torstai 29. huhtikuuta 2010
Kevät järvenpohjassa
Mitä kokee näkinkenkä tällaisena päivänä
kun jäät ovat yhtäkkiä poissa
ja pilvien kuvajaiset
liikkuvat lasinkirkasta vedenpintaa pitkin.
Kaipaako se taivaalle
vai onko kiitollinen
järvenpohjan pehmeästä savesta
johon on niin hyvä kaivautua.
***
Runotorstai
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Taivas kurkistaa tyytyväistä näkinkenkää sinne saviseen pohjaan. Kaunista kevättä
VastaaPoistaHyvä on kevään valosta nauttia, järven pohjassa tai taivaalla.
VastaaPoistaJäiden lähtöä olen juuri ihastellut maalla. Mainiota, miten käännät kuvakulman ylösalaisin, ja saat lukijan ihan uusiin mietteisiin.
VastaaPoistaJospa se ei ole huomannut koko talvea, vaan vaipunut horrokseen kesken ajatuksen hahmoa, jota jatkaa kun vesi lämpenee...
VastaaPoistaKerrassaan hieno kuva ja kiva runo!
VastaaPoistaaivan upea kuva ja mukavaa pohdintaa runossa...
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Isopeikko, kesken ajatuksen hahmoa... onpa kauniisti sanottu.
VastaaPoistaVesi vahvistaa taivaan tarjonnan. Hieno kuva.
VastaaPoistaKaivautuu luultavasti hiukan syvemmälle, sillä uudet avautuvat maisemat ovat samalla hukan pelottavia. Mietteikäs asetelma!
VastaaPoistaNäkkikin näykkii kevättä.
VastaaPoistarunosi jätti pitkäksi aikaa sanattomaksi niin tunnetta täynnä se on. todella hienosti vangittu hetki.
VastaaPoistapoistaisin ehkä säkeen "vai onko kiitollinen", jäljessä tulevat adjektiivit impikoivat tuota säettä.
Hieno kyselevä runo johon kuva sopii hyvin.
VastaaPoistaKiitoksia palautteista!
VastaaPoistaIlona, olet varmasti oikeilla jäljillä, hyvä havainto.
Onpa monitasoinen kuva. Hieno.
VastaaPoistaNiin, mitä sitä itse kukin kokee. Keväästä.
VastaaPoista