perjantai 9. huhtikuuta 2010
Jos toiveet olisivat hevosia, köyhätkin ratsastaisivat
Kariston kirjoituskilpailuun oli lähetetty yli neljäsataa kässäriä. Yli neljäsataa toiveikasta kirjoittajaa toivoo saavansa käsikirjoituksensa julki. Voi kunpa heitä kaikkia onnistaisi! Voi kun heidän kaikkien unelma saisi täyttymyksen ja osoittautuisi etukäteisodotusten veroiseksi. Voi kun heidän kirjoittajantiensä kulkisi voitosta voittoon, palkinnoista palkintoihin. Voi kun heidän ei koskaan tarvitsisi joutua kokemaan ennakkoluuloja ja vihaa sen vuoksi, että ilmaisevat itseään niin kuin ilmaisevat. Voi kun kukaan ei koskaan kadehtisi heitä. Voi kun kaikki voisimme aina elää tasapainoisina ja onnellisina ja varmoina siitä, että olemme arvokkaita ja tärkeitä ja juuri oikealla paikalla tehdessämme sitä mitä teemme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Mikä siinä julkaisemisessa on niin maagista? Miksi kaikki validointi pitäisi tulla ulkoapäin?
VastaaPoistaOpettelin potkimaan vasta suhteellisen vanhalla iällä, 28-vuotiaana. Kesäsin kokoonnuttiin Kalevan puistoon höntsäilemään ja se oli hemmetin hauskaa. Valitettavasti lääkäri kielsi lopulta lajin, sillä se kävi polvieni päälle. Toisinaan tosin rikon kieltoa vieläkin.
Jos pitää vaikka jalkapallosta, eikö se riitä, että pitää hauskaa? Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin vain siannahan perässä juoksemisesta. Sinne taustalle voi toki kuvietlla huurraavat väkijoukotkin, mutta tärkeintä moinen ei suinkaan ole.
Hahhaa Utumies, en tosiaan itse enää lainkaan muista mikä siinä julkaisemisessa on maagista. Olisi todella hienoa ymmärtää kirjoittaminen siannahan perässä juoksemisena. Jos on hauskaa, on hauskaa ja sitä tehdään. Jos se lakkaa olemasta hauskaa, pitää keksiä muuta. Olet viisas!
VastaaPoistaOlen myös vailla julkaisusopimusta :)
VastaaPoistaKerran kokeilin, noin 14-15 vuotta sitten. Ei mennyt lastenkirja läpi, en jaksanut muokata.
Yksi suuri kysymys on tietenkin se rahoitus. Jos haluaa laittaa paljon aikaa kirjoittamiseen, pitää jostain saada leipää pöytäänkin.
Hyvä ajatus. Tuomas Anhavalla oli kerran ajatus että ihan kaikki kustantamoon tulleet käsikirjoitukset pitäisi valokopioida ja tallentaa kassakaappiin paloturvaan. Jälkipolvia varten. Tutkijoille. Läpileikkaus yhdestä vuodesta.
VastaaPoistaEri asia, että siihenaikaan poliisit tarkkailivat julkaistuja kirjoja ja halusivat kirjailijoita vankityrmään. Onneksi UKK armahti H. Salaman. Tai tiedä minkälaisen Vankileirien Tyrmäkirjan nyt Suomi omistaisi? !-)
Mutta siis että kaikki julkaistaisiin. Juu. Missä ne säilytettäisiin, kun Turun Uusi pääkirjastokin dumppaa myyntitiskilleen "joutavia" kirjoja. Viimeksi otin talteen Markus Nummen Kiinalaisen Puutarhan, uloskantohinta 3,20 €. Ongelma että en olisi sitä saanut kämpille raahata; kaikki paikat ovat muutenkin täysiä emmekä itse sovi enää sekaan kunnolla.
Luin sitä alustavasti sieltä täältä ja nyt kirja on huolella tyrkyllä; kieli on sitä itseään, suomalaista kieltä.
Paksukin se pahuksen Nummen pojan teos on.
Mietiskelen internettiä tallennusmassana. Mutta kun Kaliforniaan tulee taas se Suuri Richter ja serverit polvistuvat, kuten osittain kävi New Orleansin tulvan aikana. (Mm. Issan haikusuomennokset olivat pitkään tulvan hukuttamia...)
Terveisiä silti. Elämä jatkunee. Turun Myllysillankin.
-t
Niin, tämä on tosiaan kestävyyslaji, Utumies. Ja elämänsä voi täyttää muillakin asioilla kuin kirjoittamisella. Jos voi. Mutta hei, eihän sitä tiedä, vaikka joskus koittaisi se päivä, kun kaivat kässärisi esiin ja ryhdyt työstämään. On nähty suurempiakin ihmeitä.
VastaaPoistaTikkis, ai niinkö on Anhava suunnitellut. No kerran kuulen järkevän ajatuksen häneltäkin. Hahhaa, tiedän että tuo lause oli jumalanpilkkaa. En kyllä tosiaan tiedä missä kaikki julkaistut kirjat säilytettäisiin ja kuka ne lukisi. Minun on muuten pitänyt lukea tuo Nummen kirja, siinä oli jokin asia joka kiinnosti minua, mutta en ole koskaan muistanut etsiä sitä käsiini. Kiitos muistutuksesta.
