.
Kukaan meistä ei ole itse tehnyt itseään.

***

Runotorstai

Kuva täältä.

Share/Bookmark
Lähettänyt Kirsti klo 10.03
Tunnisteet:

18 kommenttia:

  1. Oh-show-tah hoi-ne-ne22. huhtikuuta 2010 klo 10.14

    Näin on, eikä ole kahtapuhetta.

    VastaaPoista
  2. jl22. huhtikuuta 2010 klo 11.40

    Hieno runo.

    VastaaPoista
  3. helanes22. huhtikuuta 2010 klo 13.04

    Jokainen meistä on laulun arvoinen.

    VastaaPoista
  4. Hirlii22. huhtikuuta 2010 klo 13.47

    Meni sellainen lämmin aalto läpi kun luin runosi.

    Hieno runo.

    VastaaPoista
  5. Ilona Tammi22. huhtikuuta 2010 klo 18.38

    osuvia sanoja

    VastaaPoista
  6. Anonyymi22. huhtikuuta 2010 klo 20.36

    poikkeuksellisesti kommentoin: tämä oli hieno!

    VastaaPoista
  7. Kirsti22. huhtikuuta 2010 klo 20.43

    Kiitokset palautteesta!

    VastaaPoista
  8. arleena22. huhtikuuta 2010 klo 21.48

    Saviruukku tai lasipullo - sellaisia me olemme.
    Runosi jysähti ytimeen.

    VastaaPoista
  9. Jukka-Pekka Hätälä22. huhtikuuta 2010 klo 22.20

    Hei Kirsti

    Olen kohta lukenut Nora Robertsin Unelmien voima kirjan. Tämän jalkeen on vuorossa Kaari Utrion Vaitelias perillinen. Minä pidän Kaari Utrion kirjoista paljon-

    VastaaPoista
  10. pasanen23. huhtikuuta 2010 klo 12.06

    Hyvä näkökulma pullomereen!

    VastaaPoista
  11. Edgar Cael23. huhtikuuta 2010 klo 12.45

    Edellisten kanssa samaa mieltä, omaperäinen näkemys aiheesta (:

    VastaaPoista
  12. Jukka-Pekka Hätälä23. huhtikuuta 2010 klo 16.15

    Hei Kirsti
    Nyt minä luen Cathy Kellyn Rakkauden kielioppi kirjaa vaikuttaa hyvätä kirjalta Oletko sinä lukenut Cathy Kellyn kirjoja?

    VastaaPoista
  13. Kirsti23. huhtikuuta 2010 klo 21.27

    Kiitoksia palautteesta:-)

    VastaaPoista
  14. Ansku23. huhtikuuta 2010 klo 22.09

    Hyvä runo!

    VastaaPoista
  15. Anonyymi24. huhtikuuta 2010 klo 12.37

    Pidin runostasi. Neljä ensimmäistä ajatusta hyväksyn sellaisenaan, mutta viimeinen kohta pisti miettimään. Eikös meillä kaikilla ole pikkuisen itsellämmekin osuutta siihen, millaisia olemme? Noin itsekasvatuksen keinoin. Delilah

    VastaaPoista
  16. Kirsti24. huhtikuuta 2010 klo 16.08

    No joo, olet ihan oikeassa Delilah, toisaalta. Mutta joidenkin muiden kuin omasta tahdosta kuitenkin tänne synnymme, emmekä määrää millaiseen perheeseen jne. On itselleni jotenkin epäselvää, miten paljon itse oikeastaan voi vaikuttaa, vaikka varmaan jonkin verran voi. Vapaan tahdon tematiikka on kiinnostava ja problemaattinen.

    VastaaPoista
  17. Olli-Pekka Uusitalo26. huhtikuuta 2010 klo 6.31

    Pidin, mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä!

    VastaaPoista
  18. Kirsti26. huhtikuuta 2010 klo 11.16

    Hauska kuulla!

    VastaaPoista

Kerro mitä mielessä!

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)