Niin, internettiin voi säilöä, tänne mahtuu, kunnes pamahtaa.
Mutta hei, eihän sitä tiedä, vaikka joskus koittaisi se päivä, kun kaivat kässärisi esiin ja ryhdyt työstämään.
VastaaPoistaParikymppisen sepustuksia? Se savi taitaa olla jo kuivunutta. Sitä paitsi tekstin tuottaminen ei ole ongelma - blogiinkin sitä syntyy tasaiseen tahtiin. Ongelma on, kuten sanottua, arjen realiteetit. Jos tosissaan tähtäisi julkaisemiseen, siis siihen että tuottaa korkeatasoista muita puhuttelevaa tekstiä, pitäisi varata aikaa. Aika maksaa. Ihmisellä on vain rajallinen määrä tehokkaita työtunteja vuorokaudessa.
Taiteilijoita läheltä seuranneena näkisin, että useimmilla kyse on jonkinlaisesta egonrakennusprojektista. Se on institutionalisoitunutta narsismia. Hauskaa koko hommassa on tietenkin se, että me lukijat ja katsojat pääsemme nauttimaan lopputuloksesta. Hiukan kuin katselisi hullua häkissään. Jos sitä hiukan moittii, se innostuu vielä hullumpiin temppuihin.
Hahhah Utumies, sinä se osaat vääntää veistä haavassa. Olet täysin oikeassa! Tunnistan itseni 110 prosenttisesti. Mutta kuten sanottu, älä koskaan sano ei koskaan. Et tiedä millaisia päähänpistoja elämä sinullekin tuo tullessaan, vaikka nyt olet niin järkevä ja seesteinen.
VastaaPoistaKieltämättä tunnen julkaisupirun nostavan jo päätään. Ja täällähän minä riekun, kertoohan sekin jotain.
VastaaPoistaJotkut demonit ovat niin vaikeita manattavia. Luulet saunoneesi ne pysyvästi alimpaan helvetin loukkoon ja kah, eikös kahvipöydässä istu taas se sama saakelin sarvipää nisua mussuttaen. Ei auta kun heittää saunatakki nurkkaan ja alkaa uudestaan painimaan.
... mitään apuahan ei tuosta sorkkamiehestä ole sitten, kun pitäisi olla oikeasti luova. Ja ahkera. Ja sitkeä. Ja vahva. Ja itsellinen.
Minusta on itsestään selvää, että monet niistäkin kadehtivat, joiden rohkeus ei riitä edes yrittämään...
VastaaPoistaMeille kaikille blogimaailma antaa hetkellistä helpotusta ja mahdollisuutta "elää tasapainoisina ja onnellisina ja varmoina siitä, että olemme arvokkaita ja tärkeitä ja juuri oikealla paikalla tehdessämme sitä mitä teemme."
Sanonpa täällä, kun Kotimaa-blogien kommentointikynnys on liian korkea minulle, että olen iloinen, kun kirjoitat myös sinne. Ei tarvitse olla asioista samaa mieltä kiinnostuaaksen toisesta ja hänen mielipiteistään. Niistä joka tapauksessa saa virikkeitä omaan ajatteluunsa ja oppii tajuamaan myös itseään. Sen kun kaikki ymmärtäisivät ja osaisivat osoittaa toiselle, ettei käy niin, että kaikki joutuvat "kokemaan ennakkoluuloja ja vihaa sen vuoksi, että ilmaisevat itseään niin kuin ilmaisevat."
No tulihan se katkera totuus sieltä esiin, Utumies.
VastaaPoistaMutta mm, miksi kynnys on Kotimaan sivuilla korkea? Aika jännä. Olen jo vähän ehtinyt katua, että ryntäsin sinne, mutta tällaiset kommentit piristävät. Ihan ystävällistä palautettahan olen siellä saanut, tosin raamatunlausespämmi aina vähän hämmästyttää.
Julkaisin joskus romaaniyritykseni omalla sivulla netissä. Mainostin ja sivulla kävi noin 10 000 vierailijaa. Ehkä joku lukikin. Rahaa ei tietysti tullut.
VastaaPoistaNo mitäs sitä rahalla, jos pärjää muutenkin.
VastaaPoistaOletettavasti näistä Kariston kilpailuun tulleistä kässäreistä melkein 400 on niitä, joita ei kukaan edes viitsi tai jaksa lukea läpi. Kunpa ne pian heitettäisiin uuniin. :D
VastaaPoistaAuts. Tylyä hei!
VastaaPoistaHei! Painin juuri demonini takasin kuoppaan. Piti tulla ihan varta vasten ilmoittamaan.
VastaaPoistaKaikki on jo sanottu. Tämä tapahtui tarkalleen ottaen vuonna 1984, kun ranualainen Erno Kurmakoski naputteli novellinsa 'Puistikon perältä' kolmannen kappaleen valmiiksi.
Uusia kirjailijoita tarvitaan vain kompostia kääntämään.
Inhottavaa, että joudun paljastamaan tämän tässä. Mutta lykkyä!
Utumies, se voi kyllä olla totta, ettei uusia kirjailijoita tarvita, niin kuin ei vanhojakaan. Mutta kaunis turhuus voi silti tehdä elämäsä elämisen arvoista. Mutta hienoa, jos nyt sait hetkeksi mielenrauhan.
VastaaPoista